torstai 12. toukokuuta 2011

Kaikenlaista päivitystä

Aloitetaan viikonlopusta, joka vietettiin kotimaanmatkailua harrastaen. Lauantaina Sysmään, ja sieltä sunnuntaina Saarijärvelle Sharleis-leirille. Ohjelmassa oli ensin tutustumista peltojälkeen. Tätä olin odottanut, koska tykkäisin ruveta tekemään Figolle (ja Farollekin) helppoja aloittelujälkiä, mutta koska en entuudestaan tiedä lajista mitään, en ole uskaltanut itsekseni ruveta. Olenkin oikeastaan odottanut tätä leiriä tarkoituksenani ammentaa sieltä se alkeisoppi. Tehtiin n. 10-metrinen jälki, jossa namia oli taskun täydeltä. Figo ymmärsi heti, että syötävää löytyy ja keskittyi hienosti. Vähän meinasi alussa iskeä hätä ja homma mennä vähän sähläämiseksi, mutta rauhoittui pian. Ekan metrin jälkeen etenikin sitten ihan suunnitelmallisesti ja rauhallisesti. Kerran vähän eksyi sivuun jäljeltä, mutta nokka kävi koko ajan ja palasi heti takaisin. Kivaa tais olla, ja nyt uskallan tehdä vastaavia kotonakin :) Myös Farolle ajattelin koittaa, vaikkei sen kanssa enää jäljen suhteen sen kummempia tavoitteita ole. Mutta ihan aktivoinniksi. Saa nähdä mitä meinaa, se kun ei ole ahneudessa ollenkaan Figon luokkaa, vaikka ruokahalu hyvä onkin.

Lisäksi oli ohjelmassa tottista. Valitettavasti Figo oli jo aika naatti kaikesta matkustamisesta, ja sen osalta sessio meni aika lailla haisteluksi. Toisaalta kun tämä on vapaa-ajallakin sen kanssa pieni ongelma, niin oli hyvä että tuli puheeksi. Nyt olenkin ottanut tiukan linjan hummailun ja syömisen (keppien, käpyjen ym. siis) suhteen: Joka kerta kun hihnassa aletaan syömään, matka jatkuu mennään-käskyllä ja sen tottelemisesta saa namin. Samaa sovelletaan vapaanakin ollessa, ja yritän myös aiempaa tehokkaammin aavistaa nämä ruokailusessiot etukäteen. Sen aavistaessani kutsun sen samantien pois. Parin päivän perusteella tuntuis toimivan ihan hyvin.

Faron kanssa jatkettiin seuraamisfiiliksen hakemista, ja saatiin siihen lisävinkkejä. Mun pitäis ensinnäkin pitää palkka aina ja vaan vasemmassa kädessä, ja kiinnittää tarkemmin huomiota, mihin suuntaan heitän pallon. Huomaa, että on treenattu lähinnä agia, jossa ei ole palkan suunnalla niin suurta merkitystä. Farolla oli hyvä meininki ja sen kanssa oli kiva häärätä. Ei häiriintynyt lähellä istuvista vieraista ihmisistä eikä uudesta paikasta. Kyllä siitä vielä hyvä tulee :)

Eilen sit palattiin arkeen agilityn merkeissä. Farolaisen kanssa otin viime kisoista (siltä melkein nolla -radalta) sitä radan keskivaiheen pyörityskohtaa. Kisoissahan se meni puhtaasti, mutta pari raviaskelta tuli väliin epäröinnin vuoksi ja mun ohjaukseni ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Nyt hinkattiin sitä sujuvaksi ja nopeammaksi, ja mielestäni onnistui hyvin. En nyt jaksa selvittää sen yksityiskohtaisemmin, mutta erityisesti olin tyytyväinen muurin jaakotukseen ja pituuden jälkeiseen hyppyyn. Sille en "pyörittänyt", vaan kävin ikään kuin osoittamassa kädellä että tämä mennään, ja jatkoin saman tien itse eteenpäin. On kai tuolla merkkaukselle joku hieno nimikin, en vaan muista...
Lisäksi Faron kanssa otin suoraa putkea, jonka jälkeen poispäinkäännöksellä hyppy, joka oli putken suuntaisesti. Sieltä takaisin putkeen. Vastaava käännös oli jossain kevään kisoissa, ja silloin se kusahti. Ei vaikea, ja siksi ihmettelinkin sen epäonnistumista, ja halusin nyt ottaa treeneissä kun vihdoin muistin. Loppuun vielä pienet kontaktitreenit, ihan kelvollisesti. Eteen-käskyä puomin alastulolla jatketaan, täytyy ottaa etupalkka käyttöön myös.

