Ollaan hetkellisesti aktivoiduttu agilityn saralla. Käväistiin marraskuussa oikein epiksissä pitkästä aikaa. Molempien kanssa väänsin mölli- ja avoimen radan. Mölliradalla ajatuksena Faron kanssa höyryjen päästely, Figon kanssa kontaktitreeni. Farolainen päästelikin menemään mukavasti ja peräti virheettömästi, vaikka useita hyppyjä, puomi ja A löytyivät radalta :D Se jatkoi hyvin kuulolla olemista vielä avoimen radallakin. Yhtään rimaa ei pudonnut eikä kontaktivirheitä tullut sielläkään, mistä olin erittäin iloinen :) Ohjauksellisesti rata meni pipariksi, kun en vaan pystynyt ohjaamaan kunnolla. Ja Farohan ei paljon kysele jos on epävarma, vaan paahtaa menemään parhaaksi katsomallaan tavalla.
Figon kanssa möllirata meni hyvin, mutta luiskahti puomin alastulolta ilman lupaa. Otin siis sen uusiksi. Muuten ei ongelmia ja vauhdikkaasti mentiin. Avoin meni paremmin kuin Farolla, ohjasin yhtä huonosti mutta Figo on kuitenkin niin paljon tunnollisempi... Samassa kohtaa kyllä molemmat hyllyttivät, eli puomi-putki erottelussa, kun en vaan jaksanut olla huolellisempi. Muuten Figon kanssa pysyttiin oikealla radalla, Faron kanssa tais tulla ainakin triplahylly :D Mut kiva oli käydä epistelemässä pitkän tauon jälkeen.
Sitten on ollut Taijan (Salokannel) koulutus. Teemana ohjaajan liikkuminen... Ei ihan mulle parhaiten sopiva teema, mutta aika kivasti selvisin. Erityisesti persjättöjä kokeiltiin molempien kanssa useaan otteeseen. Yksi sellainen kerrallaan meni hyvin, mutta kaksi putkeen alkoi olla jo hankalaa. Molemmat hakivat herkästi siinä kohtaa ylimääräisen hypyn sivusuunnassa. Figolle hankaluuksia aiheutti takaaleikkaus-takaakierto-yhdistelmä. Jompikumpi onnistui, mutta molemmat yhdessä oli liikaa. Takaakierrot ovat sillä kyllä hyviä, mutta tuossa oli kulma aika hankala, ei hahmottanut. Takaaleikkaukset tiedänkin molemmille hankaliksi, ja niitä pitäis vahvistaa. Hyvä sessio oli joka tapauksessa molemmille :)
Faron kanssa innostuin käymään oikein virallisissa kisoissa vielä tälle vuodelle. Kolme starttia ATT:lla eilen. Farohan oli tänä vuonna kisannut tasan kerran, maaliskuussa. Sieltä oli yksi tulos, 30, ja tavoite oli parantaa siitä :D No, ei siihen pystytty vaan triplahyllyksi meni, mutta meno oli kyllä aika kivaa. Eka agirata oli oikeinkin hyvä, mutta mokasin itse. Muistin kyllä yhden takaakierron ja oikein tutustuin, mutta jostain syystä vaan unohdin ohjata sen. Havahduin pari metriä ennen hyppyä, että nyt unohtui ja siinä vaiheessahan ei enää saanut korjattua. Muuten tehtiin puhdasta rataa, eli hyvä nolla olis tehty... Mutta ei kyllä harmita, se oli ihan pöljä inhimillinen moka. Jatkoin hyllyn jälkeen sujuvasti, ja kokonaisuus oli ehjä ja siisti. En olisi uskonut, että Faron kanssa pystytään noin siistiin suoritukseen vielä, ja noin hankalalla radalla :) Antoi uskoa tulevaan.
Toinen agirata meni enemmän sähläämiseksi. Oli aika hankala meille, ja yhden säädön jälkeen homma levisi käsistä. Tällä kertaa tuli jo rimojakin alas, mutta en yhtään ihmettele. Sen verran sinne päin meni joidenkin hyppyjen ohjaaminen. Hyppäri taas oli ihan hyvä, taas pysyivät rimat ylhäällä :) Vauhdikkuutta radan profiilissa oli sen verran, että ongelmakohtia oli useita... Ekasta selvittiin, samoin toisesta, mutta kolmas oli liikaa. Suoran putken jälkeen Faro kyllä haki oikean hypyn, mutta jatkoon en ehtinyt itse mukaan. Hylly oli kyllä tehty jo aiemmin, kun ajautui yhden hypyn väärälle puolelle. Noh, tuon em. säätökohdan jälkeen lopusta selvittiin taas ihan ok:sti. Kokonaisuutena tämäkin rata oli hyvä tämänhetkiseen osaamiseen nähden. Pakko olla tosi tyytyväinen ratoihin, vaikka tuloksia ei tehtykään :) Faro oli ihanasti kuulolla, ihan erilainen kuin se kaahottaja, jota kesän ja syksyn aikana tuskailin. Ehkä me vielä pystytään ehjiin, hyviin suorituksiin joskus :)
Nyt alkaa sit jonkinlainen agihiljaiselo taas... Pyrin käymään kasvihuoneella kerran viikossa tekemässä ainakin jotain pientä. Mutta kisoihin ei mennä ennen kevättä/kesää. Tarkennetaan syytä sen verran, että meille on tulossa keväällä karvaton perheenlisäys, joka aiheuttaa jo aikamoisia rajoitteita omaan suorituskykyyn :P Mutta katsotaan mitä keksitään ja mihin pystytään, varautunut olen kyllä aika lailla vetämään lonkkaa tämän talven.
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
perjantai 15. marraskuuta 2013
Itseään täynnä oleva Figo
Ollaan syksyn aikana käyty Figon kanssa Korrin Juhan pitämällä itsetunnonkohotuskurssilla Lohjalla. Aika rankkoja reissuja, mutta kyllä vaivansa väärtejä. Ideana on siis ollut kohottaa koiran itseluottamusta taisteluleikkien avulla. Jokaisella koiralla oli vähän erilaisia tavoitteita, mikä olikin selvää kun rotuvalikoimaan kuului lassien lisäksi "suojelurotuja" (rotikka, mali, sakemanni) myös valkkari, snautseri ja laekenois. Mukavan sekalainen seurakunta ja koirilla erilaisia harrastustaustoja. Puhtaasti suojelukoulutustaustaa ei tainnut olla yhdelläkään koiralla. Valitettavasti videomateriaalia ei meidän touhuista ole, pimenevät illat eivät olleet mitenkään päin sopivia halvalle pokkarikameralle... Olis pitänyt ottaa kunnon videokamera lainaan, mutta eipä tullut sitä tehtyä.
Figon tavoitteena oli ensinnäkin rohkaistua kunnolla leikkimään vieraankin ihmisen kanssa ja sitä kautta saada vähän pokkaa ja röyhkeyttä :D Edistymisen mukaan sille käytettiin erilaisia häiriöitä taistelutilanteissa: Oli pahvilaatikkoa ja ihmisiä ympärillä, lähestyen koko ajan. Ekalla kerralla Figo oli aika pihalla. Leikki kyllä mun kanssa mutta hyvin herkästi päästi irti, kun Juha vaihtui lelun päähän. Mutta siitä se edistyminen lähti, niin että kahdella viimeisellä kerralla se oli jo hyvinkin aktiivinen ja oma-aloitteinen. Lopussa en itse oikeastaan tehnyt muuta kuin pidin hihnasta kiinni, välillä kehuin.
Etukäteen jo oikeastaan tiesinkin, mikä Figon tilanne tällaisessa touhussa on. Sillä on kyllä rotuisekseen suht suuri taistelutahto ja saalisviettiä, mutta "häiriötekijät" vaikuttavat siihen joskus niin paljon, että se menee viettien yli. Häiriötekijä voi olla milloin mitäkin, "omituinen" leikittäjä ehkä tyypillisimpänä. Kotioloissa, mun kanssa sitä ei häiritse juuri mikään. Silloin leikkii aktiivisesti ja taistelee tosissaan, ja mä saan tehdä sille mitä vaan mieleen juolahtaa leikkimisen häiriintymättä. Siinä mielessä tämä on sille hyvä tapa saada "kasvatettua pokkaa". Kurssikehityksessä itseäni ilahdutti yhtenä yksityiskohtana se, että viimeisillä kerroilla sitä ei häirinnyt Juha pätkän vertaa. Se hyppi vasten tavoitellessaan lelua eikä häiriintynyt minkäänlaisesta liikehdinnästä.
Kaikkein suurin hyöty mielestäni oli itse oppimani jutut. En ole tullut miettineeksi monia asioita koiran leikittämisessä. Esim. tästä lähin Figon pudottaessa lelun, se menettää sen - aiemmin olen välillä tässä kohtaa käskenyt sen nostaa lelun mulle käteen... Oli myös erittäin opettavaista seurata niin erilaisia koiria ja niiden kehitystä. Samalla tuli kuultua paljon suojelukoulutuksesta ja sen ansiosta pohdittua suojelukoiralta vaadittavia ominaisuuksia. Nyt voin aiempaa paljon viisaampana todeta, että se on muuten laji, joka vaatii koiralta aika hemmetin paljon. Vaikkei laji itseäni siinä mielessä kiinnosta, että haaveilisin harrastamisesta, koiran luonneasioiden kannalta se on tosi mielenkiintoinen laji.
On tässä sit jopa agilityäkin harrastettu, kerran. Viime viikonloppuna vetäisin vähän perusteellisemmat treenit molempien kanssa. Kontaktiesteet ovat jo sisällä, joten hyppärimeiningillä mentiin. Mitään kovin erikoista ei radanpätkässä ollut, alkuun pakkovalssi putkeen, sitten perus takaakierto ja parin hypyn päästä umpikulma kepeille. Sitten vielä sylkkäriä ja ennakoivaa valssia, eli lyhyeen pätkään monenlaista perusjuttua. Tarkoituksena oli lähinnä saada koirista virtaa pois ja pikkasen vetreyttää agilityyn liittyviä aivosolukoita.
Oli molemmilta aika kivat sessiot :) Faro ei pudotellut erityisen paljoa. Kepeille yritin ensin viedä poispäinkäännöksellä, mutta se on vähän riskaapeli ohjaus sille nykyään. "Kyl mä tiedän mihin mennään"... Ei tule käteen kiinni vaan kääntää itsensä liian aikaisin. Pitää ottaa tämä kurinpalautuslistalle. Muuten ei mitään suurempia ongelmia. Figo oli täynnä virtaa, ja kepittelikin niin kovaa että ihan pelästyin :D Kaikesta virrasta huolimatta se oli kuitenkin tapansa mukaan todella tunnollinen ja helposti ohjattava. Tämä on ehdottomasti sen mukavin puoli agilitykoirana :) Sen kyllä tuntee hyppysissään, että moottori hyrrää isoilla kierroksilla :D Mutta silti se ei keitä, vaan paketti pysyy kasassa ja se pystyy keskittymään. Ainakin mun näppeihini sopii tällainen tyyli paljon paremmin kuin faromainen kiehuminen, niin hyvä ja hieno opettelukoira kuin Faro onkin ollut :)
Vielä lyhyesti Faron tassuista. Tossuja kokeilin, pysyvät kyllä hihnalenkeillä mutta metsässä tipahtavat kyllä samantien. Täytyy lumikelejä varten hankkia jotkut toiset kokeiluun... Noh, olen pessyt ja kuivannut tarvittaessa ja ottanut käyttöön Cothivet-haavasumutteen. Vaikuttaisi toimivalta: Haisee niin hurjalle, ettei Faro nuole ja myös hoitaa vaurioita. Pari viikkoa on nyt ollut käytössä, ja tassut ovat selvästi paremmat. Karvattomat kylläkin, mutta kestäähän niiden palautua varsinkin kun on ollut aika kurakelejä. Eiköhän se tuosta :) Varasin muuten molemmille fyssariajatkin, joulukuulle (veronpalautukset haisemaan...).
Figon tavoitteena oli ensinnäkin rohkaistua kunnolla leikkimään vieraankin ihmisen kanssa ja sitä kautta saada vähän pokkaa ja röyhkeyttä :D Edistymisen mukaan sille käytettiin erilaisia häiriöitä taistelutilanteissa: Oli pahvilaatikkoa ja ihmisiä ympärillä, lähestyen koko ajan. Ekalla kerralla Figo oli aika pihalla. Leikki kyllä mun kanssa mutta hyvin herkästi päästi irti, kun Juha vaihtui lelun päähän. Mutta siitä se edistyminen lähti, niin että kahdella viimeisellä kerralla se oli jo hyvinkin aktiivinen ja oma-aloitteinen. Lopussa en itse oikeastaan tehnyt muuta kuin pidin hihnasta kiinni, välillä kehuin.
Etukäteen jo oikeastaan tiesinkin, mikä Figon tilanne tällaisessa touhussa on. Sillä on kyllä rotuisekseen suht suuri taistelutahto ja saalisviettiä, mutta "häiriötekijät" vaikuttavat siihen joskus niin paljon, että se menee viettien yli. Häiriötekijä voi olla milloin mitäkin, "omituinen" leikittäjä ehkä tyypillisimpänä. Kotioloissa, mun kanssa sitä ei häiritse juuri mikään. Silloin leikkii aktiivisesti ja taistelee tosissaan, ja mä saan tehdä sille mitä vaan mieleen juolahtaa leikkimisen häiriintymättä. Siinä mielessä tämä on sille hyvä tapa saada "kasvatettua pokkaa". Kurssikehityksessä itseäni ilahdutti yhtenä yksityiskohtana se, että viimeisillä kerroilla sitä ei häirinnyt Juha pätkän vertaa. Se hyppi vasten tavoitellessaan lelua eikä häiriintynyt minkäänlaisesta liikehdinnästä.
Kaikkein suurin hyöty mielestäni oli itse oppimani jutut. En ole tullut miettineeksi monia asioita koiran leikittämisessä. Esim. tästä lähin Figon pudottaessa lelun, se menettää sen - aiemmin olen välillä tässä kohtaa käskenyt sen nostaa lelun mulle käteen... Oli myös erittäin opettavaista seurata niin erilaisia koiria ja niiden kehitystä. Samalla tuli kuultua paljon suojelukoulutuksesta ja sen ansiosta pohdittua suojelukoiralta vaadittavia ominaisuuksia. Nyt voin aiempaa paljon viisaampana todeta, että se on muuten laji, joka vaatii koiralta aika hemmetin paljon. Vaikkei laji itseäni siinä mielessä kiinnosta, että haaveilisin harrastamisesta, koiran luonneasioiden kannalta se on tosi mielenkiintoinen laji.
On tässä sit jopa agilityäkin harrastettu, kerran. Viime viikonloppuna vetäisin vähän perusteellisemmat treenit molempien kanssa. Kontaktiesteet ovat jo sisällä, joten hyppärimeiningillä mentiin. Mitään kovin erikoista ei radanpätkässä ollut, alkuun pakkovalssi putkeen, sitten perus takaakierto ja parin hypyn päästä umpikulma kepeille. Sitten vielä sylkkäriä ja ennakoivaa valssia, eli lyhyeen pätkään monenlaista perusjuttua. Tarkoituksena oli lähinnä saada koirista virtaa pois ja pikkasen vetreyttää agilityyn liittyviä aivosolukoita.
Oli molemmilta aika kivat sessiot :) Faro ei pudotellut erityisen paljoa. Kepeille yritin ensin viedä poispäinkäännöksellä, mutta se on vähän riskaapeli ohjaus sille nykyään. "Kyl mä tiedän mihin mennään"... Ei tule käteen kiinni vaan kääntää itsensä liian aikaisin. Pitää ottaa tämä kurinpalautuslistalle. Muuten ei mitään suurempia ongelmia. Figo oli täynnä virtaa, ja kepittelikin niin kovaa että ihan pelästyin :D Kaikesta virrasta huolimatta se oli kuitenkin tapansa mukaan todella tunnollinen ja helposti ohjattava. Tämä on ehdottomasti sen mukavin puoli agilitykoirana :) Sen kyllä tuntee hyppysissään, että moottori hyrrää isoilla kierroksilla :D Mutta silti se ei keitä, vaan paketti pysyy kasassa ja se pystyy keskittymään. Ainakin mun näppeihini sopii tällainen tyyli paljon paremmin kuin faromainen kiehuminen, niin hyvä ja hieno opettelukoira kuin Faro onkin ollut :)
Vielä lyhyesti Faron tassuista. Tossuja kokeilin, pysyvät kyllä hihnalenkeillä mutta metsässä tipahtavat kyllä samantien. Täytyy lumikelejä varten hankkia jotkut toiset kokeiluun... Noh, olen pessyt ja kuivannut tarvittaessa ja ottanut käyttöön Cothivet-haavasumutteen. Vaikuttaisi toimivalta: Haisee niin hurjalle, ettei Faro nuole ja myös hoitaa vaurioita. Pari viikkoa on nyt ollut käytössä, ja tassut ovat selvästi paremmat. Karvattomat kylläkin, mutta kestäähän niiden palautua varsinkin kun on ollut aika kurakelejä. Eiköhän se tuosta :) Varasin muuten molemmille fyssariajatkin, joulukuulle (veronpalautukset haisemaan...).
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Kisakokeilu
Käväistiin Figon kanssa kokeilemassa onneamme agikisoissa. Pari kertaa kerittiin treenata ennen tätä. Ihan kohtuullisesti menneet treenit, ja niin meni kisatkin ainakin yhden radan osalta. Jotenkin mulle on alkanut tulla sellainen pelko, että saan vielä Figollekin aikaiseksi rimaongelman. Nyt ainakin näytti lupaavalta, sillä ekalla radalla kaksi rimaa putosi :P Muuten puhdasta. Eka meni kyllä ihan mun piikkiin, jostain syystä kutsuin koiraa juuri sen ollessa riman päällä. Toisesta en sit tiedä. tais joutua hyppäämään vähän huonossa kulmassa. Pikkasen lipsuilin kontakteilla, varsinkin puomilla. Jäi seisomaan kaikki jalat esteelle, mutta vapautin siitä... Noh, pysähtyi kuitenkin. Tässä videolla kyseinen suoritus http://www.youtube.com/watch?v=4c8vM57ru5s&feature=youtu.be
Toiseen rataan oli saatu niin monta meille vaikeaa juttua, etten osannut odottaa muuta kuin kaaosta. Sellainen siitä tulikin :P Puhdasta rataa kyllä tehtiin n. 10 esteen verran, mutta ei todellakaan tyylikkäästi. Sitten kutsuikin putken väärä pää ja loppu oli aikamoista hulabaloota. Vaikein juttu oli kepit, jotka olivat kohtisuoraan seinää vasten niin, että keppien lopusta oli ehkä 2m seinään. Tiesin tämän vaikeaksi, ja sitä se oli. Viimeiseen väliin ei millään. Otin kepit uudelleen, ja ohjasin kädellä viimeiset välit, silti meinasi tulla pois sieltä. Seuraavaksi käskytin koiran kiipee-käskylä keinulle... Tuloksena tietysti lentokeinu. Luulen ainakin, että syy oli tässä väärässä käskysanassa, ei ole eka kerta kun käy näin. Luuli menevänsä puomille. Noh, tällaisia vallattomia ratoja sattuu silloin tällöin :P Katsotaan miten saadaan treenattua ennen marraskuun kisoja, viitsinkö sinne ilmoittaa.
Olen kyllä nyt päässyt eroon luokkanousupaineista. Järkeilin niin, että kolmosissahan meillä ei kuitenkaan ole kummoisesti saavutettavaa pitkiin aikoihin, ja se vaatii paljon työtä. Todennäköisesti siis motivaatio laskee. Miksi kiirehtisin tuohon tilanteeseen? Kyllä sitä sit keritään siellä ihmetellä aikanaan. Ja miksi siellä sitten ei mitään saavutettaisi - no kun mä tiedän, etten pysty keskittymään agilityyn niin tehokkaasti, että pystyttäis saamaan "nollavarma" tuloskunto. En halua jättää muita lajeja sivuun, ja ensi vuonnakin pääpaino tulee olemaan jälkipuolella. Muu elämä tulee viemään aikaa vähintään yhtä paljon kuin nyt. Näiden realiteettien varjolla totean, että valiokoirien aika on joskus myöhemmin :D
Faro on myös päässyt treenaamaan, ja tekisi mieli ilmoittaa se ihan kisoihinkin vielä loppuvuonna :) Ehkäpä menenkin sen kanssa enkä Figon? Ihan yhtä sekopää se on kuin ennenkin, mutta ajoittain on ihan asiallistakin menoa näkynyt. Kontaktit paukkuvat ja rimat lentävät, mutta hiukan ahkerammalla treenillä siitä saisi enimmät virrat pois kisojen alla. Silloin saatettaisiin saada jopa ihan siedettäviä suorituksia aikaiseksi. Katsotaan. Kuononsa on repinyt verille joka treeneissä...
