Kuvia

Pikaisesti vain pieni Figon lärvipäivitys. Pia sihtaili kakaraa tänään pikkasen, ei vaan ollut ihan olosuhteet kunnossa (sääolosuhteet, ihmisten kunto) ja kroppakuvat jäivät suunniteltua heikommiksi. Koitetaan vielä lähiaikoina uudelleen. Tässä nyt kuitenkin muutama.

Onko kuonossa kuuraa vai onko raukka harmaantunut? :o

Viikonloppuna sit kisaillaan. Ehdin saada flunssankin (vaihteeks) sopivasti, mutta onneksi se vaikuttais tällä kertaa olevan kevyempi kuin aiemmat syksyn aikana podetut.

Jää rikottu!

Päätin eilen tyhjentää pääni totaalisesti (en kuitenkaan tarkoita räkäkänniä, ihan vaan kuvainnollisesti) ja lähteä kisaradoille ajattelematta yhtään mitään. Liian monta rataa olen sössinyt "meneepäs hyvin!" -ajattelulla kesken radan. Tavoitteena oli siis tänään vain tehdä rataa, eikä miettiä yhtään mitään. Se ilmeisesti auttoi, Figon kisakirja sai ekat merkintänsä, ei vain yhtä vaan kaksi! Kolmaskaan ei kaukana ollut.

Eka agirata oli kyllä vähän sähläämistä, lähinnä keinulla. Ensin Figo jostain syystä hiippaili sinne (käskytinköhän liian rajusti odottamaan :P), ja keinun laskeuduttua hilpaisi siltä heti. Onneksi jäi kuitenkin odottamaan, niin ei mennyt seuraava hyppy kielloksi. Varsinaisesti ei virhettä tullut, mutta vähän ruma pyörähdys kumminkin. Muuten rata oli kelvollinen. Kepeille meno oli vaikea, koiraa piti saattaa edeltäville hypyille aika pitkälle, ja keppejä ennen olisi pitänyt ehtiä vähän vekkaamaan. Ainakin Figoa, jolla kepeille menot ovat vielä vähän hankalia, eikä osaa kovin hankalista paikoista sinne itse hakeutua. Tämä onnistui hyvin, mistä olen ylpeä :) Vaikka ei ihan nappirata ollut, niin olen tosi tyytyväinen että "vihdoinkin" se nolla saatiin. Ikään kuin rentoutti hommaa paljon. Ollaan tehty niin monta hyvää kisarataa, joilla on kuitenkin joku pieni asia mennyt pieleen, eikä ole ollut hyvää tuuriakaan niissä kohtaa :P

Toinen agirata oli parempi kuin eka. A:ta edeltävä hyppy oli vähän ruma, kun varmistelin kamalasti. Näin tuon kierrättämisen kuitenkin parhaana vaihtoehtona, mutta siinä vaarana oli, että koira hyppää hypyn takaisinpäin, kuten moni tekikin. Keinu oli nyt hyvä. En olisi arvannut, että Figo lähtee pimeälle putkelle, mutta sinne vaan sujahti :) Olisi vaan pitänyt olla huolellisempi keinulta lähtemisen kanssa. Muuten oikein hyvä rata. Kontaktit olivat ekaa keinua lukuun ottamatta tänään(kin) kohdallaan.

Hyppäri oli mukava rata sekin, etukäteen pelkäsin hyppysuoraa ja pussin jälkeistä rengasta. Renkaalla ei ollut ongelmaa, ja hyppysuoralla päätin vain juosta niin kovaa kuin ikinä pääsen... Jälkikäteen hämmästelen, miten kovaa pääsinkin :D Hetkittäin tunsin itseni urheilijaksi. Loppupätkälle mietin valssia, mutta aiemmista koirakoista huomasin, etten tule ehtimään. Jätin kuitenkin ohjausvalinnan hiukan auki, mutta lopulta tuommoiseksi se kääntyi. Pikkasen oli Figo kysymysmerkkinä viimeisen putken kanssa, mutta kyllähän se tunnollisesti seurasi minne mennään. Muutenkin sen menon sujuvuutta hieman häiritsee se, kun vilkaisee jatkuvasti mua :D Höppänä! Tällä radalla ei nollilla juhlittu, Figon lisäksi vai yhdelle koiralle puhdas nolla. Ja aika oli sen verran hyvä, että voittoon se riitti.