Figo ei tehnyt mitään uusia juttuja, vaan pidettiin vaan hauskaa. Hyppy, suora putki ja pari hyppyä oli pisin ratasuoritus. Putken jälkeiset hypyt U:n mallissa, ensin meinasin tahkota välistävetoa mutta unohdin sen sittenkin ja helpotin. Lopuksi vielä lyhyempi harjoitus, putki toiseen suuntaan ja suoraan edessä oleva hyppy, jossa valssi ja palkkaus sinne tulosuuntaan, kädestä. Hienosti se kakara kyllä seuraa ohjausta :) Ekassa harjoituksessa vähän ampui kauas putkesta, mutta myönnettävä on etten riittävän ajoissa kutsunutkaan. Varovasti otettiin myös muutama puomin ja A:n alastulo, mutta en taida ennen vauvalomaa kamalasti keskittyä kontakteihin vielä. Eiköhän niitä sit ehdi, kun alustat ovat varmalla pohjalla.

Nyt on myös Figon ongelmalliselta vaikuttanut kulmahammas irronnut, olin jo melkein varaamassa lekuriaikaa. Jes, nyt on isojen poikien hampaita suu täys :) Ja lisäksi kakara on ilmoitettu erkkariin pikkupoikien luokkaan. Siellä nähdään taas sisaruksia, ainakin tyttöjä :)

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Tokoilua ja kisaraportti

Tällä viikolla on tullut pitkästä aikaa tokoiltuakin ihan seurassa. Oltiin Kirsin ja pitkätukkien kanssa kentällä, suunnitelmissa olis saada Faro nyt vihdoin koekuntoon kesän aikana. Figon kanssa aloitellaan nyt kunnolla, tähän mennessä kun on lähinnä kotona sisällä touhuttu. Nyt saa totutella paremmin häiriöönkin.

Faron kanssa otettiin ensin luoksetuloa, joka on mennyt aika aneemiseksi kun ei ole pariin vuoteen juuri mitään tokojuttuja tehty. Olen hinkannut vain kokonaista liikettä, ja vauhti on tipahtanut aika lailla. Nyt tehtiin muutama toisto pitkällä etäisyydellä ja kunnon vauhdituksella lelun kera. Ilman mitään sivulletuloja lopussa. Kyllä Farosta vauhtia löytyy tähänkin, komeasti :) Seuraamisen kanssa vähän sama juttu, kyllähän se seuraa mutta aika aneemisesti. Nyt ruvetaan sitäkin työstämään vähän uudelleen, siihen sain Kirsiltä hyviä vinkkejä, kiitos vain :) Faro oli niin pontevana korvat pystyssä, kun pieniä pätkiä mentiin. Eiköhän näistä ihan kelvolliset vielä saada, nyt on intoa ja motivaatiotakin asiaan. Lopuks otettiin vielä Weean kanssa pieni paikallamakuu, ehkä minuutin. Faro ei oikeastaan ole porukassa maannut koskaan, kuin ihan pieniä pätkiä alle vuoden iässä. Hienosti se siellä pysyi, enkä uskokaan että enää on suuria ongelmia tämän kanssa. On kuitenkin agissakin tottunut odottamaan ja muutenkin on aika ymmärtäväinen, että paikallakin voi pysyä :P

Figon kanssa otettiin ihan parin askeleen seuraamisia, ilman että pidän jatkuvasti namia nokan edessä. Hyvin se pysyi oikealla kohdalla. Lisäksi maahanmenoa. Se on Figolle hankalaa, vaikka käskisin sitä missä kohtaa vain, niin aina tulee tohon jalkoihin maate. Nyt koitan sellaista, että samalla kun laskeutuu maahan niin mä otan askelen kauemmas, jos siitä hiljalleen rupeis laskeutumaan enemmän niille sijoilleen. Ei nyt suuri ongelma tässä vaiheessa, mutta kuitenkin. Luoksetuloa otettiin kakarankin kanssa, aika lailla samalla tekniikalla kuin Faronkin kanssa. Eteentuloa pitäis ruveta opettamaan, meinaan tokoluoksetulossakin ottaa sen eteen ja siitä vasta sivulle.