Eilen Faro kävi fysioterapiassa. Oli yllättävän hyvässä kunnossa. Lantion seutu olo jumissa kuten yleensäkin, lisäksi kyljissä pientä jumitusta. Yleisesti ottaen kuitenkin parempi kuin odotin. Sänkipellot ärsyttävät sen tassuja selvästi, punoittavat ja se myös nuolee niitä. Kun vaan malttais pysyä pois sieltä pelloilta... Korvat ovat toistaiseksi hyvät ja uusi suojapipokin tuli juuri postissa :)
Vaikuttaa hyvältä, toivottavasti myös on käytössä sellainen! Ainakin cooleimman näköinen tähänastisista pipoista...
Päivittelin muuten vähän poikien henk. koht. sivuja.
Toiseen rataan oli saatu niin monta meille vaikeaa juttua, etten osannut odottaa muuta kuin kaaosta. Sellainen siitä tulikin :P Puhdasta rataa kyllä tehtiin n. 10 esteen verran, mutta ei todellakaan tyylikkäästi. Sitten kutsuikin putken väärä pää ja loppu oli aikamoista hulabaloota. Vaikein juttu oli kepit, jotka olivat kohtisuoraan seinää vasten niin, että keppien lopusta oli ehkä 2m seinään. Tiesin tämän vaikeaksi, ja sitä se oli. Viimeiseen väliin ei millään. Otin kepit uudelleen, ja ohjasin kädellä viimeiset välit, silti meinasi tulla pois sieltä. Seuraavaksi käskytin koiran kiipee-käskylä keinulle... Tuloksena tietysti lentokeinu. Luulen ainakin, että syy oli tässä väärässä käskysanassa, ei ole eka kerta kun käy näin. Luuli menevänsä puomille. Noh, tällaisia vallattomia ratoja sattuu silloin tällöin :P Katsotaan miten saadaan treenattua ennen marraskuun kisoja, viitsinkö sinne ilmoittaa.
Olen kyllä nyt päässyt eroon luokkanousupaineista. Järkeilin niin, että kolmosissahan meillä ei kuitenkaan ole kummoisesti saavutettavaa pitkiin aikoihin, ja se vaatii paljon työtä. Todennäköisesti siis motivaatio laskee. Miksi kiirehtisin tuohon tilanteeseen? Kyllä sitä sit keritään siellä ihmetellä aikanaan. Ja miksi siellä sitten ei mitään saavutettaisi - no kun mä tiedän, etten pysty keskittymään agilityyn niin tehokkaasti, että pystyttäis saamaan "nollavarma" tuloskunto. En halua jättää muita lajeja sivuun, ja ensi vuonnakin pääpaino tulee olemaan jälkipuolella. Muu elämä tulee viemään aikaa vähintään yhtä paljon kuin nyt. Näiden realiteettien varjolla totean, että valiokoirien aika on joskus myöhemmin :D
Faro on myös päässyt treenaamaan, ja tekisi mieli ilmoittaa se ihan kisoihinkin vielä loppuvuonna :) Ehkäpä menenkin sen kanssa enkä Figon? Ihan yhtä sekopää se on kuin ennenkin, mutta ajoittain on ihan asiallistakin menoa näkynyt. Kontaktit paukkuvat ja rimat lentävät, mutta hiukan ahkerammalla treenillä siitä saisi enimmät virrat pois kisojen alla. Silloin saatettaisiin saada jopa ihan siedettäviä suorituksia aikaiseksi. Katsotaan. Kuononsa on repinyt verille joka treeneissä...
Eilen Faro kävi fysioterapiassa. Oli yllättävän hyvässä kunnossa. Lantion seutu olo jumissa kuten yleensäkin, lisäksi kyljissä pientä jumitusta. Yleisesti ottaen kuitenkin parempi kuin odotin. Sänkipellot ärsyttävät sen tassuja selvästi, punoittavat ja se myös nuolee niitä. Kun vaan malttais pysyä pois sieltä pelloilta... Korvat ovat toistaiseksi hyvät ja uusi suojapipokin tuli juuri postissa :)
Vaikuttaa hyvältä, toivottavasti myös on käytössä sellainen! Ainakin cooleimman näköinen tähänastisista pipoista...
Päivittelin muuten vähän poikien henk. koht. sivuja.
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Agiedustus ja käyttäytymistestaus
Pojat edustivat pikkuseuramme maksijoukkueessa piirinmestaruuskisoissa. Rata oli ihan jees tasoltaan molemmille, ratapiirros (eka putki oli tosin vähän eri asennossa oikeasti) http://andersvirtanen.kotisivuton.fi/data/310/files/turku14teamgif.gif Figon suoritus oli muutoin oikein kiva, mutta keinu meni jotenkin hätiköidysti, eikä pysähtynyt alastulolle. Sen ansiosta meinasi singahtaa väärään päähän putkea, mutta sain estettyä tämän. Kielto siitä kuitenkin tuomittiin, muuten mentiin virheettä eli tuloksena vitonen. Olin erityisen tyytyväinen, että kepit ja sen jälkeinen hässäkkä meni hyvin. Niistolla tuo keppien jälkeinen hyppy, sitten takaaleikkaus hypylle 15.
Faron kanssa käytin samaa ohjausta. Meno oli jälleen aika räjähdysherkkää, ja kontaktit paukkuivat todella komeasti. Meni myös puomin jälkeisestä putkesta ohi... Mutta rimoja putosi vain yksi! Loppujen lopuksi livahti kepeiltä mun selän taakse ja hypyn väärään suuntaan (pujotteli siis loppuun asti kyllä). Hyllytettiin siis. Harmi niin, koska tuon ansiosta joukkuemme ei saanut tulosta. Eipä se Faron tulos tosiaankaan hyvä olis ollut, mutta kuitenkin :D Toinen positiivinen asia Faron suorituksessa oli, että se istui lähdössä ekasta käskystä eikä yrittänytkään varastaa. Ihan kiva fiilis jäi kontakteista huolimatta, ehkä mä sen kanssa jokuset kisatkin vielä käyn :)
Eikä nämä skabat ihan penkin alle menneet muutenkaan, landeseuramme minit nimittäin onnistuivat saamaan tuloksen ja sijoittuivat toiseksi :D Ainoastaan kaksi minijoukkuetta sai tuloksen... Tässä sitä huomataan, miten oleellista olisi tehdä tulos, vaikkei se niin kummoinen olisikaan.
Sitten Figottimen syksyn päätavoitteeseen eli BH-kokeeseen :) Jostain onnistuin keräämään jännityksen viimeisen viikon aikana ennen koetta... Kuvittelin, ettei se pysy paikallaolossa, rähjää kaiken kaupunkiosiossa jne... Noh, onneksi jännitys kuitenkin helpotti enkä masentunut edes siitä, että arvoin suoritusvuoroksemme numeron 9 :P Pariksi saatiin tuttu koira, joka oli kenraaliharjoituksessakin meidän parina. Luottavaisin mielin siis liikenteeseen.
Meikäläisten vuoro oli ensin suorittaa. Seuruu alkoi hyvin, vaikka eka käännös oli aika aneeminen. Juoksu ja hidas ok, oikeastaan koko eka kiekka siihen asti, kun mentiin henkilöryhmään. Siellä vire alkoi laskea, mikä ei tullut yllätyksenä. Toisella kerralla meni osittain paremmin, tosin toista ihmistä kiertäessä nuuskaisi... Taas pitkä suora meni hyvin molempiin suuntiin. Jälkimmäinen sakara alkoi olla jo sen oloista, että onneksi loppu häämöttää :D Kovin pitkä sessio tämä vielä Figolle oli. Jäävät ja luoksetulo menivät moitteetta. Paikallaolo samoin, ei ongelmia ja aika äkkiä se aikakin siinä kului :P
Seuraamisista arvosanaksi tuli hyvä, suurimmaksi osaksi se kuitenkin oli ihan kelvollista. Lähinnä se vireen lasku näkyi pikkusakarassa ja henkilöryhmään menossa. Jäävistä, luoksetulosta ja paikallaolosta erinomaiset, eli hyväksytysti selvittiin.
Kaupungissa olin vain päättänyt pitää koiran oikein lyhyellä hihnalla ja vaihtaa tarvittaessa sen aina toiselle puolelle siksi aikaa, kun jotain tapahtuu. Häiriökoiran kohdalla vaihdoinkin. Figo oli tyyni ja asiallinen kaikissa kohdissa, hyvä niin. Puuhun kiinni jättäminen oli jännittänyt kaikkein eniten, varsinkin kun tiesin ohittajakoiran olevan nuori sakemanniuros. Jätin sen käskyn alle istumaan, eikä mitään ongelmia ollut. Katsoi mun perääni koko ajan. Onneksi. Hienosti siis selvittiin tästäkin, joten koko koe hyväksytty ja pk-kisalupa ansaittu :)
Tämän vuoden tottistavoitteet on siis saavutettu, hyvä fiilinki! Figo on kehittynyt älyttömästi tässä 2-3 ikävuoden välissä. En olisi vuosi sitten voinut kuvitellakaan tällaisia suorituksia siltä, saati itseltäni... Luottamus mun ja koiran välillä on kasvanut todella paljon. Vielä on työtä, mutta eipä sitä koskaan ole valmis. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Ensi vuoden tavoitteena onkin saada tottis sellaiseen kuntoon, että syksymmällä voisi ajatella jo jälkikokeeseen osallistumista. Saapa nähdä... Nyt vaihdetaan agilityvaihde päälle, jo tässä on tottisteltu ihan riittävästi hetkeksi! Jätetään se puoli vähän hautumaan. Tietysti hyödynnetään myös maastokauden loppu, jokunen jälki olis vielä kiva saada aikaiseksi.
Faron kanssa käytin samaa ohjausta. Meno oli jälleen aika räjähdysherkkää, ja kontaktit paukkuivat todella komeasti. Meni myös puomin jälkeisestä putkesta ohi... Mutta rimoja putosi vain yksi! Loppujen lopuksi livahti kepeiltä mun selän taakse ja hypyn väärään suuntaan (pujotteli siis loppuun asti kyllä). Hyllytettiin siis. Harmi niin, koska tuon ansiosta joukkuemme ei saanut tulosta. Eipä se Faron tulos tosiaankaan hyvä olis ollut, mutta kuitenkin :D Toinen positiivinen asia Faron suorituksessa oli, että se istui lähdössä ekasta käskystä eikä yrittänytkään varastaa. Ihan kiva fiilis jäi kontakteista huolimatta, ehkä mä sen kanssa jokuset kisatkin vielä käyn :)
Eikä nämä skabat ihan penkin alle menneet muutenkaan, landeseuramme minit nimittäin onnistuivat saamaan tuloksen ja sijoittuivat toiseksi :D Ainoastaan kaksi minijoukkuetta sai tuloksen... Tässä sitä huomataan, miten oleellista olisi tehdä tulos, vaikkei se niin kummoinen olisikaan.
Sitten Figottimen syksyn päätavoitteeseen eli BH-kokeeseen :) Jostain onnistuin keräämään jännityksen viimeisen viikon aikana ennen koetta... Kuvittelin, ettei se pysy paikallaolossa, rähjää kaiken kaupunkiosiossa jne... Noh, onneksi jännitys kuitenkin helpotti enkä masentunut edes siitä, että arvoin suoritusvuoroksemme numeron 9 :P Pariksi saatiin tuttu koira, joka oli kenraaliharjoituksessakin meidän parina. Luottavaisin mielin siis liikenteeseen.
Meikäläisten vuoro oli ensin suorittaa. Seuruu alkoi hyvin, vaikka eka käännös oli aika aneeminen. Juoksu ja hidas ok, oikeastaan koko eka kiekka siihen asti, kun mentiin henkilöryhmään. Siellä vire alkoi laskea, mikä ei tullut yllätyksenä. Toisella kerralla meni osittain paremmin, tosin toista ihmistä kiertäessä nuuskaisi... Taas pitkä suora meni hyvin molempiin suuntiin. Jälkimmäinen sakara alkoi olla jo sen oloista, että onneksi loppu häämöttää :D Kovin pitkä sessio tämä vielä Figolle oli. Jäävät ja luoksetulo menivät moitteetta. Paikallaolo samoin, ei ongelmia ja aika äkkiä se aikakin siinä kului :P
Seuraamisista arvosanaksi tuli hyvä, suurimmaksi osaksi se kuitenkin oli ihan kelvollista. Lähinnä se vireen lasku näkyi pikkusakarassa ja henkilöryhmään menossa. Jäävistä, luoksetulosta ja paikallaolosta erinomaiset, eli hyväksytysti selvittiin.
Kaupungissa olin vain päättänyt pitää koiran oikein lyhyellä hihnalla ja vaihtaa tarvittaessa sen aina toiselle puolelle siksi aikaa, kun jotain tapahtuu. Häiriökoiran kohdalla vaihdoinkin. Figo oli tyyni ja asiallinen kaikissa kohdissa, hyvä niin. Puuhun kiinni jättäminen oli jännittänyt kaikkein eniten, varsinkin kun tiesin ohittajakoiran olevan nuori sakemanniuros. Jätin sen käskyn alle istumaan, eikä mitään ongelmia ollut. Katsoi mun perääni koko ajan. Onneksi. Hienosti siis selvittiin tästäkin, joten koko koe hyväksytty ja pk-kisalupa ansaittu :)
Tämän vuoden tottistavoitteet on siis saavutettu, hyvä fiilinki! Figo on kehittynyt älyttömästi tässä 2-3 ikävuoden välissä. En olisi vuosi sitten voinut kuvitellakaan tällaisia suorituksia siltä, saati itseltäni... Luottamus mun ja koiran välillä on kasvanut todella paljon. Vielä on työtä, mutta eipä sitä koskaan ole valmis. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. Ensi vuoden tavoitteena onkin saada tottis sellaiseen kuntoon, että syksymmällä voisi ajatella jo jälkikokeeseen osallistumista. Saapa nähdä... Nyt vaihdetaan agilityvaihde päälle, jo tässä on tottisteltu ihan riittävästi hetkeksi! Jätetään se puoli vähän hautumaan. Tietysti hyödynnetään myös maastokauden loppu, jokunen jälki olis vielä kiva saada aikaiseksi.
perjantai 30. elokuuta 2013
Leireilyä ja tokodebyytti
Viime viikonloppu vietettiin Hartolassa SCY:n ja Aktiivicollieiden leirillä. Majoittauduttiin siskolikan ja kasvumamman kanssa, hienosti tulivat koirat toimeen vaikka vähän meinasi siskolla olla kärttyisyyttä havaittavissa ajoittain :P Taas kerran tuli huomattua, miten mainio reissukumppani Figo on, sisälle kun päästiin niin oli kuin kotonaan ja pisti pitkälleen. Ei minkäänlaista piippaamista tai remuamista missään vaiheessa.
Lauantaina päästiin ajamaan kaksi jälkeä. Maastot olivat valitettavasti vähän kehnot, ja siksi jäljet jäivät vähän lyhyeksi. Eka oli itse tekemäni 200-metrinen pätkä neljällä kepillä. Pieni janakin alussa oli. Ei ollut mitään erityistä moitittavaa, lähinnä moitteita tuli omasta liinankäytöstäni erityisesti janalla. Toinen pätkä oli ehkä tuplasti pitempi, vieraan tekemä. Janaa ei nyt tähän sotkettu mukaan olosuhteidenkin takia. Meni jopa paremmin kuin aamupäiväinen jälki, en keksi mitään moitittavaa. Olin itsekin liinan kanssa fiksumpi, kun olin jo kerran siitä kuullut :P Todella tyytyväinen piti olla tämän päivän suorituksiin. Illalla otettiin vielä pienet tottistelut, lähinnä lyhyt paikkamakuu ja pienesti esteitä. Ihan entisellään olivat, pitäisi vaan päästä ahkerammin ottamaan niitä niin saataisiin ihan valmiit liikkeet aikaiseksi.
Sunnuntaina oltiin jo paremmassa maastossa, sinne saatiin nin puolikilsainen jälki vieraan ihmisen tekemänä. Itse en jäljestä tiennyt muuta, kuin että 8 keppiä siellä olisi. Olikin hyvä etten tiennyt, vaikka siitä huolimatta onnistuin liinalla koiraa ohjailemaan :D Jälki oli todella kulmainen. Heti alkuun kaksi ekaa kulmaa menivät aika sähläämiseksi. Figo kuitenkin selvitti molemmat itse, kun vaan maltoin pysyä rauhallisena ja antaa sen tehdä hommat. Näihin kohtiin kuitenkin jäi yksi keppi kumpaankin. Sähläyksen jälkeen opin menemään kulmiin kaikessa rauhassa ohjailematta sitä liinasta. Tuntuu, että kiristän otettani heti kun näen, että kulma tai jotain erikoista on tulossa. Liinankäyttö saa koiraan epävarmuutta, ja se herpaantuu. Eli siis ohjaajaa lukuunottamatta Figon jäljestys on oikein hyvällä mallilla :D Paljon kehuja tuli niin kouluttajalta kuin muilta ryhmäläisiltäkin. Oli myös opettavaista nähdä muiden menoa. Osaa taas pikkasen kartoittaa omaa tilannetta, kun on nähnyt uusia koiria jäljellä.
Sitten siirrytään tokoon. Keskiviikkona oli vuorossa pitkään odotettu ja jännitetty tokodebyytti Kennelkerhon kentällä. Oli mukava päästä aloittamaan koeura tutussa paikassa, kun suuri osa paikalla olevistakin oli tuttuja liikkuria myöten. Erittäin hyvä kokemus sekä itselleni että koiralle. Figo oli heti alusta asti todella hyvässä vireessä, heti kehään mennessä huomasin sen olevan tosi skarppina ja keskittynyt. Se vain odotti koko ajan, koska saa käskyn :) Olin itsekin aika rento. Erittäin hyvä yhdistelmä siis!
Pelkäämäni paikallaolo tehtiin 7 koiran ryhmässä... Figo keskellä. Toisella puolella kultsu, toisella kelpie. Kumpikaan ei tuttuja. Kultsu lähti ohjaajansa luo heti, kun käännyttiin koiria kohti. Figo oli skarppi ja suhteellisen rauhallinen koko ajan. Tuijotin sitä tai hieman siitä ohi koko ajan, olen huomannut tämän sopivan sille hyvin. Olo oli itsellänikin levollinen, joten hyvin meni :D Pari kertaa se katseli muualle, mutta joskus nähtyä kunnon levottomuutta ei ollut. Viereisen koiran lähteminenkään ei ilmettä väräyttänyt. Oli erinomainen harjoitus sekin :P Onhan se treeneissä maassa kyllä pysynyt, mutta se pään pyöriminen ja haistelu saa touhun näyttämään jotenkin tosi hasardilta.
Yksilöliikkeet menivät hyvin nekin. Seuraamisen liikkeellelähdöissä oli tyypillisesti kaksi ekaa askelta aika aneemisia, kunnes korjaantui. Muuten seuraaminen oli hyvää ja käännöksetkin onnistuivat. Huonoiten onnistui liikkeestä seisominen, joka oli hitaahko. Pikkasen pääsi jännitys päälle siinä kohtaa, minkä vuoksi käsky tuli varmaan aika oudolla äänellä... Luulen, että se oli syynä. Luoksetulossa tuli eteen pikkasen vinoon ja kuono osui mun mahaan. Muuten ei ihmeemmin moitittavaa liikkeistä. Lepsuna pidetty tuomari piti mielestäni ihan ok linjaa, enkä koe että pisteet olisivat ihan ilmaiseksi tulleet :D Erityisen iloinen olen kokonaisvaikutuksen kympistä, jonka senkin koen ihan ansaituksi. Iloista ja keskittynyttä tekemistä. Tää kun saadaan pidettyä, niin JES!
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 10
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10
= ALO1 188p, KP, sijoitus 1/13 :o
Seuraavaksi sit tähtäimessä se BH. Katsotaan, tuleeko enää tänä syksynä lähdettyä tokokokeeseen - mitään stressiä en ainakaan ota. Ehditään sitä sit myöhemminkin.