Tässä olis kaikki kolme rataa peräkkäin http://youtu.be/YOKqLmNst2E

Vielä mietinnässä nuo ATT:n kisat, kumman kanssa mennään vaiko kenties molempien...

Figo 2v!

Tarkoitus oli ostaa Figolle pahvitötsälakki synttärikuvaa varten, mutta Prismassa oli vain hello kittyä... :P Tyydytään siis tähän. Pia lupasi ottaa "viralliset" poset kisapaikalla sunnuntaina. Onnea kakara! Ehkä se aikuisuus sieltä vielä tulee...?

Hulluutta kerrakseen

Viime viikonloppuna tehtiin aika mielipuolinen kisareissu Janakkalaan isommalla porukalla. Lähdettiin matkaan aamulla klo 5, ja koska porukassa oli eri luokissa kisaavia koirakoita, paluumatka alkoi iltaseitsemän jälkeen. Figon suoritusvuoro oli klo 12.30-15 välillä, siinä vaiheessa oltiin onneksi molemmat vielä ihan pirtsakassa kunnossa. Ohjelmassa oli pari agirataa ja hyppäri. Ekalla radalla tumpeloin itse täydellisesti, mietin heti radan alkuosassa kahden ohjauksen välillä ja päädyin toiseen. Loppujen lopuksi sekosin sittenkin, ja tein jotain siltä väliltä, tuloksena koira hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan ja siitä hyl. Lopuksi tökkäsin sen vielä putken väärään päähän, mutta toisaalta siinä vaiheessa ei enää ollut täyttä yritystäkään päällä.

Toinen rata ahdistaa edelleen. Nättiä, sujuvaa menoa, kunnes toiseksi viimeisenä olleilla kepeillä liu'uttiin hitaasti mutta varmasti keppien ekan välin ohi. Kulma oli ykkösluokan radalle vaikea, käytännössä umpikulma ja vauhtia jonkin verran. Näytin oikean välin Figolle, mutta vauhtia oli sen verran ettei kuitenkaan saanut itseään väännettyä oikeaan väliin. Olisi varmaan pitänyt hidastaa enemmän ja aiemmin. Eipä sen kanssa paljon ole kyllä harjoiteltu vähänkään hankalampia kulmia, kun on keskitytty varsinaisen pujotteluvarmuuden lisäämiseen (ja erityisesti keppien lopetukseen). Siitä huolimatta harmittaa, miten lähellä oli täysonnistuminen. Rata oli muuten yksi parhaista tähänastisella kisauralla. Kontaktit olivat molemmilla agiradoilla erinomaiset, onnittelen itseäni kun maltoin niin hyvin vaatia, keinutkin olivat hyvät.

Hyppäri oli jo melkoista sählinkiä, jäin heti alussa ihmettelemään liikaa, sitten juostiin koiran kanssa suoraa vierekkäin ja livahti mun edestä väärään päähän putkea. Taas tyypillinen mun virhe, jään seisoskelemaan kun pitäis mennä jo... Ehkä joskus opin. Tällä radalla oli pussikin, jostain syystä se tuotti ongelmia ja kääntyi siellä ympäri. Taisi olla joku hetkellinen mielenhäiriö, ei pussissa mitään ongelmaa ole ollut, vieraissakaan.

Reissu oli raskas mutta mainio, vaikka tuloksellisesti olisi meille saanut olla parempikin :P Porukalle tuli kuitenkin hienoja onnistumisia, ja kyllä Figonkin saldo plussalle jäi. Vitonen on hyvä tulos, pakko se on myöntää, vaikka harmillisen lähellä se nollaa onkin ;) Tykkäisin vaan päästä noista ykkösluokan radoista eroon, kun ne on jotenkin niin ärsyttäviä. Mutta onhan Figo oikeasti vielä kokematon, turhaan loppujen lopuksi manaan virheitä :P Ei se harjoittelematta opi. Katsellaanpa ensi sunnuntaina Tsaulla uudestaan.