Viikolla otin itseksenikin vähän tokoa lenkin yhteydessä, samoja juttuja kuin kentälläkin. Tosin lisäksi Faron kanssa liikkeestä maahanmenoa (ei kunnon seuraamista, kunhan liikkui). Varsin hyvin laskeutuu, hiukan sais nopeampikin olla mutta en pidä suurena ongelmana. Figosta täytyy kyllä sanoa, että ihanan hyvin se keskittyy koko ajan, eikä ole koko ajan lähdössä hummailemaan omilleen :) Muistan, että Faron kanssa oli vähän sitä ongelmaa pentuna. Niinä aikoina kun kuuntelin kanssatreenaajien neuvoja, niin Faro tylsistyi ja oli aina lähdössä muiden koirien luo.

Tähän väliin uusi yhteiskuva pojista. Faro näyttää niin harmaalta, mitä se kyllä onkin. Charmantti 4-vuotias...Vielä kun korvat on melkein pystyssä, niin kunnon pappalook :P Onneksi naama on ainut, mistä sellaista vois kuvitella. Juuri ennen kuvan ottoa painoivat hullussa hepulissa pisin mettää, ei ollut paljon pappamaisia piirteitä havaittavissa.



Sitten eilisiin kisoihin. Pari rataa taas ohjelmassa. Eka oli varsin mukava, ei lähtökohtaisesti mahdoton meille mutta hankalia paikkoja oli kuitenkin. Paljon oli sellaisia paikkoja, joissa oli ansaesteitä kivasti tyrkyllä. Niistä selvittiin kuitenkin kaikista aikas hienosti, Faro pysyi hyvin hanskassa. Pituuden jälkeen oli pahin paikka, ja siinä Faro olikin selvästi vähän hukassa, mihin ollaan menossa. Otti jopa muutaman raviaskeleen siinä ihmetellessään. Tehtiin varsin sujuvaa rataa aina toiseksi viimeiselle esteelle asti, kunnes...Epäröin pitkään, kummalta puolen rengasta ohjaan tuon lopun, ts. ehdinkö vaihtaa puolta putken jälkeen. Ajattelin vaihtamisen kuitenkin olevan helpompi ratkaisu. Siinä oli vain se hankaluus, että sen ansiosta olin sen ratkaisevan puoli sekuntia myöhässä, ja Faro ajautui seuraavan hypyn ohi. Yritin nepätoivoisesti estää hyppäämisen väärään suuntaan, siinä onnistumatta. En olis varmaan koskaan ollut yhtä onnellinen vitosesta, kuin tuossa tapauksessa :P Jos olisin jäänyt toiselle puolelle ohjaamaan loppuradan, olisin kenties saanut sen riittävän etumatkan loppukäännökseen. Noh, jälkiviisaus on paras viisaus. Hieno kuitenkin huomata, että pystytään me sujuvaakin rataa kolmosissa tekemään. Tässä video: http://www.youtube.com/watch?v=kU8Dafnxsgw

Toinen rata oli hyppyrata, ja ihan rehellisesti tosi vaikea meille. Heti alku oli sellainen, että osasin odottaa hyllytystä jo siinä. Videokin on, mutta koko suoritus meni niin hummailuksi etten ole edes ladannut sitä mihinkään. Sitä voisi kuvata vaikkapa "mentiin me välillä pari estettä oikeassakin järjestyksessä" :P Faro sinkoili vähän mihin sattuu, joten en viitsinyt joka kohtaa edes korjata. Kepit halusin ottaa, ja pari muuta kohtaa kokeilla. Ihan harjoitteluksi meni siis, muttei sinänsä harmittanut kun ekasta radasta jäi kaikesta huolimatta niin hyvä fiilis. Tosi nihkeästi tuli nollia tältä hyppyradalta yleisestikin ottaen.

Ens viikonloppuna ollaankin sit Sharleis-leirillä, samalla käydään Sysmässä. Tottisjuttuja ainakin luvassa, ja tutustumista maastojuttuihinkin :) Mielenkiinnolla odotan, kiva nähdä myös Figon sisaruksia!