Lauantaina päästiin ajamaan kaksi jälkeä. Maastot olivat valitettavasti vähän kehnot, ja siksi jäljet jäivät vähän lyhyeksi. Eka oli itse tekemäni 200-metrinen pätkä neljällä kepillä. Pieni janakin alussa oli. Ei ollut mitään erityistä moitittavaa, lähinnä moitteita tuli omasta liinankäytöstäni erityisesti janalla. Toinen pätkä oli ehkä tuplasti pitempi, vieraan tekemä. Janaa ei nyt tähän sotkettu mukaan olosuhteidenkin takia. Meni jopa paremmin kuin aamupäiväinen jälki, en keksi mitään moitittavaa. Olin itsekin liinan kanssa fiksumpi, kun olin jo kerran siitä kuullut :P Todella tyytyväinen piti olla tämän päivän suorituksiin. Illalla otettiin vielä pienet tottistelut, lähinnä lyhyt paikkamakuu ja pienesti esteitä. Ihan entisellään olivat, pitäisi vaan päästä ahkerammin ottamaan niitä niin saataisiin ihan valmiit liikkeet aikaiseksi.
Sunnuntaina oltiin jo paremmassa maastossa, sinne saatiin nin puolikilsainen jälki vieraan ihmisen tekemänä. Itse en jäljestä tiennyt muuta, kuin että 8 keppiä siellä olisi. Olikin hyvä etten tiennyt, vaikka siitä huolimatta onnistuin liinalla koiraa ohjailemaan :D Jälki oli todella kulmainen. Heti alkuun kaksi ekaa kulmaa menivät aika sähläämiseksi. Figo kuitenkin selvitti molemmat itse, kun vaan maltoin pysyä rauhallisena ja antaa sen tehdä hommat. Näihin kohtiin kuitenkin jäi yksi keppi kumpaankin. Sähläyksen jälkeen opin menemään kulmiin kaikessa rauhassa ohjailematta sitä liinasta. Tuntuu, että kiristän otettani heti kun näen, että kulma tai jotain erikoista on tulossa. Liinankäyttö saa koiraan epävarmuutta, ja se herpaantuu. Eli siis ohjaajaa lukuunottamatta Figon jäljestys on oikein hyvällä mallilla :D Paljon kehuja tuli niin kouluttajalta kuin muilta ryhmäläisiltäkin. Oli myös opettavaista nähdä muiden menoa. Osaa taas pikkasen kartoittaa omaa tilannetta, kun on nähnyt uusia koiria jäljellä.
Sitten siirrytään tokoon. Keskiviikkona oli vuorossa pitkään odotettu ja jännitetty tokodebyytti Kennelkerhon kentällä. Oli mukava päästä aloittamaan koeura tutussa paikassa, kun suuri osa paikalla olevistakin oli tuttuja liikkuria myöten. Erittäin hyvä kokemus sekä itselleni että koiralle. Figo oli heti alusta asti todella hyvässä vireessä, heti kehään mennessä huomasin sen olevan tosi skarppina ja keskittynyt. Se vain odotti koko ajan, koska saa käskyn :) Olin itsekin aika rento. Erittäin hyvä yhdistelmä siis!
Pelkäämäni paikallaolo tehtiin 7 koiran ryhmässä... Figo keskellä. Toisella puolella kultsu, toisella kelpie. Kumpikaan ei tuttuja. Kultsu lähti ohjaajansa luo heti, kun käännyttiin koiria kohti. Figo oli skarppi ja suhteellisen rauhallinen koko ajan. Tuijotin sitä tai hieman siitä ohi koko ajan, olen huomannut tämän sopivan sille hyvin. Olo oli itsellänikin levollinen, joten hyvin meni :D Pari kertaa se katseli muualle, mutta joskus nähtyä kunnon levottomuutta ei ollut. Viereisen koiran lähteminenkään ei ilmettä väräyttänyt. Oli erinomainen harjoitus sekin :P Onhan se treeneissä maassa kyllä pysynyt, mutta se pään pyöriminen ja haistelu saa touhun näyttämään jotenkin tosi hasardilta.
Yksilöliikkeet menivät hyvin nekin. Seuraamisen liikkeellelähdöissä oli tyypillisesti kaksi ekaa askelta aika aneemisia, kunnes korjaantui. Muuten seuraaminen oli hyvää ja käännöksetkin onnistuivat. Huonoiten onnistui liikkeestä seisominen, joka oli hitaahko. Pikkasen pääsi jännitys päälle siinä kohtaa, minkä vuoksi käsky tuli varmaan aika oudolla äänellä... Luulen, että se oli syynä. Luoksetulossa tuli eteen pikkasen vinoon ja kuono osui mun mahaan. Muuten ei ihmeemmin moitittavaa liikkeistä. Lepsuna pidetty tuomari piti mielestäni ihan ok linjaa, enkä koe että pisteet olisivat ihan ilmaiseksi tulleet :D Erityisen iloinen olen kokonaisvaikutuksen kympistä, jonka senkin koen ihan ansaituksi. Iloista ja keskittynyttä tekemistä. Tää kun saadaan pidettyä, niin JES!
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 10
Seuraaminen taluttimetta 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10
= ALO1 188p, KP, sijoitus 1/13 :o
Seuraavaksi sit tähtäimessä se BH. Katsotaan, tuleeko enää tänä syksynä lähdettyä tokokokeeseen - mitään stressiä en ainakaan ota. Ehditään sitä sit myöhemminkin.
torstai 15. elokuuta 2013
Töttöröö
Ei millään keksi otsikkoja näihin teksteihin :P
Käväistiin Tsaulla juoksemassa kolme rataa hyvin vähäisin treenein. Hyvää ja huonoa, yksi rata oli perinteinen loppusuoran hyllytys puhtaan radan päätteeksi. Figo lähti puomin alastulolta omin luvin ja lipsahti edessä olleeseen putkeen. Olin kyllä jo karjaisemalla pelastanut tilanteen kahteen kertaan ennen loppusuoraa, eli mikään kaunis rata tämä ei tuohonkaan mennessä ollut. Tein parhaani, yhtään parempaan en olisi pystynyt :D Siinä mielessä en voi olla pettynyt... Enkä olekaan, kyllä se vaan tällä treenimäärällä on aika turha kisoissa käydä. Ei ne nollat tuurilla tule nyt. Katsellaan syksyn tullen taas uudelleen, kun tottis- ja maastotreenit vähenevät.
Eilen olin testaamassa tokotilannetta möllitokossa. Oli erinomainen pehmeä lasku koetilanteisiin, kun oltiin omalla kentällä ja suurin osa paikalla olleista Figolle tuttuja. Kuitenkin ihan kokeenomaisesti toimittiin, ja muakin jännitti. Eniten jännitti paikallaolo, tietysti... Maahan käskettäessä se käväisi maassa ja ponkaisi samantien istumaan. Käskin uudelleen, jolloin tajusi jäädäkin. Pysyikin maassa koko ajan, mutta turhan levoton oli. Katseli ympärilleen, haisteli ja muuta. Tätä ei tee yksin ollessaan tai bh-makuun tyyppisessä harjoituksessa, mutta rivissä oleminen on sille vähän hankalaa. Toisaalta eipä sitä kokemustakaan paljon ole, sitä se tarvitsisi. Pari viikkoa on viralliseen kokeeseen, katsotaan mitä tässä nyt tapahtuu.
Muut liikkeet oli ihan jees nekin, lähinnä virheet tuli yllättäen jäävissä. Ne ovat treeneissä menneet hyvin. Pikkasen tais jännitys vaivata, kun annoin käskyt jotenkin poikkeavalla tavalla ja Figo meni maahan / pysähtyi vasta toisella käskyllä. Kolmas virhe tuli luoksetulossa, jossa tuli eteen aika vinoon. Oltiin just harjoiteltu edestä sivulle siirtymistä bh-kurssilla, ehkä tästä tuli jotain epävarmuutta. Täytyy hioa tätä nyt. Muuten ei mitään erityistä ollut muissa liikkeissä, seuraaminenkin hyvää ekaan koetilanteeseen. Hihnassa seuraaminen alkoi vähän wtf-fiiliksellä, mutta ekan pysähdyksen jälkeen parani ja oli varsin kelvollista siitä lähtien. Erityisesti vapaana seuraaminen. Pisteitä yhteensä 183, arvostelu oli mielestäni suht lähellä oikean kokeen arvostelua, ehkä seuraamisesta olisi tositilanteessa tullut ennemmin 9 kuin 10 :P Mutta tyytyväinen olen, pääasia oli nähdä että koira toimii ja on jokseenkin oma itsensä tuollaisessa tilanteessa.
Faron kanssa tuli joku mielenhäiriö, kun meinasin ilmoittaa sen tokokokeeseen :D Ugin koe on kuitenkin jo täynnä, eli ei tarvitse sen suhteen stressata. Olen testaillut avoimen liikkeitä, ja sanoisin että paikallaoloa lukuunottamatta ovat suht varmassa kuosissa. Kymppejä nyt tuskin tulee luoksetulosta, noudosta tai kaukoista, mutta ei niiden pitäisi nollillekaan mennä. Katsotaan miten paikkis etenee, joko tulevan syksyn aikana vielä rohjettais kokeeseen. Farolle on aika iso hämmästys, kun mamma menee piiloon. Faro siirtyi viime viikolla EJ-rekisteriin ja on nyt poikkeusluvan haltija :) Saadaan siis kisata niin paljon ku sielu sietää.
Käväistiin Tsaulla juoksemassa kolme rataa hyvin vähäisin treenein. Hyvää ja huonoa, yksi rata oli perinteinen loppusuoran hyllytys puhtaan radan päätteeksi. Figo lähti puomin alastulolta omin luvin ja lipsahti edessä olleeseen putkeen. Olin kyllä jo karjaisemalla pelastanut tilanteen kahteen kertaan ennen loppusuoraa, eli mikään kaunis rata tämä ei tuohonkaan mennessä ollut. Tein parhaani, yhtään parempaan en olisi pystynyt :D Siinä mielessä en voi olla pettynyt... Enkä olekaan, kyllä se vaan tällä treenimäärällä on aika turha kisoissa käydä. Ei ne nollat tuurilla tule nyt. Katsellaan syksyn tullen taas uudelleen, kun tottis- ja maastotreenit vähenevät.
Eilen olin testaamassa tokotilannetta möllitokossa. Oli erinomainen pehmeä lasku koetilanteisiin, kun oltiin omalla kentällä ja suurin osa paikalla olleista Figolle tuttuja. Kuitenkin ihan kokeenomaisesti toimittiin, ja muakin jännitti. Eniten jännitti paikallaolo, tietysti... Maahan käskettäessä se käväisi maassa ja ponkaisi samantien istumaan. Käskin uudelleen, jolloin tajusi jäädäkin. Pysyikin maassa koko ajan, mutta turhan levoton oli. Katseli ympärilleen, haisteli ja muuta. Tätä ei tee yksin ollessaan tai bh-makuun tyyppisessä harjoituksessa, mutta rivissä oleminen on sille vähän hankalaa. Toisaalta eipä sitä kokemustakaan paljon ole, sitä se tarvitsisi. Pari viikkoa on viralliseen kokeeseen, katsotaan mitä tässä nyt tapahtuu.
Muut liikkeet oli ihan jees nekin, lähinnä virheet tuli yllättäen jäävissä. Ne ovat treeneissä menneet hyvin. Pikkasen tais jännitys vaivata, kun annoin käskyt jotenkin poikkeavalla tavalla ja Figo meni maahan / pysähtyi vasta toisella käskyllä. Kolmas virhe tuli luoksetulossa, jossa tuli eteen aika vinoon. Oltiin just harjoiteltu edestä sivulle siirtymistä bh-kurssilla, ehkä tästä tuli jotain epävarmuutta. Täytyy hioa tätä nyt. Muuten ei mitään erityistä ollut muissa liikkeissä, seuraaminenkin hyvää ekaan koetilanteeseen. Hihnassa seuraaminen alkoi vähän wtf-fiiliksellä, mutta ekan pysähdyksen jälkeen parani ja oli varsin kelvollista siitä lähtien. Erityisesti vapaana seuraaminen. Pisteitä yhteensä 183, arvostelu oli mielestäni suht lähellä oikean kokeen arvostelua, ehkä seuraamisesta olisi tositilanteessa tullut ennemmin 9 kuin 10 :P Mutta tyytyväinen olen, pääasia oli nähdä että koira toimii ja on jokseenkin oma itsensä tuollaisessa tilanteessa.
Faron kanssa tuli joku mielenhäiriö, kun meinasin ilmoittaa sen tokokokeeseen :D Ugin koe on kuitenkin jo täynnä, eli ei tarvitse sen suhteen stressata. Olen testaillut avoimen liikkeitä, ja sanoisin että paikallaoloa lukuunottamatta ovat suht varmassa kuosissa. Kymppejä nyt tuskin tulee luoksetulosta, noudosta tai kaukoista, mutta ei niiden pitäisi nollillekaan mennä. Katsotaan miten paikkis etenee, joko tulevan syksyn aikana vielä rohjettais kokeeseen. Farolle on aika iso hämmästys, kun mamma menee piiloon. Faro siirtyi viime viikolla EJ-rekisteriin ja on nyt poikkeusluvan haltija :) Saadaan siis kisata niin paljon ku sielu sietää.
torstai 25. heinäkuuta 2013
Kesää pitelee
Taas on treenailtu niin ahkerasti, etten jaksa raportoida :P Eli vahvasti hengissä siis ollaan koko lössi. Pari viikkoa kesälomaakin oli jo, ja ei tainnut paria päivää enempää olla niin, etteikö mitään olis treenattu. Pari esineen hakua iltalenkin yhteydessä tai paikallaolo nyt ainakin, jos ei sen ihmeempää. Janatreeniä myös tällaisena pienimuotoisena harjoituksena, ilman sen kummempaa jälkeä. Jana vaikuttais menevän ihan hyvin, en jaksa siis stressata sitä. Samoin esineet löytyvät mukavasti ja vauhdilla. Sen verran hyvin on menneet nämä omat pikkutreenini, että pian voisi olla tarvetta vähän organisoidummalle esineruututreenille.
Agilityä on treenailtu vähemmän, mutta kerran viikossa kuitenkin. Ei mitään erityisiä huolenaiheita Figolla, Farolla tavanomaiset. Epiksissäkin käytiin, tässä kuvamateriaalia http://www.youtube.com/watch?v=CR9YjWTwegY ja http://www.youtube.com/watch?v=yKT41SrO4bc Faron möllirata oli aivan päätön, en viitsinyt sitä edes nettiin ladata. Avoimen radalla oli jo vähän paremmin kuulolla, mutta A:lla rynni silti ihan miten halusi, piti vähän rauhoitella. Figolla taas oikeastaan päinvastoin, avoimen radalla käännökset venyi miten sattuu. Ei oltu kumpikaan ihan 100% hereillä enää, kellokin alko olla 22 jo tuolloin... Ylihuomenna sitten kokeillaan virallisia kisoja pitkästä aikaa, saa nähdä miten mamman kuuppa kestää.
Tottispuoleen sitten. Olen vihdoin ja viimein suhteellisen luottavainen Figon seuraamisen suhteen! Pikkasen on pitänyt kantapään kautta oppia asioita, mutta kyllä se pöljempikin (=minä siis) lopulta oppii. Eiköhän tästä vielä hyvä saada, jos ei kympin arvoinen niin ihan kelpo kuitenkin. Kuukauden päästä kokeillaan sitten jo tokokoetta. Paikallaolo on edennyt aika kivasti, pikkasen rivissä on levoton muttei ole näyttänyt lainkaan siltä, että lähtisi lätkimään.Varmuutta vaan, niin levottomuus vähentynee. Luoksepäästävyys on ihanan helppo. Ihan toista kuin Faron kanssa :D Oikeastaan alokkaan liikkeissä ei nyt huoleta oikein mikään, paikallaolo tarvitsee varmuutta mut on tässä vielä aikaa. BH-kurssi alkaa ensi viikolla, sitä ajatellen kehittämiskohteina paikallaolon ohella on henkilöryhmä. Ja kaupunkiosuus. Pakko myöntää, että se jännittää, ehkä jopa enemmän kuin tottisosuus... Eikä siinäkään muu kuin koko homman viimeinen osio, eli yksin jääminen. Vähän arveluttaa, nostaako tuo metelin ohi kulkevalle koiralle. Noh, kaipa se pystyy sisäistämään, että odottaminen tarkoittaa odottamista silloinkin, kun joku (jopa koira) kulkee ohi.
Jälkeä olen tehnyt pellolle ja nyt lähiaikoina myös helppoon metsämaastoon. Aluksi pelto ja varsinkin ruohikko oli aika säheltämistä. Muutama harjoitus, niin alkoihan se rauhallisuus sieltä löytyä, ja nyt ovat metsäjäljetkin menneet oikein kivasti. Joku päivä meinaan kokeilla taas ihan kunnon jälkeä keppeineen. Vaikuttais siltä, että peltotreenit ovat tuoneet kaivattua tarkkuutta.
Terveyspuolta vielä vähän. Faro kävi ACTH-rasituksessa Addisonin taudin varalta, mutta sen tulos oli onneksi ihan normaali. Kunhan saan aikaiseksi, niin pitäisi suorittaa se EJ-rekisteriin siirto ja hankkia poikkeuslupa kisoja varten. Tekis mieli käyttää jossain näyttelyssäkin :) Mutta se saattaa jäädä ensi kevääseen, katsotaan nyt. Turkki hilseilee edelleen, mutta vähentynyt se on. Noin kerran kuussa olen tainnut pestä suurimmat pois.
Lisäksi tuli teetettyä geenitestejä pojista tällaisin tuloksin:
CEA: molemmat kantajia
DM: molemmat terveitä
MDR1: Faro +/-, Figo +/+
Ihan kiva tietää tämmöisiäkin, vaikkeivat tulokset meidän eloa hetkauta suuntaan tai toiseen. Faron kohdalla varsinkaan, kun se ei ainakaan ole jalostusyksilö. Ja vaikka Figolla ei nyt sitten ole lääkeaineyliherkkyyttä, niin tuskin silti antaisin siihen esimerkiksi ivermektiiniä tuikata :P DM:n suhteen kiva etteivät ole edes kantajia, tosin tiedossa olevien tulosten perusteella näyttäisi nahkoilla kantajuuskin olevan suht harvalukuista, ainakin Suomessa.
Agilityä on treenailtu vähemmän, mutta kerran viikossa kuitenkin. Ei mitään erityisiä huolenaiheita Figolla, Farolla tavanomaiset. Epiksissäkin käytiin, tässä kuvamateriaalia http://www.youtube.com/watch?v=CR9YjWTwegY ja http://www.youtube.com/watch?v=yKT41SrO4bc Faron möllirata oli aivan päätön, en viitsinyt sitä edes nettiin ladata. Avoimen radalla oli jo vähän paremmin kuulolla, mutta A:lla rynni silti ihan miten halusi, piti vähän rauhoitella. Figolla taas oikeastaan päinvastoin, avoimen radalla käännökset venyi miten sattuu. Ei oltu kumpikaan ihan 100% hereillä enää, kellokin alko olla 22 jo tuolloin... Ylihuomenna sitten kokeillaan virallisia kisoja pitkästä aikaa, saa nähdä miten mamman kuuppa kestää.
Tottispuoleen sitten. Olen vihdoin ja viimein suhteellisen luottavainen Figon seuraamisen suhteen! Pikkasen on pitänyt kantapään kautta oppia asioita, mutta kyllä se pöljempikin (=minä siis) lopulta oppii. Eiköhän tästä vielä hyvä saada, jos ei kympin arvoinen niin ihan kelpo kuitenkin. Kuukauden päästä kokeillaan sitten jo tokokoetta. Paikallaolo on edennyt aika kivasti, pikkasen rivissä on levoton muttei ole näyttänyt lainkaan siltä, että lähtisi lätkimään.Varmuutta vaan, niin levottomuus vähentynee. Luoksepäästävyys on ihanan helppo. Ihan toista kuin Faron kanssa :D Oikeastaan alokkaan liikkeissä ei nyt huoleta oikein mikään, paikallaolo tarvitsee varmuutta mut on tässä vielä aikaa. BH-kurssi alkaa ensi viikolla, sitä ajatellen kehittämiskohteina paikallaolon ohella on henkilöryhmä. Ja kaupunkiosuus. Pakko myöntää, että se jännittää, ehkä jopa enemmän kuin tottisosuus... Eikä siinäkään muu kuin koko homman viimeinen osio, eli yksin jääminen. Vähän arveluttaa, nostaako tuo metelin ohi kulkevalle koiralle. Noh, kaipa se pystyy sisäistämään, että odottaminen tarkoittaa odottamista silloinkin, kun joku (jopa koira) kulkee ohi.