Noutoa on harjoiteltu nyt ihan oikeasti. Se tuntuu luonnistuvan helposti, tällä hetkellä ollaan tässä pisteessä http://www.facebook.com/photo.php?v=3830050839125&set=vb.1513481185&type=3&theater
Vielä tuo epävarmasti ja luovutus on haparoiva, mutta treenimäärään nähden tilanne on mielestäni erinomainen. Idea on selvästi sisäistetty hyvin. Eiköhän se tuosta, jatketaan harjoituksia. Faron kanssakin innostuin noutoa harjoittelemaan, ja sehän jopa osaa mennä istumaan kapulan kanssa :O Ehkä saan senkin vielä opetettua tuohon, tiedä vaikka joutuisi sitten tokon avoimeen luokkaankin. Kokeilin myös kaukokäskyjä yks päivä, ihan lupaavalta sekin vaikutti.

Tänään päätin pitää kiirettä töiden jälkeen ja ehtiä jälkimettään ennen pimeän tuloa. Hilkulla se oli, kotiin lähtiessä oli jo melkein säkkipimeää. Tarkoitus oli tehdä suunnilleen alokasluokan jälkeä vastaava pätkä, mutta tiheämmillä kepeillä. Ikään kuin testiksi, missä oikeasti mennään. Pimeys vaikutti kuitenkin tulevan niin nopeasti, etten ihan niin pitkää uskaltanut kuitenkaan tehdä. Arviolta 300m sitten kävelin. Unohdin krepit kotiin ja kaikenlaista mutkaa ja kulmaa kävelin, joten olin itsekin ihan sokkona, melkein kuin olisi mennyt vieraan tekemää jälkeä :P Oli aika erikoinen jälki. Yleensä Figo ryntää alussa ihan hulluna, mutta nyt sillä oli samantien sopiva vauhti, enkä joutunut oikeastaan missään kohtaa tosissani pitelemään liinasta. Yhdessä kohtaa hieman eksyi sivuun, mutta löysi nopeasti takaisin jäljelle. Keppien välimatkat vaihtelivat paljon, puolivälissä oli kaksi ehkä 15m välein (tosin vahingossa :D). Yksi keppi meinasi jäädä multa huomaamatta: Näin, että Figolla on haisu kepistä ja etsii sitä, jolloin menin lähemmäs ja taisinpa hieman kehuakin. Sitten se näyttikin jatkavan jäljestystä jo, mutta huomasin kepin edessäni ja käskin koiran nostaa sen. Kyllä se sitten nostikin, mutta en tiedä miksi vaikutti ensin ohittavan... Luulen, ettei vaan löytänyt sitä etsimisestä huolimatta ja päätyi siihen, ettei keppiä ehkä ollutkaan, ja päätti jatkaa eteenpäin :P Muut kepit löytyivät ongelmitta ja ilmaisi ne mun vaatimustasoni mukaisesti. Kaikenkaikkiaan tämä oli tosi hyvä jälki, ja ajattelinkin että nyt voisi olla aika siirtyä talvitauolle. Olis hyvä päättää kausi onnistuneeseen harjoitukseen, josta jäi hyvä fiilis. Mutta jos vielä vuodenvaihteessakin on sulaa ja jäljestyskelit, niin eiköhän me vielä jäljestetäkin :P Katsellaan, mutta ei nyt ihan lähiaikoina ainakaan.

Joulukuun kisoista en ole vieläkään päättänyt, kumman koiran kanssa menen. Harkinnassa on jopa molemmat. Faro ei ole kyllä parhaimmillaan ATT:lla, mutta hirveästi tekis mieli senkin kanssa käydä välillä. Joulukuussa on myös fyssariaika, harmi vaan että vasta kisojen jälkeen. Viimeksi treeneissä pysyivät taas rimatkin paremmin ylhäällä, mutta se tuntuu olevan niin toisaikaista etten kyllä osaa tehdä mitään päätelmiä mistään.

Hups, kuukausi vierähti...

...ilman blogipäivitystä. Noh, koitetaanpa taas muistella oleellisimpia juttuja.

Jotain on taas saavutettu: Faro kävi BH-kokeessa näyttämässä käytöstään hyväksytyn tuloksen arvoisesti. Mikään supersuoritus se ei ollut, ennemminkin sellainen perusruma, mutta ei mitään ihan radikaaliakaan sattunut. Paikallamakuuta pelkäsin, koska koetta edeltävänä viikkona satoi ihan hulluna ja oli odotettavissa läpimärkä nurmikenttä. No, ei se siltä kohdin onneksi niin paha ollut, ja makuussa ei ollut mitään ongelmaa. Henkilöryhmä oli aika huono, muuten seuraamiskaavio tuttua ja turvallista menoa. Toisella kertaa unohdin juoksun ja hitaan kävelyn, tuomari siitä ystävällisesti huomautti, ja kerkesin vielä ottaa pienet pätkät ennen käännöstä :P Kaupunkiosiossa ei mitään erityistä, oltiin päivälenkillä. Tulipahan koettua tämäkin koe ja harjoiteltua Figoa ajatellen. Jospa ensi syksynä olis sitten sen vuoro?

Agin piirinmestaruudetkin olivat. Joukkueradalla mukana molemmat pojat. Oli sellainen kolmosluokan tasoinen rata, ei mikään supervaikea ja ihan kiva. Figon kanssa tehtiin räkäinen nolla, vaikka keinulla oli vitonen kyllä hyvin lähellä. Karkasi prkl sieltä ilman lupaa, ja seuraavalle hypylle meno oli melko sekava. Sitten vielä melkein törmättiin kepeille mennessä, mutta selvittiin pystyssä ja ilman virheitä. Helpompaa sen kanssa on tuollaista kiemuraista rataa mennä kuin ykkösluokan selkeälinjaisia... Toivottavasti päästäis sieltä pian pois, kakkosluokka on varmaan jo helpompi.

Farolle rata oli sinänsä iisi, mutta rimojahan siellä tipahteli taas. Olen treeneissä havainnut, että sitä tarvitsee nyt käskyttää hypyille oikein kunnolla. On ilmeisesti oppinut hyppäämään huolimattomasti. Olen ottanut tiukemman linjan, käskytän kunnolla ja pudotuksesta pysäytän suorituksen. Noh, kisoissa en sitä tee mutta kaipa se sielläkin alkaa vielä näkyä. Seuraavaksi kisaillaan varmaan vasta joulukuussa. Ennen joulua on myös Kotille aika, tulee tsekattua kropan kunto taas.

Henk. koht. radoilla jäi kyllä eka pikkasen vaivaamaan... Pitkästä aikaa tosi hyvä fiilis radalla, rimat pysyi ylhäällä ja erehdyin jopa miettimään, että meneepäs hyvin. Sitten neljänneksi viimeisellä esteellä eli puomilla - kappas vaan, koira tipahti. Meno puomille oli ihan suora ja vauhdikas, pikkasen käskytin hidastamaan, ja ehkä se olikin juuri se juttu, miksi sen tasapaino petti. Suoralla osalla kuulin ensin pari sutisuti-askelta, sitten tipahti, onneksi jaloilleen. Lähetin puomille sieltä sivusta, jolloin hyppäsi tietysti kontaktin yli :P Ihanneaika oli sen verran tiukka, että tästä hässäkästä vielä muutama sekunti yliaikaakin, joten äkkiä se nolla muutuikin tulokseksi ~15 :D Noh, tulipahan huomattua että ne rimat kyllä voivat pysyä ylhäälläkin, ja meno voi olla tosi hyvää. Harmi, että lopputulos ei kuitenkaan ollut ihan sitä mitä olisi voinut.