Jälkeä olen tehnyt pellolle ja nyt lähiaikoina myös helppoon metsämaastoon. Aluksi pelto ja varsinkin ruohikko oli aika säheltämistä. Muutama harjoitus, niin alkoihan se rauhallisuus sieltä löytyä, ja nyt ovat metsäjäljetkin menneet oikein kivasti. Joku päivä meinaan kokeilla taas ihan kunnon jälkeä keppeineen. Vaikuttais siltä, että peltotreenit ovat tuoneet kaivattua tarkkuutta.
Terveyspuolta vielä vähän. Faro kävi ACTH-rasituksessa Addisonin taudin varalta, mutta sen tulos oli onneksi ihan normaali. Kunhan saan aikaiseksi, niin pitäisi suorittaa se EJ-rekisteriin siirto ja hankkia poikkeuslupa kisoja varten. Tekis mieli käyttää jossain näyttelyssäkin :) Mutta se saattaa jäädä ensi kevääseen, katsotaan nyt. Turkki hilseilee edelleen, mutta vähentynyt se on. Noin kerran kuussa olen tainnut pestä suurimmat pois.
Lisäksi tuli teetettyä geenitestejä pojista tällaisin tuloksin:
CEA: molemmat kantajia
DM: molemmat terveitä
MDR1: Faro +/-, Figo +/+
Ihan kiva tietää tämmöisiäkin, vaikkeivat tulokset meidän eloa hetkauta suuntaan tai toiseen. Faron kohdalla varsinkaan, kun se ei ainakaan ole jalostusyksilö. Ja vaikka Figolla ei nyt sitten ole lääkeaineyliherkkyyttä, niin tuskin silti antaisin siihen esimerkiksi ivermektiiniä tuikata :P DM:n suhteen kiva etteivät ole edes kantajia, tosin tiedossa olevien tulosten perusteella näyttäisi nahkoilla kantajuuskin olevan suht harvalukuista, ainakin Suomessa.
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Leireilyä sun muuta
Viime viikonloppu vietettiin pitkään odotetulla jälkileirillä Yläneellä. Keli suosivat, porukka oli mainiota ja muutenkin kaikki meni hyvin. Tottista olin suunnitellut treenaavani enemmänkin, mutta jotenkin tuli lipsuttua paskanjauhamisen ja agilityn puolelle :D No, eipähän tullut ahnehdittua ja tärkeää se on se teorian jauhaminenkin...
Perjantaina otettiin kuitenkin pienet tottissessiot, en tehnyt mitään erityistä. Parit seuraamispätkät leikkimisineen ja perusasentoa. Kentällä samaan aikaan pari muutakin koiraa, joten keskittymisharjoituksena meni hyvin. Luoksetulon otin kans kertaalleen, ei erityistä mainittavaa siitä. Lopuksi otettiin kolmen koiran rivipaikallamakuu, ensin muiden toiveesta minuutti ja sitten kaks. Ekassa oli kyynärpäät 5 cm maasta kun käännyin kohti, käskin maahan ja menikin, ja sen jälkeen kaikki ok. Toisessa ei ollut mitään huomautettavaa. Palkaksi sai iltaruokansa. Pikkasen kyllä vilkuilee mun mielestä liikaa muita, mutta lienee vaan kokemuksen puutetta. Kovin vähän näitä porukkamakuita on kuitenkin otettu. Nyt olen ilmonnut tokoryhmään ihan omassa seurassa, joten tullaan ainakin kerta viikkoon käymään porukkatreeneissä. Laitoin elokuisen Ugin kokeen jonkinlaiseksi tavoitteeksi. Pitihän siinä tokossa jo startata heti alkukesästä, mutta ei se nyt oikein tuntunutkaan mielekkäältä. Elokuu on varmaan suht realistinen ajankohta.
Tottiksen suhteen mulla on nyt jalostunut päässä yks muutoskohde... Nimittäin täyskäännös. Jostain syystä on alkanut tuntua, että haluaisin muuttaa sen "saksalaiseksi". Olen makustellut ajatusta, ja jotenkin se on ruvennut tuntumaan luontevammalta. Kokeilut ovat meneillään, katsotaan. Luulen, että siitä saisin tyylikkäämmän kuin sivulla pysymisestä.
Niin, palatakseni leiriin. Lauantai oli jälkipäivä, ja Figon ohjelmassa puolen kilsan seitsemällä kepillä varustettu jälki vaihtelevassa maastossa. Oli ojan ylitystä, vetistä maastoa ja vähän kalliotakin. Janaa en viitsinyt ottaa tähän, kun muutenkin oli haastetta riittävästi. Niitä tehdään sit erikseen. Pari sekoilukohtaa tähän jälkeen saatiin, toinen pienempi ja toinen vähän isompi. Korkeaan varvikkoon mennessä Figo nosteli nokkaansa, ja yhtäkkiä havaitsi olevansa eksynyt jäljeltä. Pari rinkiä heitti, ja sen jälkeen löysi taas jäljelle ja homma jatkui sujuvasti. Näitä pään nosteluita analysoitiin kouluttajan kanssa, ja todettiin seuraavaa: Se nostelee nokkaansa ja tekee "tarkistuksia" ("oonhan vielä jäljellä") - se miksi näin tekee, on arvoitus. Mahdollisesti ihan vaan löysäilee, joko väsymyksen tai laiskuuden takia :P Joka tapauksessa siinä sitten helposti ajautuukin pois jäljeltä, jolloin iskee hätä. Löytää kyllä yleensä itse takaisin, mutta nämä sais jäädä pois kokonaan. Siksipä sainkin ohjeeksi tehdä jälkiä pellolle ihan rohkeasti. Ihan samanlaisia jälkiä kuin tekisin metsäänkin, eli pakko ei ole ruokaa sinne sotkea. Ajo lyhyemmällä liinalla ja lähellä koiraa, jolloin voin helpommin muistutella sille, jos meinaa ruveta löysäilemään. Tämä kuulostaa järkevältä, ja sitä aionkin ryhtyä tekemään.
Sunnuntaina otin pienen tottissession taas. Paikallaolo kentän sivussa, kun pari koirakkoa touhusi kentällä. Ei ollut ongelmaa. Seuruupätkiä taas muutama pieni. Ihan keskittymisharjoituksena otin tämänkin. Sitten lähdettiin vielä pienesti esineruutuun. Siellä oli ruudussa kolme vierasta esinettä, joiden viemisen Figo näki. Selvästi harjoitus oli vielä liian vaikea, lähti kyllä etsimään mutta takanurkkaan saakka oli vähän liian pitkä matka. Nyt ruvetaan tekemään yhden esineen vientejä, vien siis sen yhdessä koiran kanssa sinne 50 metriin ja lähetän sinne. Näitä saan tehtyä helposti yksinänikin, ei tarvitse tallata mitään kokonaista ruutua. Ihan ok:lta esineetkin vaikutti, kokemukseen nähden.
Agility on ollut vähän vähemmällä edelleen, mutta jospa nyt hiljalleen aktivoituisi. Keppejä pitää hinkata ahkerasti, samoin kaikenlaista muutakin pientä on to do -listalla. Kaikkea ei vaan kerkeä, mutta pitää priorisoida... Heinäkuun lopulle suunnittelin seuraavia kisoja, mutta katsellaan nyt. Faron kanssa ei vielä viitsi kisoja miettiä, kun en ole saanut aikaiseksi edes aloitella sitä EJ-rekisteriasiaa. Mut kerkee kai sitä.
Perjantaina otettiin kuitenkin pienet tottissessiot, en tehnyt mitään erityistä. Parit seuraamispätkät leikkimisineen ja perusasentoa. Kentällä samaan aikaan pari muutakin koiraa, joten keskittymisharjoituksena meni hyvin. Luoksetulon otin kans kertaalleen, ei erityistä mainittavaa siitä. Lopuksi otettiin kolmen koiran rivipaikallamakuu, ensin muiden toiveesta minuutti ja sitten kaks. Ekassa oli kyynärpäät 5 cm maasta kun käännyin kohti, käskin maahan ja menikin, ja sen jälkeen kaikki ok. Toisessa ei ollut mitään huomautettavaa. Palkaksi sai iltaruokansa. Pikkasen kyllä vilkuilee mun mielestä liikaa muita, mutta lienee vaan kokemuksen puutetta. Kovin vähän näitä porukkamakuita on kuitenkin otettu. Nyt olen ilmonnut tokoryhmään ihan omassa seurassa, joten tullaan ainakin kerta viikkoon käymään porukkatreeneissä. Laitoin elokuisen Ugin kokeen jonkinlaiseksi tavoitteeksi. Pitihän siinä tokossa jo startata heti alkukesästä, mutta ei se nyt oikein tuntunutkaan mielekkäältä. Elokuu on varmaan suht realistinen ajankohta.
Tottiksen suhteen mulla on nyt jalostunut päässä yks muutoskohde... Nimittäin täyskäännös. Jostain syystä on alkanut tuntua, että haluaisin muuttaa sen "saksalaiseksi". Olen makustellut ajatusta, ja jotenkin se on ruvennut tuntumaan luontevammalta. Kokeilut ovat meneillään, katsotaan. Luulen, että siitä saisin tyylikkäämmän kuin sivulla pysymisestä.
Niin, palatakseni leiriin. Lauantai oli jälkipäivä, ja Figon ohjelmassa puolen kilsan seitsemällä kepillä varustettu jälki vaihtelevassa maastossa. Oli ojan ylitystä, vetistä maastoa ja vähän kalliotakin. Janaa en viitsinyt ottaa tähän, kun muutenkin oli haastetta riittävästi. Niitä tehdään sit erikseen. Pari sekoilukohtaa tähän jälkeen saatiin, toinen pienempi ja toinen vähän isompi. Korkeaan varvikkoon mennessä Figo nosteli nokkaansa, ja yhtäkkiä havaitsi olevansa eksynyt jäljeltä. Pari rinkiä heitti, ja sen jälkeen löysi taas jäljelle ja homma jatkui sujuvasti. Näitä pään nosteluita analysoitiin kouluttajan kanssa, ja todettiin seuraavaa: Se nostelee nokkaansa ja tekee "tarkistuksia" ("oonhan vielä jäljellä") - se miksi näin tekee, on arvoitus. Mahdollisesti ihan vaan löysäilee, joko väsymyksen tai laiskuuden takia :P Joka tapauksessa siinä sitten helposti ajautuukin pois jäljeltä, jolloin iskee hätä. Löytää kyllä yleensä itse takaisin, mutta nämä sais jäädä pois kokonaan. Siksipä sainkin ohjeeksi tehdä jälkiä pellolle ihan rohkeasti. Ihan samanlaisia jälkiä kuin tekisin metsäänkin, eli pakko ei ole ruokaa sinne sotkea. Ajo lyhyemmällä liinalla ja lähellä koiraa, jolloin voin helpommin muistutella sille, jos meinaa ruveta löysäilemään. Tämä kuulostaa järkevältä, ja sitä aionkin ryhtyä tekemään.
Sunnuntaina otin pienen tottissession taas. Paikallaolo kentän sivussa, kun pari koirakkoa touhusi kentällä. Ei ollut ongelmaa. Seuruupätkiä taas muutama pieni. Ihan keskittymisharjoituksena otin tämänkin. Sitten lähdettiin vielä pienesti esineruutuun. Siellä oli ruudussa kolme vierasta esinettä, joiden viemisen Figo näki. Selvästi harjoitus oli vielä liian vaikea, lähti kyllä etsimään mutta takanurkkaan saakka oli vähän liian pitkä matka. Nyt ruvetaan tekemään yhden esineen vientejä, vien siis sen yhdessä koiran kanssa sinne 50 metriin ja lähetän sinne. Näitä saan tehtyä helposti yksinänikin, ei tarvitse tallata mitään kokonaista ruutua. Ihan ok:lta esineetkin vaikutti, kokemukseen nähden.
Agility on ollut vähän vähemmällä edelleen, mutta jospa nyt hiljalleen aktivoituisi. Keppejä pitää hinkata ahkerasti, samoin kaikenlaista muutakin pientä on to do -listalla. Kaikkea ei vaan kerkeä, mutta pitää priorisoida... Heinäkuun lopulle suunnittelin seuraavia kisoja, mutta katsellaan nyt. Faron kanssa ei vielä viitsi kisoja miettiä, kun en ole saanut aikaiseksi edes aloitella sitä EJ-rekisteriasiaa. Mut kerkee kai sitä.
tiistai 21. toukokuuta 2013
Hengissä
Sitä vaan, et hengissä ollaan :D En oo vaan jaksanut päivitellä blogia, vaikka tehty on kaikenlaista. Tai ehkä just siks en ole jaksanutkaan. Enkä nyt alakaan yksityiskohtaisesti analysoida kaikkea tehtyä, mutta todettakoon jokunen asia.
Ensinnäkin kisoissa käytiin vain Tsaulla. Ekalta radalta hyl, kun Figo tuli renkaan sivusta :o En tiedä mikä homma oli, varmaan jotenkin sotkeutui askeleissaan, koska seuraavana olleella muurillakin putos palikka. Muuten virheetön ja hyvä rata, varsinkin siihen nähden että suoraan autosta menin rataantutustumiseen... Vähän meinas töistä tulla kiire. Toinen rata oli mukavan mutkikas ja kiva. Siellä muhun iski paniikki viimeisen 5 esteen aikana... Tää on ollut NIIN tyypillistä nyt keväällä. Yhden hypyn ohjasin niin paniikissa, että Figo tuli aivan siivekettä nuollen ja sehän kaatui koko hyppy. Vitonen siis tästä, oli kyllä tosi hyvä fiilis tuon radan jälkeen ja veetutus vitosesta iski vasta vähän myöhemmin :D Näiden kisojen jälkeen ei olekaan juurikaan treenattu agia, ja kisoihin ajattelin seuraavaksi vasta kenties heinäkuussa. Katsellaan nyt, keskitytään vähän noihin muihin lajeihin nyt. Mun pääni ei vaan kestä kisaamista nyt :P
Sit ollaan oltu Lauran ja koirien kanssa Harjavallassa maastotreeneissä. Tässä pari kuvaa sieltä. Olen tyytyväinen esineruutuun, sitä on tehty todella vähän (olisko ollut viides treenikerta? Ekaa kertaa ei nähnyt kaikkien esineiden vientiä). Viimekesäiseen on suurin kehitys tapahtunut luovutuksessa, mitä on kyllä talven aikana treenattukin. Eli nyt tuo nätisti käteen saakka esineen, kunhan en mene liikaa kehumaan tuontivaiheessa... Palkka vasta, kun esine on mun kädessä.
Jäljellä ei ollut pituutta kuin vajaa 300m, ja siellä 8 keppiä. Maasto oli kallioinen ja hiekkainen, kuiva. Kasvillisuus lähinnä jäkälää ja pikkasen puolukkaa. Kuvittelin vaikeaksi, mutta Figo selvisi hienosti :) Sille on ihan hyväksi, jos on ennen jälkeä treenannut jotain muuta. Ei ole sit ihan niin älytöntä vauhtia päällä. Kelikin oli lämmin, ekoja parinkymmenen asteen päiviä ja aurinko porotti.
Sit vielä yks poseerauskuva, tyyppi on aikuistunut :o Turhan venyneenä on tässä, mutta muuten ryhdiltään ja tekniseltä laadultaan aika onnistunut otos.
Ens viikonloppuna sitten Harjavaltaan ja sukulaiskoirien kanssa treenaamaan :) Kivaa, toivottavasti kelit suosivat. Kesä on parasta aikaa!
Sit oltiin tottispäivässä. Oli erittäin antoisa, ja päivän tärkein opetus mulle oli se, että VAADI, älä paapo koiraa... Tällä mentaliteetilla olen nyt jokusen kerran treenannut lyhyitä pätkiä ja herrajestas, se toimii. Figo tarvitsee selvät ohjeet, mitä tehdään, tietysti. Kun se tietää homman nimen, niin osaa ja uskaltaa antaa kaikkensa :) En ole ollut tarpeeksi looginen ja vaativa.
Farolla on tänään kilpparikontrollikoe, selviää rukataanko lääkitystä johonkin suuntaan. Turkki on kyllä parantunut. Edelleen hilseilyä on, eli ei ole loppunut vielä kokonaan mut selvästi parantunut. Pesen tässä vielä kertaalleen, jospa sit jo alkais helpottaa. Mun mielestä se on muutenkin ollut normaalimpi nyt. Valitettavasti agissa en vielä huomaa eroa, eli rimat lentelevät entiseen malliin :P
Ensinnäkin kisoissa käytiin vain Tsaulla. Ekalta radalta hyl, kun Figo tuli renkaan sivusta :o En tiedä mikä homma oli, varmaan jotenkin sotkeutui askeleissaan, koska seuraavana olleella muurillakin putos palikka. Muuten virheetön ja hyvä rata, varsinkin siihen nähden että suoraan autosta menin rataantutustumiseen... Vähän meinas töistä tulla kiire. Toinen rata oli mukavan mutkikas ja kiva. Siellä muhun iski paniikki viimeisen 5 esteen aikana... Tää on ollut NIIN tyypillistä nyt keväällä. Yhden hypyn ohjasin niin paniikissa, että Figo tuli aivan siivekettä nuollen ja sehän kaatui koko hyppy. Vitonen siis tästä, oli kyllä tosi hyvä fiilis tuon radan jälkeen ja veetutus vitosesta iski vasta vähän myöhemmin :D Näiden kisojen jälkeen ei olekaan juurikaan treenattu agia, ja kisoihin ajattelin seuraavaksi vasta kenties heinäkuussa. Katsellaan nyt, keskitytään vähän noihin muihin lajeihin nyt. Mun pääni ei vaan kestä kisaamista nyt :P
Sit ollaan oltu Lauran ja koirien kanssa Harjavallassa maastotreeneissä. Tässä pari kuvaa sieltä. Olen tyytyväinen esineruutuun, sitä on tehty todella vähän (olisko ollut viides treenikerta? Ekaa kertaa ei nähnyt kaikkien esineiden vientiä). Viimekesäiseen on suurin kehitys tapahtunut luovutuksessa, mitä on kyllä talven aikana treenattukin. Eli nyt tuo nätisti käteen saakka esineen, kunhan en mene liikaa kehumaan tuontivaiheessa... Palkka vasta, kun esine on mun kädessä.
 |
| Hanska löytyi! |
 |
| Aika kuiva ja matala maasto oli, ja kuuma keli. |
Sit vielä yks poseerauskuva, tyyppi on aikuistunut :o Turhan venyneenä on tässä, mutta muuten ryhdiltään ja tekniseltä laadultaan aika onnistunut otos.
Ens viikonloppuna sitten Harjavaltaan ja sukulaiskoirien kanssa treenaamaan :) Kivaa, toivottavasti kelit suosivat. Kesä on parasta aikaa!
Sit oltiin tottispäivässä. Oli erittäin antoisa, ja päivän tärkein opetus mulle oli se, että VAADI, älä paapo koiraa... Tällä mentaliteetilla olen nyt jokusen kerran treenannut lyhyitä pätkiä ja herrajestas, se toimii. Figo tarvitsee selvät ohjeet, mitä tehdään, tietysti. Kun se tietää homman nimen, niin osaa ja uskaltaa antaa kaikkensa :) En ole ollut tarpeeksi looginen ja vaativa.
Farolla on tänään kilpparikontrollikoe, selviää rukataanko lääkitystä johonkin suuntaan. Turkki on kyllä parantunut. Edelleen hilseilyä on, eli ei ole loppunut vielä kokonaan mut selvästi parantunut. Pesen tässä vielä kertaalleen, jospa sit jo alkais helpottaa. Mun mielestä se on muutenkin ollut normaalimpi nyt. Valitettavasti agissa en vielä huomaa eroa, eli rimat lentelevät entiseen malliin :P
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Kevät!
Kevät on täällä. Kaikkea pääsee jo treenaamaan, jee. Viime viikonloppuna tallasin ekan jäljen ja eilen olin ekaa kertaa omalla kentällä aksaamassa. Tottistelemaankin pääsee jo missä vaan. On siis aika jättää agilityä vähän vähemmälle ja keskittyä enemmän muihin juttuihin. Huomenna (ja su, jos ehdin töistä...) kisataan siis vielä Liedossa ja sit pidetään kisojen kanssa vähän taukoa, oli tulokset mitä tahansa.
Kevään eka jälki oli pituudeltaan reilu 400m ja siellä oli 9 keppiä. Figon meno oli ihan tuttua viime syksyltä, eli hyvin hanskassa vanhat taidot. Liina kireällä mentiin, ehkä loppukolmanneksella oli vauhti jo hiljaisempaa. Pääosin nätisti jäljellä, ja kepit löytyivät ongelmitta. Pari pientä siksak-kohtaa, mutta niistä ei tullut mitään kunnon eksymisiä. Viimeisestä kepistä meni ohi. Olin ottanut muutaman pitkän loikan tuon viimeisen kepin jälkeen, ja Figo alkoikin selvästi ihmetellä. Siispä huomasin itsekin, että nyt mentiin ohi. Annoin sen hetken ihmetellä, ja palasikin itse takaisin jäljen loppuun ja löysi kepin. Aiemmat kahdeksan löytyivät oikein nätisti :) Kokeilin ekaa kertaa Sports trackeria, vaikutti ihan kivalta. http://www.sports-tracker.com/#/workout/annsaar/7ioeqqq6tuasvug2
Eilisestä kentän korkkauksesta vielä vähän. Kontaktiesteet ovat vielä kopissa (ja puomi meidän autotallissa), mutta tein kolmen hypyn suoran ja kepit siihen viereen. Ajatuksena ihan vaan ottaa keppejä jokunen kerta ja hyppysuoraa. Faron kanssa päästeltiin höyryjä ihan muuten vaan, eikä varsinaisesti treenattu edes mitään. Kunhan sai paahtaa pikkasen :) Figolle ovat loppusuorat edelleen hankalia, ja siksi otin niitä vähän. Palkkana heitin narupallon heti kun se hyppäsi viimeistä hyppyä. Aika hyvä sihti mulla oli, kun pallo lensi sinne minne pitikin, vaikka olin reippaasti koiraa jäljessä. Kepeillä otin valsseja, pikkasen epävarmoja nekin on olleet jos olen liian ajoissa sen tehnyt... Nyt sain edullisesti maahan iskettävät kepit omalle pihalle, jotta päästään aloituksia ja muita hankaluuksia treenaamaan tehokkaammin. Treenitavoitteista seuraavana ovatkin juuri kepit, ja kontakteilla hankalampien tilanteiden harjoittelu. Tavallaan siis pikkujuttuja agilityn suhteen luvassa tässä jonkun aikaa.
Suurin energia tulee menemään nyt tottikseen. Luovutin jo toukokuun tokokokeen suhteen, en usko että kerkeän siihen mennessä saada touhua riittävän varmaksi, että haluaisin mennä kokeeseen. Mennään sitten, kun on itsellä varmempi olo, joskus kesällä. En ole juurikaan ottanut mitään seuruujuttuja, kun olen hakenut oikeaa fiilistä. Eilen päätin kokeilla hieman sillai, että vieressä on agiesteitä... Tuloksena ihan hyvällä fiiliksellä tapahtunut seuruu, jossa kylläkin metrin verran edistämistä. Tämä siis ennen agitreenaamista. Otin vielä toisen session sen jälkeen, kun olin korjannut esteet pois. Tasku oli täynnä nakkeja, ja sen Figo tiesi ;) Tekniikkana oli vain kävellä "seuruutyylisesti" ja katsoa, koska koira alkaa tarjota sivulle tulemista. Hyvin pian sen teki, ja sain tosi hyviä pätkiä useitakin. Alkaiskohan se fiilis löytyä? Ihanan nopeasti edelleen reagoi pysähdyksiin ja käännöksiin. Eiköhän siitä ihan hyvä vielä tuu.
Sitten Faroon: Siltä otettiin taas kilppariarvot, kun huomasin turkin menneen ihan huonoksi parista kohtaa. Ihan kuin hirveä määrä hilsettä. Ei ole sitä raappinut tai nuollut, mutta aristaa kyl tarkemmin kopeloi. Pesin lekurista ostamallani shampoolla, ja tuli erinomainen. Pari viikkoa, ja turkki oli taas samanlainen. Kyllä siinä siis oikeasti joku vika on pakko olla. Tätä ongelmaa on vain parissa kohtaa selässä/lavoissa. Noh, kilppariarvot edelleen samanlaiset kuin viimeiset pari vuotta: TSH täysin normaali ja T4 alakantissa. Nyt päätettiin, että lääkitys aloitetaan ja seurataan, miten turkin ja muiden juttujen kanssa käy. Mitään selkeitä käytösoireita sillä ei ole, mutta jotain omituisuuksia. Niitä on vaikea selittää, lähinnä on kyse vaan "tietystä tunteesta" oman koiran suhteen. Ulkopuolinen tuskin huomaa mitään. Uskon ja toivon, että vika on nimenomaan kilpparissa. Nyt on sit ajankohtaista myös EJ-rekisteriin siirto, sen jälkeen saa kisaamistakin jatkaa vaika doupattu onkin.
Kevään eka jälki oli pituudeltaan reilu 400m ja siellä oli 9 keppiä. Figon meno oli ihan tuttua viime syksyltä, eli hyvin hanskassa vanhat taidot. Liina kireällä mentiin, ehkä loppukolmanneksella oli vauhti jo hiljaisempaa. Pääosin nätisti jäljellä, ja kepit löytyivät ongelmitta. Pari pientä siksak-kohtaa, mutta niistä ei tullut mitään kunnon eksymisiä. Viimeisestä kepistä meni ohi. Olin ottanut muutaman pitkän loikan tuon viimeisen kepin jälkeen, ja Figo alkoikin selvästi ihmetellä. Siispä huomasin itsekin, että nyt mentiin ohi. Annoin sen hetken ihmetellä, ja palasikin itse takaisin jäljen loppuun ja löysi kepin. Aiemmat kahdeksan löytyivät oikein nätisti :) Kokeilin ekaa kertaa Sports trackeria, vaikutti ihan kivalta. http://www.sports-tracker.com/#/workout/annsaar/7ioeqqq6tuasvug2
Eilisestä kentän korkkauksesta vielä vähän. Kontaktiesteet ovat vielä kopissa (ja puomi meidän autotallissa), mutta tein kolmen hypyn suoran ja kepit siihen viereen. Ajatuksena ihan vaan ottaa keppejä jokunen kerta ja hyppysuoraa. Faron kanssa päästeltiin höyryjä ihan muuten vaan, eikä varsinaisesti treenattu edes mitään. Kunhan sai paahtaa pikkasen :) Figolle ovat loppusuorat edelleen hankalia, ja siksi otin niitä vähän. Palkkana heitin narupallon heti kun se hyppäsi viimeistä hyppyä. Aika hyvä sihti mulla oli, kun pallo lensi sinne minne pitikin, vaikka olin reippaasti koiraa jäljessä. Kepeillä otin valsseja, pikkasen epävarmoja nekin on olleet jos olen liian ajoissa sen tehnyt... Nyt sain edullisesti maahan iskettävät kepit omalle pihalle, jotta päästään aloituksia ja muita hankaluuksia treenaamaan tehokkaammin. Treenitavoitteista seuraavana ovatkin juuri kepit, ja kontakteilla hankalampien tilanteiden harjoittelu. Tavallaan siis pikkujuttuja agilityn suhteen luvassa tässä jonkun aikaa.
Suurin energia tulee menemään nyt tottikseen. Luovutin jo toukokuun tokokokeen suhteen, en usko että kerkeän siihen mennessä saada touhua riittävän varmaksi, että haluaisin mennä kokeeseen. Mennään sitten, kun on itsellä varmempi olo, joskus kesällä. En ole juurikaan ottanut mitään seuruujuttuja, kun olen hakenut oikeaa fiilistä. Eilen päätin kokeilla hieman sillai, että vieressä on agiesteitä... Tuloksena ihan hyvällä fiiliksellä tapahtunut seuruu, jossa kylläkin metrin verran edistämistä. Tämä siis ennen agitreenaamista. Otin vielä toisen session sen jälkeen, kun olin korjannut esteet pois. Tasku oli täynnä nakkeja, ja sen Figo tiesi ;) Tekniikkana oli vain kävellä "seuruutyylisesti" ja katsoa, koska koira alkaa tarjota sivulle tulemista. Hyvin pian sen teki, ja sain tosi hyviä pätkiä useitakin. Alkaiskohan se fiilis löytyä? Ihanan nopeasti edelleen reagoi pysähdyksiin ja käännöksiin. Eiköhän siitä ihan hyvä vielä tuu.
Sitten Faroon: Siltä otettiin taas kilppariarvot, kun huomasin turkin menneen ihan huonoksi parista kohtaa. Ihan kuin hirveä määrä hilsettä. Ei ole sitä raappinut tai nuollut, mutta aristaa kyl tarkemmin kopeloi. Pesin lekurista ostamallani shampoolla, ja tuli erinomainen. Pari viikkoa, ja turkki oli taas samanlainen. Kyllä siinä siis oikeasti joku vika on pakko olla. Tätä ongelmaa on vain parissa kohtaa selässä/lavoissa. Noh, kilppariarvot edelleen samanlaiset kuin viimeiset pari vuotta: TSH täysin normaali ja T4 alakantissa. Nyt päätettiin, että lääkitys aloitetaan ja seurataan, miten turkin ja muiden juttujen kanssa käy. Mitään selkeitä käytösoireita sillä ei ole, mutta jotain omituisuuksia. Niitä on vaikea selittää, lähinnä on kyse vaan "tietystä tunteesta" oman koiran suhteen. Ulkopuolinen tuskin huomaa mitään. Uskon ja toivon, että vika on nimenomaan kilpparissa. Nyt on sit ajankohtaista myös EJ-rekisteriin siirto, sen jälkeen saa kisaamistakin jatkaa vaika doupattu onkin.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Tehotreenit ja muuta säätöä
Eilen olin Figon kanssa Tuulian ratatreeneissä, vaikka vielä puoli tuntia ennen lähtöä meinasin olla menemättä... Jonkin sortin mahapöpö tai kenties migreenin poikanen vaihteeksi. No, päätin kuitenkin mennä, kun en sillä varoitusajalla saanut ketään tuuraajaa ja olin kuitenkin useita kymppejä maksanut. Tässä kökkö valokuvattu kuva radasta. Oli Figolle erinomaisen opettavainen, paljon kivoja kohtia testata, mitä se osaa :)
Heti alussa paikka testata sivuirtoamista. Menin siis kolmoshypylle lähettämään kakkoselle. Ekalla yrityksellä jätin huonoon paikkaan istumaan, ja tuli ohi, mutta paremmalla lähtöpaikalla lähti komeasti kakkoshyppyyn. Ekat yritykset tosin olivat multa vähän turhan varmisteltuja, mutta parilla toistolla sain ohjauksen toimivaksi. Eka hankala paikka oli 6-8, koska siellä herkäst lähdin tekemään valssia niin ajoissa, että ohjaus seiskalle unohtui. Meni siis ulkokautta ohi. Tähän sortuivat muutkin, ja se kai oli rataa suunnitellessa ollut tarkoituskin :P Siinä valssia kääntäessä oli siis tärkeää myös vasemmalla kädellä sen verran vetää koiraa, ettei ohjautunut seiskahypystä ohi. Kasille sit vielä jaakotus. Kun kakkoshypyn ohjaus ja tämä 6-7 saatiin toimivaksi, niin meno oli erittäinkin nättiä ysiputkelle saakka.
Kuvassa ei näy, että ihan tossa 7/10-hypyn vieressä on puomi, joka ei siis kuulunut rataan mutta oli vaan hämäykseksi... Ilman sitä olisin ilman muuta kierrättänyt ulommaisen siivekkeen kautta tuon kympin. Mutta nyt teinkin twistin kierrättämällä toista kautta ja jäin keppien vasemmalle puolelle. Pähkäilin tässä hetken aikaa, mikä tuon ohjauksen nimi oli, ennen kuin päädyin sen ilmeisesti olevan twisti. Ongelmanratkaisussa apuna toimi tämä blogikirjoitus http://lahjottavat.blogspot.fi/2008/06/twisteri-ja-saksalainen.html - vinkiksi muille saman asian kanssa pähkäileville :D Paljon teen kaikenlaisia ohjauksia, mutten aina tiedä niiden nimiä...
Nooh, sitten keppien jälkeen ikään kuin takaakierto hypylle, 14:lla perus takaakierto-valssi ja 15-16 persjätöllä putkeen. 18:lle oli sen verran tiukka kääntö, että yhteisesti päädyttiin ottamaan koira kauemman siivekkeen kautta "takaa", sitten jaakotus ja putkeen lähetys. Seuraava paha paikka oli 21-22, jossa taas oli tosi tiukka väli. Kokeiltiin kahta vaihtoehtoa: Ensin kierrätys 22-hypyn kauemman siivekkeen kautta samaan tyyliin kuin ennen keppejä, twistillä. Toinen vaihtoehto oli "tuplasylkkäri", ensin lähetys 21:lle ja sit sylkkäri 22:n yli. Nätisti koira kääntyi sen jälkeen siivekkeen ympäri haluttuun suuntaan, kun itse otti suunnan kohti seuraavaa estettä eli pituutta. Sitten valssilla putkeen. Figon kanssa lopetettiin tähän.
Oli tosiaan erittäin mainio pätkä meidän taidoille. Ja kuten Tuuliakin sanoi, niin koiralle ei varsinaisesti tarvitse erikseen opettaa jokaista ohjaustekniikkaa, kunhan ohjaaja vaan tekee sen oikein. Koira reagoi kyllä luonnostaan niin kuin pitääkin, sitenhän nämä tekniikat on laadittu ja keksittykin. Nimitykset on vain ihmisen helpottamiseksi. Figo oli nyt hyvä esimerkki siitä, ei sille ole opetettu sen enempää sivuirtoamista kuin twistiäkään. Persjättöä joskus kokeiltu.
Sitten muihin asioihin. Pojat kävivät puntarilla: Faro 27,3 kg ja Figo 25,3 kg. Silmämääräisesti olisin kuvitellut 2 kg eron toisin päin, mutta kaipa se aikuisuus sitten vaan painaa :P Figossa on edelleen täyttämättömiä raameja, ja luulen että tule parin vuoden sisällä vielä jokusen kilon itseensä saamaan massaa. Kiire ei kuitenkaan ole. Pääasia, ettei ole mielestäni enää varsinaisen laiha, vaan ikäisekseen aktiiviharrastajaksi sopivan hoikka.
Tottista on tehty pikkasen kans. Viikonloppuna otin pienet leikkiharjoitukset ja siinä sivussa pari kertaa noutoa 750g kapulalla. Aluksi oli aika vastenmielisen näköistä ja kerran pudottikin kapulan. Pienen muistuttelun jälkeen sitten toi jo nätisti kuten pitääkin, ja irrotti vasta luvan kanssa. Paljon tarvitsee vielä pitämiseen varmuutta, mutta ihan hyvältä tilanne näyttää. Luoksetulon otin kerran, testatakseni eteenistumisen tilanteen. Ihan ok. Näiden lisäksi olen ottanut parina päivänä paikallamakuuta. Se on mennyt moitteetta, mitä nyt ekalla kerralla oli turhankin rennon oloinen ja makoili lonkallaan. Toinen sessio Winnovan parkkiksella oli skarpimpi. 2 min olen makuuttanut, varmuuden vuoksi palkkasin kerran välissä kun oli ohikulkijoita... Hyvin se pysyy, pian vaan sitä häiriötreeniä hankkimaan.
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
Kisaraporttia
Pitkäperjantai vietettiin Tsaukkilassa Figon kanssa neljän startin merkeissä. Toinen toistaan parempia ratoja tehtiin, mutta on se niin pienestä kiinni se virheetön suoritus. Välillä menee ne tiukat paikat meille edullisesti, kuten ekoissa kakkosluokan kisoissa, nyt taas eivät ne pikkuseikat olleet meidän puolella. Joka radalla oli joku hölmö juttu, minkä takia nollat jäivät uupumaan. Lyhyesti jokaisesta:
Ekalla radalla hyllytettiin heti alussa, lähetin takaakiertoon mutta en valssannut samalla - kuvittelin että saan vedettyä sen viereisen hypyn ohi putkelle. No enpäs saanutkaan, veto ei oikein mennyt kuten oppikirjoissa ja hyppäsi sen ylimääräisen hypyn. Muuten rata oli moitteeton ja hyvä :)
Toinen oli hyppäri, sanoisin että suht hankala. kepeillemeno oli sellainen "puolittainen" umpikulma. Heti alussa oli selvästi niiston paikka. Lopussa taas pääsi soveltamaan aika tiukkaa takaaleikkausta. Päätin olla hurja ja ihan kisaradalla valita näihin kohtiin rohkeat, hienot ohjaukset :P Ts. tein sen niiston (onnistui!), annoin mennä itsenäisesti kepeille enkä auttanut (onnistui!) ja tein lopussa takaaleikkauksen (onnistui!) enkä alkanut säätämään muuta. Oli erinomainen rata. Mutta se pikkuseikka, miksi tulos oli hyl: Pitkästä aikaa tuli virhe kepeillä, ei aloituksessa vaan viimeinen keppiväli jäi pujottelematta. Varmaan syynä se, että kepeiltä jatkettiin aika suorasti vasemmalle, ja mä olin menossa jo ajatuksissani seuraavalle esteelle. Figo ei kestä tuommoisia vielä. No, se singahti sopivasti putkea kohti, joten annoin mennä sinne ja otin kepit sen kautta kokonaan uudestaan. Periaatteessa tahallinen hylsy siis. Muuten rata oli tosiaankiin loistava, harmi ettei sitä ole videolla.
Kolmannella vedettiin taas nättiä rataa, mutta tuli pari harvinaista virhettä. Ensin putos rima! Ihan helpossa paikassa vielä, en oikein tiedä miksi putosi. Sitten tuli puomin ylösmenolta kontaktivirhe, taisipa olla Figon ensimmäinen mutta periaatteessa odotettu. Nehän ovat vähän herran hallussa, ja nopeissa lähestymisissä noin kyllä joskus käy. Ohjauksellisesti rata oli erinomainen, eli taas kerran pakko olla tosi tyytyväinen.
Vika rata oli sekin loistava. Sen vitostuloksesta vastuun ottaa kuulemma käsiajanottajana ollut ex-treenikaveri :D Juuri kun Figo singahti ulos 3. esteenä olleesta putkesta, oli hän hyvin lähellä viemässä hihnaa maalialueelle. Figo katsahti hänen suuntaansa, keskittyminen herpaantui sen verran, että tuli ohi seuraavasta hypystä. En olis arvannut, että on noin häiriöherkkä sit kuitenkin, mutta näköjään tällainen herpaantuminen on mahdollinen ainakin päivän neljännellä radalla... Olis ehkä pitänyt kutsua sitä nimellä. Noh, jälkiviisastelua. Loppurata oli jälleen kerran hieno ja virheetön. Ehkä puomin alastulo oli multa vähän tönkkö, mutta koira teki juuri niin kuin on opetettu.
Kyllä sitä kolmatta luvaa siis todellakin tyrkytettiin, mutta tällä kertaa näin :D Ei voi silti olla pettynyt, meno oli tosi hienoa ja mullakin pääkoppa ihan kelpo kuosissa. Vähän tekis mieli kokeilla, päästäiskö colliemestiksiin (9.5.) jo kolmosiin. Siispä harkitsen, jos ilmoittaisin Lempäälän kisoihin parin viikon päästä. Katotaan nyt, en ota mestiksistä stressiä mutta jos nyt inhimillisellä vaivalla nousu onnistuu, niin kiva.
Vielä linkkinä melkonen tykkikuva Figosta :D Harmi, ettei ole ihan terävä. Kuvaaja Sirpa Saari. https://lh3.googleusercontent.com/-6EEh5_haN70/UVXRtiE_b1I/AAAAAAAHyII/qi9LkFDW2Lo/s640/IMG_3932.JPG
Sitten Faron ratoihin... :D Päätin kokeilla, mikä on tilanne tällä hetkellä. Eka rata olikin ihan lupaava, vain yksi rima putosi. Mutta sen lisäksi alkoi olla kontaktiroiskintaa havaittavissa. Tuli puomilta ihan törkeästi alas, ja sen seurauksena mun pakkani sekos ja pari estettä sekoiltiin. A:lta loppuun saakka taas suht ok menoa. Tämä on jopa videolla http://www.youtube.com/watch?v=yXhG5zZ71uQ&feature=youtu.be
Toinen rata olikin sit jo melkoista roiskintaa. Ohjauksellisesti selvisin mielestäni hyvin, vaikka lopussa saksalainen kusahti sen verran, että kiersi hypyn. Muuten tykkäsin. Tuohon hyppyyn kun lähetin uudestaan, niin sitten kaatui siivekekin :P Eli siltä yhdeltä hypyltä kokonainen kymppi... Lisäksi tuli rimoja alas useita, ja ainakin yksi kontaktivirhe. Todellista roiskimista siis! Sekä A:n että puomin alastulot olivat sellaisia, että mulla oli kauhee kiire seuraavalle esteelle. En siis todellakaan jäänyt varmistelemaan alastuloja, ja näköjään ne kusevat niin rankasti että virheitäkin tulee.