Toinen rata oli hyppäri, siinä tuli sitten rimojakin taas pari. Tai itse asiassa toisessa meni niin läheltä siivekettä, että osui siihen ja rima putosi siksi. Kepeille oli kunnon umpikulma, lähti sinne hyvin mutta loikkasi ykkösvälistä suoraan kolmoseen. Oli sen verran vauhtia, ettei ilmeisesti saanut taitettua itseään oikeaan väliin. En tätä itse edes huomannut, mutta silminnäkijät kertoivat sen hylsyn syyksi. Muuten rata oli ihan jees, rimoja lukuunottamatta sujuva ja kiva. Kyllä se vaan osaa ja joskus jopa mäkin, kunhan saatais ne rimat pysymään ylhäällä. Jatketaan harjoituksia...

Kartturoin myös Oona-bostonia joukkueradalla :D Muutamat yhteiset treenit on takana, ja Oona on ollut tosi kiva ja mielenkiintoinen tuttavuus :) Muutamia juttuja en osaa ihan vielä ottaa huomioon, kun olen hiukan erilaisia koiria tottunut ohjaamaan, mutta kyllä se siitä. Rata meni ihan kelvollisesti noin puoliväliin asti. Silloin Oonalle iski hätä, missä on mamma?! Hilpaisi etsimään, eikä edes löytänyt :( Tultiin siihen tulokseen, että jos mamma olisi oikeasti ollut kentän laidalla, ei olisi ollut mitään ongelmaa. Mahdollisesti käydään Oonan kanssa kisoissa jatkossakin, treeneissä ainakin haetaan yhteistä säveltä vielä. Mielenkiintoista ja opettavaista ohjata aivan erilaista koiraa.

Viime viikonloppu vietettiin Yläneellä Kuralan kartanotilalla leireilemässä. Ohjelmassa _piti_ olla pääasiassa jälkeen keskittyvää toimintaa, mutta edellisellä viikolla pukkasi 10 cm lunta ja kunnon pakkaset, joten se siitä. Kouluttajan (Ojansivun Niinan, joka kesällä opasti meitä hoffileirillä) kanssa keskityttiin siis tottikseen, joka ei huono aihe ole sekään. Lohdullista oli huomata, että kouluttajankin mielestä Figo on edistynyt ja muuttunut edukseen. Tämän syksyn aikana se on jotenkin hirveästi rentoutunut, kaipa se on kasvamassa aikuiseksi? Tässä yksi kuva henkilöryhmästä, mikä vielä kesällä sai sen korvat laskemaan ja muutenkin oli hirveän jännittynyt siitä touhusta.

kuva: Johanna Kuparinen

Nyt leikittiin ryhmän keskellä ja sitä jatketaan. Ihmiset sinänsä eivät Figoa kiinnosta, ei siis pyri leikkimään tai hyppimään, saati rähjäämään. On vaan ollut jännittynyt tilanteesta. Varmasti siihen on vaikuttanut se, että itse olen ollut asenteella "mitähän se tekee, meneeköhän se ihmisten luo, karkaako se"... Nyt olen osannut itsekin rentoutua ja se kyllä näkyy koirassa. Seuraamispaikka oli Niinan mielestä ihan ok, ei niin paljon edessä että siihen pitäisi sen rajummin puuttua. Kontakti on vähän niin ja näin välillä, ja se parantuu aina, kun "jotain" tapahtuu". Siksipä tehdäänkin nyt paljon käännöksiä ja muita erikoisuuksia.

Jälkiasiat käytiin teoriatasolla läpi, ja pian lähden soveltamaan käytäntöön... Lumet sulivat eilen, joten täytyy käyttää jäljellä oleva aika hyödyksi. Sen verran opin, että hakoteillä en ole ollut vaan on treenattu ihan järkevästi. Kun koira menee kulmasta yli tms, mun pitää vaan opetella antamaan sille enemmän tilaa ja pysyä rauhallisena. Pitempi liina, etten tunge keskelle sen touhuamista. Kyllä siitä vielä hyvä tulee!