Kotimatkalla aloin pohdiskella ihan tosissani, josko opettaisin Farolle ne kontaktit ihan oikeasti. En tiedä jaksanko ihan alusta saakka lähteä niin systemaattisesti opettamaan, kuin Figolle. Mutta jos jonkinlaisen järjen sais asiaan, niin olis mielekkäämpää kisata. Eihän niistä juurikaan ole virheitä koskaan tullut, vaikka huonot ovat olleet. Mutta näköjään se voi nyt tuollaiseksikin mennä, kun tarpeeksi saa mennä oman halunsa mukaan. Toinen työstettävä asia on tietysti rimat. Niihin sain hyvät neuvot torstaina Elinan yksärillä. Alan nyt moittia sitä pudotuksen jälkeen (ei kiroilua, ihmettelevä äänensävy), nostan riman ja pistän hyppäämään. Sen jälkeen kehut. Hetken aikaa työstän tätä treeneissä, ja sen jälkeen vois kokeilla epiksissä. Katsotaan, mitä teen niiden rotumestisten kanssa, olin ajatellut sinne meneväni Faronkin kanssa mut saas nähdä.
Ekalla radalla hyllytettiin heti alussa, lähetin takaakiertoon mutta en valssannut samalla - kuvittelin että saan vedettyä sen viereisen hypyn ohi putkelle. No enpäs saanutkaan, veto ei oikein mennyt kuten oppikirjoissa ja hyppäsi sen ylimääräisen hypyn. Muuten rata oli moitteeton ja hyvä :)
Toinen oli hyppäri, sanoisin että suht hankala. kepeillemeno oli sellainen "puolittainen" umpikulma. Heti alussa oli selvästi niiston paikka. Lopussa taas pääsi soveltamaan aika tiukkaa takaaleikkausta. Päätin olla hurja ja ihan kisaradalla valita näihin kohtiin rohkeat, hienot ohjaukset :P Ts. tein sen niiston (onnistui!), annoin mennä itsenäisesti kepeille enkä auttanut (onnistui!) ja tein lopussa takaaleikkauksen (onnistui!) enkä alkanut säätämään muuta. Oli erinomainen rata. Mutta se pikkuseikka, miksi tulos oli hyl: Pitkästä aikaa tuli virhe kepeillä, ei aloituksessa vaan viimeinen keppiväli jäi pujottelematta. Varmaan syynä se, että kepeiltä jatkettiin aika suorasti vasemmalle, ja mä olin menossa jo ajatuksissani seuraavalle esteelle. Figo ei kestä tuommoisia vielä. No, se singahti sopivasti putkea kohti, joten annoin mennä sinne ja otin kepit sen kautta kokonaan uudestaan. Periaatteessa tahallinen hylsy siis. Muuten rata oli tosiaankiin loistava, harmi ettei sitä ole videolla.
Kolmannella vedettiin taas nättiä rataa, mutta tuli pari harvinaista virhettä. Ensin putos rima! Ihan helpossa paikassa vielä, en oikein tiedä miksi putosi. Sitten tuli puomin ylösmenolta kontaktivirhe, taisipa olla Figon ensimmäinen mutta periaatteessa odotettu. Nehän ovat vähän herran hallussa, ja nopeissa lähestymisissä noin kyllä joskus käy. Ohjauksellisesti rata oli erinomainen, eli taas kerran pakko olla tosi tyytyväinen.
Vika rata oli sekin loistava. Sen vitostuloksesta vastuun ottaa kuulemma käsiajanottajana ollut ex-treenikaveri :D Juuri kun Figo singahti ulos 3. esteenä olleesta putkesta, oli hän hyvin lähellä viemässä hihnaa maalialueelle. Figo katsahti hänen suuntaansa, keskittyminen herpaantui sen verran, että tuli ohi seuraavasta hypystä. En olis arvannut, että on noin häiriöherkkä sit kuitenkin, mutta näköjään tällainen herpaantuminen on mahdollinen ainakin päivän neljännellä radalla... Olis ehkä pitänyt kutsua sitä nimellä. Noh, jälkiviisastelua. Loppurata oli jälleen kerran hieno ja virheetön. Ehkä puomin alastulo oli multa vähän tönkkö, mutta koira teki juuri niin kuin on opetettu.
Kyllä sitä kolmatta luvaa siis todellakin tyrkytettiin, mutta tällä kertaa näin :D Ei voi silti olla pettynyt, meno oli tosi hienoa ja mullakin pääkoppa ihan kelpo kuosissa. Vähän tekis mieli kokeilla, päästäiskö colliemestiksiin (9.5.) jo kolmosiin. Siispä harkitsen, jos ilmoittaisin Lempäälän kisoihin parin viikon päästä. Katotaan nyt, en ota mestiksistä stressiä mutta jos nyt inhimillisellä vaivalla nousu onnistuu, niin kiva.
Vielä linkkinä melkonen tykkikuva Figosta :D Harmi, ettei ole ihan terävä. Kuvaaja Sirpa Saari. https://lh3.googleusercontent.com/-6EEh5_haN70/UVXRtiE_b1I/AAAAAAAHyII/qi9LkFDW2Lo/s640/IMG_3932.JPG
Sitten Faron ratoihin... :D Päätin kokeilla, mikä on tilanne tällä hetkellä. Eka rata olikin ihan lupaava, vain yksi rima putosi. Mutta sen lisäksi alkoi olla kontaktiroiskintaa havaittavissa. Tuli puomilta ihan törkeästi alas, ja sen seurauksena mun pakkani sekos ja pari estettä sekoiltiin. A:lta loppuun saakka taas suht ok menoa. Tämä on jopa videolla http://www.youtube.com/watch?v=yXhG5zZ71uQ&feature=youtu.be
Toinen rata olikin sit jo melkoista roiskintaa. Ohjauksellisesti selvisin mielestäni hyvin, vaikka lopussa saksalainen kusahti sen verran, että kiersi hypyn. Muuten tykkäsin. Tuohon hyppyyn kun lähetin uudestaan, niin sitten kaatui siivekekin :P Eli siltä yhdeltä hypyltä kokonainen kymppi... Lisäksi tuli rimoja alas useita, ja ainakin yksi kontaktivirhe. Todellista roiskimista siis! Sekä A:n että puomin alastulot olivat sellaisia, että mulla oli kauhee kiire seuraavalle esteelle. En siis todellakaan jäänyt varmistelemaan alastuloja, ja näköjään ne kusevat niin rankasti että virheitäkin tulee.
Kotimatkalla aloin pohdiskella ihan tosissani, josko opettaisin Farolle ne kontaktit ihan oikeasti. En tiedä jaksanko ihan alusta saakka lähteä niin systemaattisesti opettamaan, kuin Figolle. Mutta jos jonkinlaisen järjen sais asiaan, niin olis mielekkäämpää kisata. Eihän niistä juurikaan ole virheitä koskaan tullut, vaikka huonot ovat olleet. Mutta näköjään se voi nyt tuollaiseksikin mennä, kun tarpeeksi saa mennä oman halunsa mukaan. Toinen työstettävä asia on tietysti rimat. Niihin sain hyvät neuvot torstaina Elinan yksärillä. Alan nyt moittia sitä pudotuksen jälkeen (ei kiroilua, ihmettelevä äänensävy), nostan riman ja pistän hyppäämään. Sen jälkeen kehut. Hetken aikaa työstän tätä treeneissä, ja sen jälkeen vois kokeilla epiksissä. Katsotaan, mitä teen niiden rotumestisten kanssa, olin ajatellut sinne meneväni Faronkin kanssa mut saas nähdä.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Kuvapläjäys
Ollut niin aurinkoiset kelit, että olen ulkoiluttanut kameraakin välillä. Eipä tolla pokkarilla nyt kummoisia otoksia saa, mutta jotain kuitenkin. Pääasiassa olen kuvannut Figoa, koska Farolla on edelleen pääasiassa pipo käytössä ulkoillessa :P Eipä noita kroppakuvia oikein yksin saa, koira lösähtää ihan lahnaksi aina. Tai jos on skarppina, niin ei millään ainakaan katse ole toivottuun suuntaan.
Tässä ensin kohtuullisen onnistunut kroppaposeeraus omalta pihalta. Katse ei ole ihan eteenpäin, kuten haluaisin.
"Sori ny vaan, mut mulle riitti"
"Njoo, no jos ny hetken pönöttäis taas."
Tällaisen perusasentokuvan olen ottanut aiemmin Farosta, joten tässä myös Figosta :) Sattumalta mulla on molemmissa kuvissa sama takki ja samanlaiset (eri pari, toiset jo menossa) kengät :D
Tässä vielä se Faron perusasentokuva :) Vähän vähemmän harmaana, ja korvat kauniisti pystyssä :) Figolla ei kovin helposti korvat ole pystyssä.
Tässä ensin kohtuullisen onnistunut kroppaposeeraus omalta pihalta. Katse ei ole ihan eteenpäin, kuten haluaisin.
"Sori ny vaan, mut mulle riitti"
"Njoo, no jos ny hetken pönöttäis taas."
Sitten harmaahapsi pellolla :)
Tässä vielä se Faron perusasentokuva :) Vähän vähemmän harmaana, ja korvat kauniisti pystyssä :) Figolla ei kovin helposti korvat ole pystyssä.
torstai 14. maaliskuuta 2013
Hyllypäivä
Ei nyt sentään samantien kolmosiin noustu, piti pikkasen pudottaa ohjaajaa maan pinnalle Tsaukkilassa :D Selvästi oli vähän päänsisäisiä ongelmia, ajattelin liikaa tuloksia. Ihan sama kuin silloin ekoja ykkösluokan nollia hakiessa. Teki ihan hyvää tällainen vähemmän menestyksekäs päivä tähän väliin, nyt taas muistaa olevansa ihan tavallinen kuolevainen.
Päivän agiradat olivat selkeitä, eivät varsinaisesti helppoja mutta mitään veemäisyyksiä ei niillä ollut. Eka oli vähän takkuinen, vapauttelin kontakteilta hätäisesti ja muutenkin tatsi oli vähän huono. Noin puolivälissä tuli yhdestä hypystä ohi, en osannut sitä odottaa. Toisaalta siinä oli taas sellainen pitkä, laaja kaarros, noissahan niitä välillä tulee. Keinulle tuli valtavalla kaarroksella ja meinasi mennä ohi, joutui hyppäämään sivusta. Koska oli jo vitonen alla, niin otin keinun uudelleen eli siitä hyl. Vitonen olis siis ollut tulos muuten.
Toinen agirata (päivän kolmas rata, hyppäristä pian) oli samalla lailla selkeä, ja nyt päätin olla toooodella tarkka niin kontaktien kanssa kuin muutenkin. Ja eipä siinä mitään ihmeellisyyksiä tullutkaan, kontaktit ok eikä mitään läheltä piti -tilanteita. Kunnes päästiin loppuun... :D Keppien jälkeen oli ihan perus takaakierto, sen jälkeen taas tulosuuntaan keppien vieressä ollut hyppy ja siitä muurin ja toisen hypyn kautta maaliin. Hypyn toisella puolen siis kepit, toisella puolen putken pää. No sinnehän se putkeen sujahti, mä en ollut yhtään ajatellutkaan tuollaista mahdollisuutta! Keppejä kyllä ajattelin, ja huolehdin ettei mene sinne. Kylläpäs pikkasen ärsytti, muuten ei radassa ollut suurempaa sanomista.
Se hyppäri sit... Täyttä kaaosta :D Oli kyllä myös vaikea, ja ne vaikeudet sellaisia jotka jo etukäteen tiesin meille tosi hankaliksi. Heti alussa neljä hyppyä vierekkäin, onneksi ne sentään mentiin vuorotellen eri suuntaan eikä välistävetoina, mutta silti. Se homma sekos ennen kuin päästiin edes alkuun. Sen jälkeen Figo olikin ihan pihalla, eikä loppuradastakaan saatu oikein mitään aikaseks. Kepeille olis ollut syytä lähettää takaaleikkauksena, ja sitäkään se ei kepeillä vielä hanskaa. Lisäksi oli pari suoraa pätkää, ja mulla ei noussut jalka yhtään. Olin koko edeltävän viikon p*skataudissa, joten suorituskyky ei ollut ihan kohdillaan. Noh, kokemuksia kokemuksia! :D
Seuraavaksi kisaillaan sit pääsiäisenä. Taida ottaa silloin kaikki neljä rataa, nyt jäi vähän harmittamaan, kun yksi olis vielä ollut mutta en ollut ilmonnut sille :P Toivon mukaan saatais tämä agilityprojekti hoideltua, ennen kuin alkaa jälkikelit ja ylipäätään aktiivisuus muissa lajeissa.
Tottisfiilisteltyä on tehty kans. Olen pohdiskellut ongelmia aika perusteellisesti, ja todennut että yksi perustavanlaatuinen ongelma on luottamus tai siis sen puute. Kun mulla pyörii päässä "mitähän se nyt tekee, karkaako se, tuleeko tuolta joku, pysyyköhän se tossa", niin kyllähän se koirankin keskittyminen herpaantuu. En ole siis itse tarpeeksi keskittynyt siihen oleelliseen. Sessioista pitäisi saada intensiivisempiä. Kunhan Figo tietää mikä on homman nimi ja keskittyy paremmin, niin hommaan tulee sitä kautta enemmän tekemisen meininkiä. Tätä olen nyt lähtenyt työstämään. En niinkään keskity varsinaisiin liikkeisiin, vaan harjoitellaan leikkimistä ja keskittymistä. Viimeksi otin kuitenkin noudon pariin kertaan, se on liikkeenä niin erityyppinen kuin seuraaminen ja muut tylsät. Sehän meni oikein komeasti :) Pikkukapulalla kyllä, mutta tokossa sitä käytetäänkin. Lähti innokkaasti, toi laukalla ja luovutuspaikka oli hyvä. Fiilis tottikseen on nyt hyvä, ja luottamusta löytyy siihen, että siitä vielä hyvä tulee.
Ensi viikolla on Elinan agiyksäri. Ajattelin silloin keskittyä Faron rimaongelmaan, koska Figon kisat ovat heti seuraavana päivänä yksäristä. Figolle otan kontaktimuistuttelua ja kyselen niihin vinkkejä jatkoa varten. Samoin keppeihin. Vähän kyllä tekis mieli ilmoittaa Farokin päästäiskisoihin, mutta katotaan nyt.
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Yhtä uupuu
Kappas kummaa, se irtos jo toinen kakkosluokan luva sunnuntaina Figolle. Rata oli aamun eka, alkoi ysiltä, ja mä en todellakaan ollut parhaassa hapessa. Oltiin la-iltana ravintolassa syömässä, ja siinä sivussa tuli nautittua muutama miestä väkevämpi. Sitten vielä huonosti nukuttu yö eikä mitään ruokaa aamulla ennen kisoja, mikä takasi sen että olin melkoisen pihalla vielä lähtötilanteessakin. Eikä se meno kovin kummoiselta tuntunutkaan, hosuin kontakteilla ja muutenkin, mutta siitä huolimatta sujuva nolla reippaalla yli 4 m/s etenemällä - ei hassummin :D Kukaan muu ei nollaa vääntänyt, joten sillä irtosi myös voitto. Ei hassummin, todellakaan! Yksittäisenä heikkoutena mainittakoon puomi, joka alkoi tosi hitaasti. Tein takaaleikkauksen sille, ja Figo lähti kiipeämään tosi hitaasti. Kun pääsin taas sen vierelle, niin vauhti kiihtyi. Eipä tällaista kyllä olla montaa kertaa tehty, selvästi oli epävarma että mitäs nyt tapahtuu, missä mamma.
Toinen rata oli mukava sekin. Puomin jälkeen oli hyppy ja putken "vaikeampi pää", jossa suunnittelin puolivalssilla vetäväni siihen lähempään, oikeaan päähän. Jostain syystä lähdössä päätin kuitenkin tehdä kunnon valssin. No siitähän ei mitään tullut, vaan, koira levähti mun selän taakse ja samassa olikin jo putkessa. Noh, loppuradasta tuli vielä tuplahyllykin, muuten hyvä meno ja kontaktit oli lyhyesti sanottuna superit. Uskomatonta, sen ekan radan huolimattomuuden (mun osalta siis) jälkeen! Super-Figo :)
Sitten vielä hyppäri. Siellä oli pikkasen haastavampi keppikulma, ja ajattelinkin että voi olla Figolle vaikea. Sehän ei juurikaan osaa itse hakeutua kepeille muuten kuin suorissa lähestymisissä. Ennen keppejä piti myös taas kerran puolivalssata (on muuten tullut ihan mun suosikkiohjauksekseni nyt Figon kanssa :P), jotta vältettiin tyrkkyputkeen joutuminen. Tämä onnistui komeasti, niin putken välttäminen kuin kepitkin :) Ylipäätäänkin rata oli tosi hieno lähes loppuun saakka. Siinä tuli pitkästä aikaa sellainen tyypillinen virhe, joita ykkösluokan alussa tehtiin, eli kaarroksessa hypystä ulkokautta ohi. En vaan osannut ottaa tarpeeksi tiukasti kiinni sitä, kun edellinen hyppy oli mennyt pitkäksi (osin tarkoituksellakin). Varmaan pelkkä koiraan katsominen olis riittänyt välttämään tuon, mutta en vaan tajunnut. No, lähetin takaakierrolla ottamaan sen hypyn. Tuloksena siis vitonen, ja kun nollilla ei taaskaan juhlittu niin sijoituskin oli kolmas. Tälläkin radalla etenemä oli komea, taisi olla tasan sama kuin ekallakin. Rata oli kyllä profiililtaankin nopea, ja hyppärillä 4 m/s on ihan normi, mutta kun sinne sisältyi tuo kielto, niin kyllä hämmästelin. Kyllä siitä vaan on tullut paljon menevämpi tapaus kuin alussa ajattelinkaan, ja varmaan vielä kokemuksen myötä kehittyy entisestään. Moni asia on vielä epävarma. Mutta on sen kanssa niin kiva tehdä :)
Palataan vielä edellistorstaihin, jolloin ajeltiin Poriin tottistelemaan Lauran kanssa. Tehtiin heti sellainen päätös, että en hinkkaa nyt yhtään mitään hetkeen, vaan keskitytään fiilikseen. Asia joka on mulle vaan niin hankala... No, nyt harjoiteltiin sitten ihan konkreettisia juttuja asian vahvistamiseksi. Teknistä osaamista kyllä on, kunhan vaan saatais se ulos vähän ponnekkaammin. Se on tulevan kesän päätavoitteita sekin. Lisäksi katsottiin, miten lähden opettamaan eteenmenoa ja otettiin muutama alkeisharjoitus. Se meni hyvin, Figo hoksasi idean ja lähti rohkeasti menemään. Tästä jatketaan sitten. Hyvä sessio, kiitos koutsille taas :)
Toinen rata oli mukava sekin. Puomin jälkeen oli hyppy ja putken "vaikeampi pää", jossa suunnittelin puolivalssilla vetäväni siihen lähempään, oikeaan päähän. Jostain syystä lähdössä päätin kuitenkin tehdä kunnon valssin. No siitähän ei mitään tullut, vaan, koira levähti mun selän taakse ja samassa olikin jo putkessa. Noh, loppuradasta tuli vielä tuplahyllykin, muuten hyvä meno ja kontaktit oli lyhyesti sanottuna superit. Uskomatonta, sen ekan radan huolimattomuuden (mun osalta siis) jälkeen! Super-Figo :)
Sitten vielä hyppäri. Siellä oli pikkasen haastavampi keppikulma, ja ajattelinkin että voi olla Figolle vaikea. Sehän ei juurikaan osaa itse hakeutua kepeille muuten kuin suorissa lähestymisissä. Ennen keppejä piti myös taas kerran puolivalssata (on muuten tullut ihan mun suosikkiohjauksekseni nyt Figon kanssa :P), jotta vältettiin tyrkkyputkeen joutuminen. Tämä onnistui komeasti, niin putken välttäminen kuin kepitkin :) Ylipäätäänkin rata oli tosi hieno lähes loppuun saakka. Siinä tuli pitkästä aikaa sellainen tyypillinen virhe, joita ykkösluokan alussa tehtiin, eli kaarroksessa hypystä ulkokautta ohi. En vaan osannut ottaa tarpeeksi tiukasti kiinni sitä, kun edellinen hyppy oli mennyt pitkäksi (osin tarkoituksellakin). Varmaan pelkkä koiraan katsominen olis riittänyt välttämään tuon, mutta en vaan tajunnut. No, lähetin takaakierrolla ottamaan sen hypyn. Tuloksena siis vitonen, ja kun nollilla ei taaskaan juhlittu niin sijoituskin oli kolmas. Tälläkin radalla etenemä oli komea, taisi olla tasan sama kuin ekallakin. Rata oli kyllä profiililtaankin nopea, ja hyppärillä 4 m/s on ihan normi, mutta kun sinne sisältyi tuo kielto, niin kyllä hämmästelin. Kyllä siitä vaan on tullut paljon menevämpi tapaus kuin alussa ajattelinkaan, ja varmaan vielä kokemuksen myötä kehittyy entisestään. Moni asia on vielä epävarma. Mutta on sen kanssa niin kiva tehdä :)
Palataan vielä edellistorstaihin, jolloin ajeltiin Poriin tottistelemaan Lauran kanssa. Tehtiin heti sellainen päätös, että en hinkkaa nyt yhtään mitään hetkeen, vaan keskitytään fiilikseen. Asia joka on mulle vaan niin hankala... No, nyt harjoiteltiin sitten ihan konkreettisia juttuja asian vahvistamiseksi. Teknistä osaamista kyllä on, kunhan vaan saatais se ulos vähän ponnekkaammin. Se on tulevan kesän päätavoitteita sekin. Lisäksi katsottiin, miten lähden opettamaan eteenmenoa ja otettiin muutama alkeisharjoitus. Se meni hyvin, Figo hoksasi idean ja lähti rohkeasti menemään. Tästä jatketaan sitten. Hyvä sessio, kiitos koutsille taas :)
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Tunnin tehotreeni
Agitreenailut jatkuu. Vois sulaa kenttä ja kevät saapua, niin laajenis taas vähän lajivalikoima. Ollaan kyllä Figon kanssa jatkettu esim. kapulaharjoituksia sisätiloissa ja välillä vähän tehty seuraamista sun muita juttuja ulkosallakin. Pääasiassa nyt kuitenkin agia treenattu koko talvi.
Eiliseksi olin varannut att:lta kentän tunniksi, ja ajatuksena käyttää tietysti koko aika tehokkaasti hyödyksi. Molemmat saivat yhden noin 20 min session ja Figo lisäksi lyhyen kontaktikurinpalautuksen. Rataa en sen kummemmin rakennellut, vain kolme hyppyä vierekkäin ja samansuuntaisesti kepit. Hyppyjen toisella puolen pari putkea. Ajatus oli harjoitella välistävetoja ja muita vierekkäisillä hypyillä tehtäviä juttuja. Selvästi olen toispuoleinen, koska toiseen suuntaan välistävedot menevät molemmilla paljon paremmin kuin toiseen suuntaan. Figo yritti päästä rynnimään ja ei meinannut millään tulla vetoon mukaan, joten palkkasin sitä kädestä pari kertaa, niin johan alkoi toimia. Farolla taas meni eka 5 min ihan kaahottamiseen, kun pitkästä aikaa pääsi treenaamaan. Mutta muistuihan se ohjauksen seuraaminen sitten senkin mieleen.
Molempien kanssa tein välistävetojen lisäksi tällaisia pätkiä, joita videossa esittää Farolainen http://www.youtube.com/watch?v=ZRbIZgHGdBk&list=UUdJNJUnK62Z24nIv_20Cyag&index=1
Ei näistä sen kummempaa analysoitavaa oikeastaan ole, kun mitään kovin ihmeellistä ei pätkissä ilmennyt. Sellainen tuntuma tuli, että Farolla putoaa rimoja eniten silloin, kun se hyppää musta poispäin. Jonkinlaista epävarmuutta? Videossa näkyy yksi pudotus, mutta se meni kyllä ihan mun piikkiin, olin ihan koiran edessä. Pääsiäisenä on Elinan yksäri, ja vähän tällä hetkellä tuntuu, että käytän sen pääosin Faron kanssa treenaamiseen. Jospa päästäis esittämään tätä rimojen roiskimista ja voitais miettiä, mitä sille tekis. Olis niin paljon kivampaa kisata, kun ei tarttis aina miettiä montako rimaa tällä kertaa putoaa.
Sitten videoin kummankin keppejä, halusin tehdä pientä vertailua. Aika samanlaiset tyylit loppujen lopuksi, Figo on saanut hirveästi varmuutta ja kepittelee aika sujuvasti jo. Faron kokemus näkyy ehkä siinä, että se menee täysillä alusta asti, Figolla kestää pari ekaa keppiväliä et pääsee kunnolla vauhtiin. Kunhan päästään ulkokentälle, alkaa Figolla tehotreeni keppikulmien kanssa. Se ei juurikaan osaa itse sinne vielä hakeutua kuin suoraan keppejä lähestyessä. http://www.youtube.com/watch?v=9uXRMS9ZLkk&list=UUdJNJUnK62Z24nIv_20Cyag
Parin viikon päästä kisataankin taas. Maaliskuussa on Liedossa kolmet kisat, en ole vielä päättänyt osallistutaanko kaikkiin. Ainakin kaksiin, mutta en tiedä onko toinen kisapäivä sitten 9.3. vai vasta pääsiäisenä. Kuitenkin vain Figo pääsee nyt kisaamaan, ensisijainen missio olis saada se kolmosiin ja sitten ottaa Faroakin mukaan kisoihin. Mutta katsotaan nyt, jos tämä missio näyttääkin vievän hirveästi aikaa niin kyllä Faro sit nopeammin mukaan pääsee :D
Eiliseksi olin varannut att:lta kentän tunniksi, ja ajatuksena käyttää tietysti koko aika tehokkaasti hyödyksi. Molemmat saivat yhden noin 20 min session ja Figo lisäksi lyhyen kontaktikurinpalautuksen. Rataa en sen kummemmin rakennellut, vain kolme hyppyä vierekkäin ja samansuuntaisesti kepit. Hyppyjen toisella puolen pari putkea. Ajatus oli harjoitella välistävetoja ja muita vierekkäisillä hypyillä tehtäviä juttuja. Selvästi olen toispuoleinen, koska toiseen suuntaan välistävedot menevät molemmilla paljon paremmin kuin toiseen suuntaan. Figo yritti päästä rynnimään ja ei meinannut millään tulla vetoon mukaan, joten palkkasin sitä kädestä pari kertaa, niin johan alkoi toimia. Farolla taas meni eka 5 min ihan kaahottamiseen, kun pitkästä aikaa pääsi treenaamaan. Mutta muistuihan se ohjauksen seuraaminen sitten senkin mieleen.
Molempien kanssa tein välistävetojen lisäksi tällaisia pätkiä, joita videossa esittää Farolainen http://www.youtube.com/watch?v=ZRbIZgHGdBk&list=UUdJNJUnK62Z24nIv_20Cyag&index=1
Ei näistä sen kummempaa analysoitavaa oikeastaan ole, kun mitään kovin ihmeellistä ei pätkissä ilmennyt. Sellainen tuntuma tuli, että Farolla putoaa rimoja eniten silloin, kun se hyppää musta poispäin. Jonkinlaista epävarmuutta? Videossa näkyy yksi pudotus, mutta se meni kyllä ihan mun piikkiin, olin ihan koiran edessä. Pääsiäisenä on Elinan yksäri, ja vähän tällä hetkellä tuntuu, että käytän sen pääosin Faron kanssa treenaamiseen. Jospa päästäis esittämään tätä rimojen roiskimista ja voitais miettiä, mitä sille tekis. Olis niin paljon kivampaa kisata, kun ei tarttis aina miettiä montako rimaa tällä kertaa putoaa.
Sitten videoin kummankin keppejä, halusin tehdä pientä vertailua. Aika samanlaiset tyylit loppujen lopuksi, Figo on saanut hirveästi varmuutta ja kepittelee aika sujuvasti jo. Faron kokemus näkyy ehkä siinä, että se menee täysillä alusta asti, Figolla kestää pari ekaa keppiväliä et pääsee kunnolla vauhtiin. Kunhan päästään ulkokentälle, alkaa Figolla tehotreeni keppikulmien kanssa. Se ei juurikaan osaa itse sinne vielä hakeutua kuin suoraan keppejä lähestyessä. http://www.youtube.com/watch?v=9uXRMS9ZLkk&list=UUdJNJUnK62Z24nIv_20Cyag
Parin viikon päästä kisataankin taas. Maaliskuussa on Liedossa kolmet kisat, en ole vielä päättänyt osallistutaanko kaikkiin. Ainakin kaksiin, mutta en tiedä onko toinen kisapäivä sitten 9.3. vai vasta pääsiäisenä. Kuitenkin vain Figo pääsee nyt kisaamaan, ensisijainen missio olis saada se kolmosiin ja sitten ottaa Faroakin mukaan kisoihin. Mutta katsotaan nyt, jos tämä missio näyttääkin vievän hirveästi aikaa niin kyllä Faro sit nopeammin mukaan pääsee :D
tiistai 5. helmikuuta 2013
Tuulian koulutus
Figottimen kanssa käväistiin sunnuntaina Tuulia Liuhdon koulutettavana Purina centerissä. Ohjelmassa tällainen rata
Aluksi ajattelin, ettei mikään kauheen paha. Mutta löytyihän sieltä sitten hankaluuksia ihan riittämiin, melkeinpä joka kohdassa kokeiltiin paria erilaista tapaa mokata :P Mutta siksipä sitä treenataan, että mokataan ja opitaan. Aluksi säädettiin ekan putken jälkeistä 6-7-8, lähinnä 7-hyppy-muuri. Vastakäännöstä mietin, mutta se käänsi Figon jo turhankin paljon ja tuli muurista ohi. Siispä vain vekki seiskalle, mutta se tuli multa helposti vähän liioiteltuna, minkä vuoksi ajautui ulkokautta seiskasta ohi. Pienen hinkkaamisen jälkeen onnistuihan se.
Seuraavaksi säädettiin taas saman putken jälkeen, ja taas muurille menoa :D Tästä kohdasta on videomateriaalia kuten edellä mainitustakin. Figo ei vaan oikein tullut kunnolla mukaan valssiin, toisaalta olin itse aavistuksen hidas siihen lähdössä. Seuraava suora takaaleikkauksineen meni hyvin. Putkesta putkeen puomin alla oli pääsääntöisesti piece of cake, kerran jäi ohjaus vajavaiseksi ja koira kääntyi mua kohti ekasta putkesta (näkyy videollakin). Hyvin se kyllä jo hakee esteitä, selvästi tullut varmuutta syksyn ja talven aikana.
Lisäksi säädettiin saksalaista, mutta sitä en viitsinyt videoon enää laittaa. Sen verran tylsän näköistä. Siinä on yks opeteltava tekniikka, jonka luulen olevan meille hyödyllinen. Periaatteessa osaan, mutten oikein käytännössä kuitenkaan. Tässä vielä se video http://www.youtube.com/watch?v=rX2_VaBZiaQ&feature=youtube_gdata
Hei, nää lyhyet päivityksethän on kivoja... Vois ehkä jatkossakin jaksaa välillä raportoida vain yhden asian kerrallaan?! :o Seuraavaksi on luvassa kasvihuonetreenit torstaina, taidan mennä Faron kanssa kaksin :)
Seuraavaksi säädettiin taas saman putken jälkeen, ja taas muurille menoa :D Tästä kohdasta on videomateriaalia kuten edellä mainitustakin. Figo ei vaan oikein tullut kunnolla mukaan valssiin, toisaalta olin itse aavistuksen hidas siihen lähdössä. Seuraava suora takaaleikkauksineen meni hyvin. Putkesta putkeen puomin alla oli pääsääntöisesti piece of cake, kerran jäi ohjaus vajavaiseksi ja koira kääntyi mua kohti ekasta putkesta (näkyy videollakin). Hyvin se kyllä jo hakee esteitä, selvästi tullut varmuutta syksyn ja talven aikana.
Lisäksi säädettiin saksalaista, mutta sitä en viitsinyt videoon enää laittaa. Sen verran tylsän näköistä. Siinä on yks opeteltava tekniikka, jonka luulen olevan meille hyödyllinen. Periaatteessa osaan, mutten oikein käytännössä kuitenkaan. Tässä vielä se video http://www.youtube.com/watch?v=rX2_VaBZiaQ&feature=youtube_gdata
Hei, nää lyhyet päivityksethän on kivoja... Vois ehkä jatkossakin jaksaa välillä raportoida vain yhden asian kerrallaan?! :o Seuraavaksi on luvassa kasvihuonetreenit torstaina, taidan mennä Faron kanssa kaksin :)
tiistai 29. tammikuuta 2013
Kisavuoden avaus
Nyt on Figolla ns. kakkonen korkattu :P ATT:lla käytiin kipaisemassa kolme rataa. Eka oli hyppäri, joka meni aika vallattomaksi. Mentiin vähän sieltä sun täältä ohi esteistä, ei oltu ihan tarkkoina kumpikaan. Eka agirata oli vähän erikoinen rataprofiililtaan mun makuuni. Tein ihan saman mokan kuin hyppärilläkin keppien aloituksessa. Molemmissa kepeille mentiin niin, että valssi oli fiksu ohjausvaihtoehto. Ekalla, mutta varsinkin tokalla radalla mun valssini suuntautui ihan mihin sattuu ja ohjasin koiran ihan väärään suuntaan. Olin jotenkin vähän pois kartalta vissiin. Tokalla tuli Figon uran eka ihanneajan ylitys :P Ensin keppivirheen korjaus ja siihen pitkät seisotukset kontakteilla, niin pari sekuntia meni yli. Keppivirheen lisäksi myös pari rimaa putosi, joten eipä ollut tyylikäs tulos. Noo, sellaisia iloisia ja hulvattomia vetäisyjä nämä ekat.
Kolmannella radalla oli suurimmat höyryt päästetty ulos, ja rata oli profiililtaankin meille aika sopivan oloinen. Alkuun kunnon hyppysuora, putken kautta vauhdikas meno kepeille ja sen jälkeen vähän vähemmän suoraa loppumatka. Kaikin puolin "kiva rata". Nyt oltiin molemmat kartalla ja meno oli kohdallaan. Ei oikeastaan kamalasti huomautettavaa jäänyt, paitsi itse olin turhan äänekäs :P Kontaktikäskytkin tuli jotenkin vihaisesti, kaipa se oli jotain varmistelua... No, Figo tarvitsee vielä vähän enemmän äänenkäyttöä kuin Faro, kun itsenäisyyttä ja varmuutta ei ole yhtä paljon. Joka tapauksessa sujuva ja kivan tuntuinen nollarata, johon olen oikein tyytyväinen :) Nopeuskin oli oikein mainio, 4,07 m/s - tuon kokoiselta ja rakenteiselta koiralta mielestäni aika hyvin agiradalla, kun pysähdyskontaktinkin on. Niitä täytyy muuten ruveta treenaamaan kisanomaisesti nyt. Pikkuhiljaa pitäisi saada käyttöön nopeammat alastulot, ei viitsi enää kolmosissa tuhlata sekunteja seisoskeluun (paitsi tietysti silloin, kun on jo hylly/virheitä alla). Kontaktit onkin yksi asia, jonka kanssa aletaan heti lumien sulettua tekemään töitä oikein urakalla.
Vitsi että odotankin jo kevättä. Kovasti on treeni- ja kisasuunnitelmia jo valmiina, kyllä tässä jo riittävästi on vedetty lonkkaa talven aikana!
Kolmannella radalla oli suurimmat höyryt päästetty ulos, ja rata oli profiililtaankin meille aika sopivan oloinen. Alkuun kunnon hyppysuora, putken kautta vauhdikas meno kepeille ja sen jälkeen vähän vähemmän suoraa loppumatka. Kaikin puolin "kiva rata". Nyt oltiin molemmat kartalla ja meno oli kohdallaan. Ei oikeastaan kamalasti huomautettavaa jäänyt, paitsi itse olin turhan äänekäs :P Kontaktikäskytkin tuli jotenkin vihaisesti, kaipa se oli jotain varmistelua... No, Figo tarvitsee vielä vähän enemmän äänenkäyttöä kuin Faro, kun itsenäisyyttä ja varmuutta ei ole yhtä paljon. Joka tapauksessa sujuva ja kivan tuntuinen nollarata, johon olen oikein tyytyväinen :) Nopeuskin oli oikein mainio, 4,07 m/s - tuon kokoiselta ja rakenteiselta koiralta mielestäni aika hyvin agiradalla, kun pysähdyskontaktinkin on. Niitä täytyy muuten ruveta treenaamaan kisanomaisesti nyt. Pikkuhiljaa pitäisi saada käyttöön nopeammat alastulot, ei viitsi enää kolmosissa tuhlata sekunteja seisoskeluun (paitsi tietysti silloin, kun on jo hylly/virheitä alla). Kontaktit onkin yksi asia, jonka kanssa aletaan heti lumien sulettua tekemään töitä oikein urakalla.
Vitsi että odotankin jo kevättä. Kovasti on treeni- ja kisasuunnitelmia jo valmiina, kyllä tässä jo riittävästi on vedetty lonkkaa talven aikana!
torstai 17. tammikuuta 2013
Täsmätavoitteita
Aiemmin listasin tälle vuodelle jonkinlaisia tulostavoitteita. Niitä hetken mietiskeltyäni päädyin eilen Turkuun ajaessani pohtimaan, miten niihin tavoitteisiin oikeastaan päästään. Siitä keksin listata erikseen "täsmätavoitteita", yksittäisiä opetettavia asioita ja huomionaiheita. Saatettakoon ne nyt julkiseksi, niin itse kukin voi sitten tarvittaessa muistutella mua pitkin vuotta :P Kuitenkin ainakin jokunen treenikaveri ja muu tuttu nämäkin todennäköisesti eksyy näkemään. Tämä vuosi on lähtökohtaisesti "Figon vuosi", eli keskityn sen kanssa tekemiseen ja kehittymiseen. Faro saa totta kai osansa, mutta sille ei ole mitään kummempia suunnitelmia, vaan keskitytään taitojen ylläpitämiseen ja hauskanpitoon. Siispä, Figon pään menoksi on suunnitteilla seuraavaa:
Agility
Agility
- Ohjaustekniikoista uusina ainakin niisto, saksalainen. Varmemmiksi poispäinkäännökset ja pakkovalssit.
- Pimeät putkikulmat
- Kepit kokonaisuudessaan: Varmuutta, itsenäisyyttä, hankalampia aloituskulmia
- Kontaktit: Itsenäisyyttä, keinulle varmuutta
- Hyppysuorat edelleen varmemmiksi
- Yksi sana: Paikallaolo. Ihan hyvässä mallissa se on ollut, mutta nyt se pitää oikeasti saada koetasolle. Häiriötä, etäisyyttä, kestoa.
- Tokon alokasluokkaa ajatellen hyppy kuntoon, sitähän ei ole juurikaan edes otettu.
- Pk-esteille tarttis päästä. Se touhu on alkutekijöissään.
- Nouto on hyvässä mallissa, se hiotaan kuntoon.
- Eteenlähetyksestä idea haltuun ja suoritus hyvälle mallille.
- Ikuinen murheenkryyni seuraaminen ei juuri nyt aiheuta stressiä, mutta sitä hinkataan niin paljon kuin jaksetaan, mutta yöunia en aio menettää. Ihan kohtuullista se nyt on, ja tavoite onkin _vaatia_ koiralta asioita, kyllä nyt jo pitäis osata.
- Esineruudussa kehitytään iso askel, ja talvella tehdyn pohjustuksen (=esineiden luovutus) jälkeen sen ei pitäisi olla ongelma. Nyt Figo saa jo lähteä etsimään ilman, että näkee esineen viennin. Samoin esineitä voidaan viedä jo takakulmiin asti. Esineiden löytäminen on tähän mennessä vaikuttanut sen verran helpolta, että ihan realistista on odottaa kunnon kehitystä.
- Päästä ajamaan vieraan tekemiä jälkiä.
- Janatyöskentely oikeasti vauhtiin, tämä otetaan työn alle heti keväällä.
- Pituutta jälkiin edelleen lisää. Myöhemmin kesällä/syksyllä voisi olla mielenkiintoista kokeilla ihan kokeenomaista alokasluokan jälkeä.
maanantai 14. tammikuuta 2013
Tehotreeniä ja näyttelyä
Reilu viikko sitten oltiin Purinalla Timo Liuhdon agikoulutuksessa molempien poikien kanssa. Oli kyllä erinomaisen tehokas sessio, pitkästä aikaa ihan kunnon koulutuksessa ja uuden kouluttajan tsekattavana. Aika kinkkinen pätkä oli rakennettuna. Alkuun heti niiston paikka, sitten mun "bravuurini" pakkovalssi kiireiseen paikkaan. Putkijarrutusta, lisää pakkovalssia. Faron kanssa aloitettiin roiskimalla rimoja (ylläri), mutta kun kovimmat höyryt saatiin ulos, niin homma alkoi sujua mukavasti. Rimojen suhteen pahimmat paikat ovat takaakiertoja. Mutta syykin siihen on selvä, mä jään liikaa koiran eteen ja estän siltä kunnon hyppäämisen ja oikean linjan. Pakkovalsseissa vähän huolimatonta esteen yli ohjaamista, jolloin rimoja myös herkästi tulee alas. Näihin paikkoihin tartuttiinkin eniten. Yleisesti ottaen olin kyllä Farolaisen menoon tosi tyytyväinen :)
Figon vuoro oli seuraavana, ja etukäteistietona kerroin vain, että 2-vuotias, edellistä paljon kokemattomampi ja ylipäätään aika erilainen agikoira. "Millä tavalla erilainen?", vastasin että järkevämpi, tunnollisempi ja rauhallisempi. Sitähän se oli, vaikkei Figoakaan enää voi hitaaksi sanoa. Mitä enemmän se on saanut varmuutta, sitä nopsempi siitä on tullut. Tämä sessio pisti taas ihmettelemään, miten ihmeessä se voi osata jo noin paljon. Niistoa en ole koskaan opettanut, mutta tunnollisesti se siinäkin parhaansa yritti. Se tekniikka menee kyllä opetukseen heti kevään tultua. Pakkovalsseissa ei ongelmaa, takaakierrot ok. Putkijarrutus myös. Ihanasti se on ruvennut saamaan varmuutta :) Koska Figo oli session viimeinen koira, saatoin ottaa vielä pari kertaa kepit ja kontaktit, niissä ei ongelmaa. Paljon on suunnitelmia kakaran varalle, kunhan taas päästään kentälle treenaamaan. Mut hyvä siitä tulee!
Eilen kipaistiin sitten Lahteen ryhmikseen tapaamaan tuttuja. Paikalla oli Sinna-sisko, piti olla myös äippä, joka kuitenkin estyi tulemasta. Paljon tuttuja tuli nähtyä ja kuulumisia vaihdettua, mukava reissu :) Matkaseurana oli Riffi, jonka kanssa olivat hyvin sopuisasti pakun takaosassa omissa häkeissään. Positiivinen yllätys, ettei minkäänlaista örinää tullut missään vaiheessa. Ylipäätäänkin Figo käyttäytyi koko reissun erinomaisesti. Sen kanssa on niin mukava reissata, kun on niin helppo matkakumppani. Kehässä esiintyi hienosti, tavoitteena oli että olisi aiempaa eläväisempi ja rennompi kehässä ollessaan. Näin olikin, kyllä se vaan on saanut ihan toisenlaista rentoutta itseensä tässä syksyn ja talven aikana. Mahtaako kasvaa aikuiseksi :o
Arvostelu oli hyvä ja kolmesta avoimen luokan uroosta sijoitettiin ykköseksi ERIllä ja vieläpä SA:lla. PU-kehässä oli sitten kuikelona muiden joukossa sijoittuen neljänneksi. Tuomari perusteli sijoitysta sillä, että on kovin hoikassa kunnossa. Kerroin sen olevan aktiivinen sporttikoira, kaipa tuomari jonkinlaisen hyväksynnän antoi :P On se ollut turhankin hoikassa kunnossa, mutta mielestäni nyt ihan sopiva. En koe tarpeelliseksi syöttämällä lihottaa sitä nyt, syö kuitenkin hyvin ja paljon ja voi hyvin. Eiköhän tuossa iän mukana tule sellaista aikuisen koiran massaakin.
Nyt viettelen talvilomaviikkoa, ja poikien pään menoksi on kaikenlaista tulossa. Tänään ohjelmassa tottista tai esineruutua, en ole vieläkään päättänyt... Mutta pääasia että jotain tehdään.
Figon vuoro oli seuraavana, ja etukäteistietona kerroin vain, että 2-vuotias, edellistä paljon kokemattomampi ja ylipäätään aika erilainen agikoira. "Millä tavalla erilainen?", vastasin että järkevämpi, tunnollisempi ja rauhallisempi. Sitähän se oli, vaikkei Figoakaan enää voi hitaaksi sanoa. Mitä enemmän se on saanut varmuutta, sitä nopsempi siitä on tullut. Tämä sessio pisti taas ihmettelemään, miten ihmeessä se voi osata jo noin paljon. Niistoa en ole koskaan opettanut, mutta tunnollisesti se siinäkin parhaansa yritti. Se tekniikka menee kyllä opetukseen heti kevään tultua. Pakkovalsseissa ei ongelmaa, takaakierrot ok. Putkijarrutus myös. Ihanasti se on ruvennut saamaan varmuutta :) Koska Figo oli session viimeinen koira, saatoin ottaa vielä pari kertaa kepit ja kontaktit, niissä ei ongelmaa. Paljon on suunnitelmia kakaran varalle, kunhan taas päästään kentälle treenaamaan. Mut hyvä siitä tulee!
Eilen kipaistiin sitten Lahteen ryhmikseen tapaamaan tuttuja. Paikalla oli Sinna-sisko, piti olla myös äippä, joka kuitenkin estyi tulemasta. Paljon tuttuja tuli nähtyä ja kuulumisia vaihdettua, mukava reissu :) Matkaseurana oli Riffi, jonka kanssa olivat hyvin sopuisasti pakun takaosassa omissa häkeissään. Positiivinen yllätys, ettei minkäänlaista örinää tullut missään vaiheessa. Ylipäätäänkin Figo käyttäytyi koko reissun erinomaisesti. Sen kanssa on niin mukava reissata, kun on niin helppo matkakumppani. Kehässä esiintyi hienosti, tavoitteena oli että olisi aiempaa eläväisempi ja rennompi kehässä ollessaan. Näin olikin, kyllä se vaan on saanut ihan toisenlaista rentoutta itseensä tässä syksyn ja talven aikana. Mahtaako kasvaa aikuiseksi :o
Arvostelu oli hyvä ja kolmesta avoimen luokan uroosta sijoitettiin ykköseksi ERIllä ja vieläpä SA:lla. PU-kehässä oli sitten kuikelona muiden joukossa sijoittuen neljänneksi. Tuomari perusteli sijoitysta sillä, että on kovin hoikassa kunnossa. Kerroin sen olevan aktiivinen sporttikoira, kaipa tuomari jonkinlaisen hyväksynnän antoi :P On se ollut turhankin hoikassa kunnossa, mutta mielestäni nyt ihan sopiva. En koe tarpeelliseksi syöttämällä lihottaa sitä nyt, syö kuitenkin hyvin ja paljon ja voi hyvin. Eiköhän tuossa iän mukana tule sellaista aikuisen koiran massaakin.
Nyt viettelen talvilomaviikkoa, ja poikien pään menoksi on kaikenlaista tulossa. Tänään ohjelmassa tottista tai esineruutua, en ole vieläkään päättänyt... Mutta pääasia että jotain tehdään.
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Uus vuas, uuret kujeet
Kappas, joulupäivitys jäi tekemättä mutta väliäkö tuolla. Joulukuun keskeisin uutinen oli Figon kolmas ykkösluokan nolla ja oikeus/vaatimus kilpailla jatkossa kakkosluokassa :) Se napattiin heti ekassa startissa ATT:n joulukuun kisoissa. Sijotus neljäs, paljon oli nopsia koiria mukana joten eihän nahkiainen useiden sekuntien pysäytyskontakteilla siellä pärjää :P Mutta ykkösissä ei niin väliäkään vielä. Tämä oli Figon tärkein tavoite tälle vuodelle, ja hyvinhän ehdittiin... Vielä olis toinen startti ollut käytettävissä :D Voisinkin tähän nyt listata hieman vuoden tavoitteiden täyttymistä:
Faro
-pysyä kunnossa, kerätä jokunen aginolla: Niin ja näin. Rimoja alkoi putoilla huolestuttavasti, mikä vei kisaintoa ja vähän treenimotivaatiotakin. En tiennyt mitä tehdä, joten ikään kuin jätin ongelman sivummalle ja keskityttiin muuhun. Ehkä tänä vuonna keskityn ongelmaan suuremmalla tarmolla, tai sitten en. Faro aloitti fyssarikäynnit ja kävi selkäkuvilla, ja näiden ansiosta saa paljon anteeksi rimaongelmassa. Ei se kunnossa ollut, vaikkei varsinaisesti sairaskaan. Jatkossa keskitytään fysiikan kunnossa pitämiseen, agilityssä keskitytään hauskanpitoon ja fysiikan salliessa ratkotaan ongelmia ja kisataan.
-kenties tokokokeeseen?: No sehän tehtiin! Agin ollessa sivummalla innostuin käymään ikuisuustavoitteen kimppuun oikein tosissani, ja tämä onkin ehkä paras saavutukseni koirien kanssa menneenä vuonna. Paitsi että tulostavoite täyttyi vihdoinkin, se myös pikkasen herätti tokoinnostusta itsessäni. Vielä kun käytiin BH:kin suorittamassa, niin sain mahdottomasti itseluottamusta ja hyviä kokemuksia tottelevaisuuspuolen koetouhusta. Erittäin hyvä Figon tulevaa uraa ajatellen.
-käydä näyttelyssä, sieltä EH: Sekin tehtiin, jee! Arvostelu oli yhtä tyhjän kanssa, ja pieni kiinnostus olisi käyttää Farolainen vielä kerran kehässä. Katsotaan, katsotaan...
Figo
-aloittaa agikisaura ja nousta kakkosiin: Tämä tulikin jo selostettua, eli toteutui vaikka tarkalle meni. Odotin, että olisi saatu tulosta aikaan nopeamminkin, mutta aloittaminen oli "henkisesti hankalaa". Taisi olla tietyt odotukset valmiina, ja se toi jonkinlaisia paineita. Ja lähtihän Figo selvästi keskeneräisenä kisaamaan. Vasta syksyllä alkoi oikeasti olla realistiset mahdollisuudet pärjätä.
-toko/tottispuolella edistyä reippaasti, mahd. möllitoko: Vähän niin ja näin, moni asia eteni mutta enemmän olisin toivonut. En vaan osaa, ja olen arka. Mutta paljon tuli opittua, ja on tästä hyvä jatkaa.
-maastossa jatkaa alkeistasolta ja saada jälkitouhut oikeasti rullaamaan: Siellä edistyttiin tosi paljon, ja pidän jo kokeisiin osallistumista maaston osalta oikein realistisena :) Olen itse oppinut paljon, niin lajista kuin koirastakin. Esineruutu jäi vähälle huomiolle, mutta en usko sen opettamisen olevan kovin pitkä projekti.
-näyttelystä SA: Se toteutui jo kahdessa ekassa näyttelyssä, ylipäätään Figon näyttelymenestys oli paljon parempaa kuin osasin odottaa. Vaihtelevaa kyllä, mutta sitä osasin odottaa ;) Ja näin on varmaan jatkossakin, mitään odotuksia ja tavoitteita näyttelytouhuissa ei enää ole. Tulee mitä tulee, välillä käydään näyttäytymässä :)
-terveystutkimukset: Ei ylläreitä, onneksi!
-MH:ssa jos käytäis: No käytiinhän me, käytös siellä oli tavallaan odotettua ja tavallaan ei. Tämän testin lisäksi moni asia opetti paljon koirani luonteesta, vaikken silti vieläkään aina tiedä, mikä se on koiriaan :P Mutta sen tiedän, että kovin hitaasti kypsyvä se on, ja jokseenkin haastava kaikkine ominaisuuksineen. Opettavainen koira. Suurella mielenkiinnolla odotan luonnetestiä aikanaan.
Ja sitten jos listaisi hieman tavoitteita alkaneelle vuodelle. Farolle en listaa mitään tulostavoitteita, koska se on saavuttanut "kaiken", mitä olen koskaan ajatellut. Jatkossa kaikki tulokset ovat plussaa. Mitään sm-nollatavoitteita ei ole mielekästä kirjoittaa, koska tiedän ettei se oikein ole realistista eikä superahkera kisaaminen järkevää. Pääasia, että Faro pysyy kunnossa ja agility kivana <3 jaksetaan.="jaksetaan." jos="jos" p="p" tokoillaan="tokoillaan">
Figon pään menoksi voinkin listata jos jonkinlaista, vaikka yritän silti pitää pään kylmänä ja olla stressaamatta ;) Sehän on helppoa!
-Agilityssä kolmosluokkaan: Ei pitäisi olla mahdoton tavoite. Muutamia juttuja haluaisin sen osaavan paremmin ennen kolmosia, niihin pureudutaan kevään tullen ja treenikentän sulettua paremmin. Lähinnä kepit ja itsenäiset kontaktit, muutamat ohjaustekniikat.
-BH ja/tai tokon ALO1: Jos ei mitään erityistä tapahdu, niin ei näistäkään kummankaan pitäisi olla mahdotonta... Paikallamakuuta ja seuraamista, muuten ei suurta työtä tarvitse näitä varten tehdä.
-Jälki ja esineruutu saada siihen malliin, että seuraavana kesänä voin realistisesti ajatella jälkikokeeseen osallistumista (ja tuloksen saamista). Jos kehitys jatkuu yhtä hyvänä kuin tähän asti, niin pitäisi onnistua. Enemmän taitaa olla kyse mun oppimisesta kuin koirasta. Tavoitteena myös osallistua niin tuttujen kuin tuntemattomienkin jälkikoulutuksiin ja päästä näkemään muiden koirien menoa. Niin, ja saada Figolle vieraan tekemiä jälkiä...
Se siitä, sit ei ku hommiin! Lauantaina mennään Timo Liuhdon agikoulutukseen molempien poikien kanssa. Sitten alkavat kasvihuonetreenit, mutta aika hiljaista on treenirintamalla yleisesti ottaen. Toivottavasti kelit pysyvät sellaisena, että päästäis tottistelemaan jo tässä talvikaudella jonkun verran.
Faro
-pysyä kunnossa, kerätä jokunen aginolla: Niin ja näin. Rimoja alkoi putoilla huolestuttavasti, mikä vei kisaintoa ja vähän treenimotivaatiotakin. En tiennyt mitä tehdä, joten ikään kuin jätin ongelman sivummalle ja keskityttiin muuhun. Ehkä tänä vuonna keskityn ongelmaan suuremmalla tarmolla, tai sitten en. Faro aloitti fyssarikäynnit ja kävi selkäkuvilla, ja näiden ansiosta saa paljon anteeksi rimaongelmassa. Ei se kunnossa ollut, vaikkei varsinaisesti sairaskaan. Jatkossa keskitytään fysiikan kunnossa pitämiseen, agilityssä keskitytään hauskanpitoon ja fysiikan salliessa ratkotaan ongelmia ja kisataan.
-kenties tokokokeeseen?: No sehän tehtiin! Agin ollessa sivummalla innostuin käymään ikuisuustavoitteen kimppuun oikein tosissani, ja tämä onkin ehkä paras saavutukseni koirien kanssa menneenä vuonna. Paitsi että tulostavoite täyttyi vihdoinkin, se myös pikkasen herätti tokoinnostusta itsessäni. Vielä kun käytiin BH:kin suorittamassa, niin sain mahdottomasti itseluottamusta ja hyviä kokemuksia tottelevaisuuspuolen koetouhusta. Erittäin hyvä Figon tulevaa uraa ajatellen.
-käydä näyttelyssä, sieltä EH: Sekin tehtiin, jee! Arvostelu oli yhtä tyhjän kanssa, ja pieni kiinnostus olisi käyttää Farolainen vielä kerran kehässä. Katsotaan, katsotaan...
Figo
-aloittaa agikisaura ja nousta kakkosiin: Tämä tulikin jo selostettua, eli toteutui vaikka tarkalle meni. Odotin, että olisi saatu tulosta aikaan nopeamminkin, mutta aloittaminen oli "henkisesti hankalaa". Taisi olla tietyt odotukset valmiina, ja se toi jonkinlaisia paineita. Ja lähtihän Figo selvästi keskeneräisenä kisaamaan. Vasta syksyllä alkoi oikeasti olla realistiset mahdollisuudet pärjätä.
-toko/tottispuolella edistyä reippaasti, mahd. möllitoko: Vähän niin ja näin, moni asia eteni mutta enemmän olisin toivonut. En vaan osaa, ja olen arka. Mutta paljon tuli opittua, ja on tästä hyvä jatkaa.
-maastossa jatkaa alkeistasolta ja saada jälkitouhut oikeasti rullaamaan: Siellä edistyttiin tosi paljon, ja pidän jo kokeisiin osallistumista maaston osalta oikein realistisena :) Olen itse oppinut paljon, niin lajista kuin koirastakin. Esineruutu jäi vähälle huomiolle, mutta en usko sen opettamisen olevan kovin pitkä projekti.
-näyttelystä SA: Se toteutui jo kahdessa ekassa näyttelyssä, ylipäätään Figon näyttelymenestys oli paljon parempaa kuin osasin odottaa. Vaihtelevaa kyllä, mutta sitä osasin odottaa ;) Ja näin on varmaan jatkossakin, mitään odotuksia ja tavoitteita näyttelytouhuissa ei enää ole. Tulee mitä tulee, välillä käydään näyttäytymässä :)
-terveystutkimukset: Ei ylläreitä, onneksi!
-MH:ssa jos käytäis: No käytiinhän me, käytös siellä oli tavallaan odotettua ja tavallaan ei. Tämän testin lisäksi moni asia opetti paljon koirani luonteesta, vaikken silti vieläkään aina tiedä, mikä se on koiriaan :P Mutta sen tiedän, että kovin hitaasti kypsyvä se on, ja jokseenkin haastava kaikkine ominaisuuksineen. Opettavainen koira. Suurella mielenkiinnolla odotan luonnetestiä aikanaan.
Ja sitten jos listaisi hieman tavoitteita alkaneelle vuodelle. Farolle en listaa mitään tulostavoitteita, koska se on saavuttanut "kaiken", mitä olen koskaan ajatellut. Jatkossa kaikki tulokset ovat plussaa. Mitään sm-nollatavoitteita ei ole mielekästä kirjoittaa, koska tiedän ettei se oikein ole realistista eikä superahkera kisaaminen järkevää. Pääasia, että Faro pysyy kunnossa ja agility kivana <3 jaksetaan.="jaksetaan." jos="jos" p="p" tokoillaan="tokoillaan">
Figon pään menoksi voinkin listata jos jonkinlaista, vaikka yritän silti pitää pään kylmänä ja olla stressaamatta ;) Sehän on helppoa!
-Agilityssä kolmosluokkaan: Ei pitäisi olla mahdoton tavoite. Muutamia juttuja haluaisin sen osaavan paremmin ennen kolmosia, niihin pureudutaan kevään tullen ja treenikentän sulettua paremmin. Lähinnä kepit ja itsenäiset kontaktit, muutamat ohjaustekniikat.
-BH ja/tai tokon ALO1: Jos ei mitään erityistä tapahdu, niin ei näistäkään kummankaan pitäisi olla mahdotonta... Paikallamakuuta ja seuraamista, muuten ei suurta työtä tarvitse näitä varten tehdä.
-Jälki ja esineruutu saada siihen malliin, että seuraavana kesänä voin realistisesti ajatella jälkikokeeseen osallistumista (ja tuloksen saamista). Jos kehitys jatkuu yhtä hyvänä kuin tähän asti, niin pitäisi onnistua. Enemmän taitaa olla kyse mun oppimisesta kuin koirasta. Tavoitteena myös osallistua niin tuttujen kuin tuntemattomienkin jälkikoulutuksiin ja päästä näkemään muiden koirien menoa. Niin, ja saada Figolle vieraan tekemiä jälkiä...
Se siitä, sit ei ku hommiin! Lauantaina mennään Timo Liuhdon agikoulutukseen molempien poikien kanssa. Sitten alkavat kasvihuonetreenit, mutta aika hiljaista on treenirintamalla yleisesti ottaen. Toivottavasti kelit pysyvät sellaisena, että päästäis tottistelemaan jo tässä talvikaudella jonkun verran.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)