Kisaviikonloppu Raumalla

Tänä viikonloppuna oli ohjelmassa kauan odotetut lähikisat, kaksi starttia per päivä Raumalla. Olin päättänyt olla stressaamatta, ja mielestäni onnistuin hyvin :P Ennen lauantain ekaa kisaa olin toki vähän jännittynyt, mutta aiempaan verrattuna hyvin rento.

Eka rata oli ihan basic kamaa, eikä oikeastaan mitään erikoisia kohtia. Tosin suora putki toi hieman jännitystä, sen jälkeen oli tiukka käännös vasemmalle toiseen putkeen. Pääsin soveltamaan Heidin treeneissä harjoiteltuja hidastuksia, ja hyvin se menikin. Loppusuora alkoi tiukasta käännöksestä hypyltä, ja tässä taas pääsi jarruttamaan vastakkaisella kädellä melko tiukasti. Näistä pikkujutuista olin tosi iloinen, koska moni vetäisi toooodella pitkät käännökset. Kontakteista puomin ylösmeno oli aika hilkulla, muuten menivät ok. Ja toden totta, virheittä selvittiin ja tuloksena NOLLA yli vuoden tauon jälkeen! Kaiken huipuksi ajalla irtosi luokan voitto. Olo oli aivan äärimmäisen helpottunut, koska vasta viime aikoina olen itselleni tunnustanut että meidän kisaamisessa on mättänyt kaikkein eniten mun pääkoppani. Olen stressannut ja jännittänyt, miettinyt liikaa onnistumisen pakkoa ja saanut aikaan jonkinlaisen henkisen lukon. Se aukes kyllä laakista, ja toisella radalla olo oli mahtavan rento. Ei ole aikoihin tuntunut niin mukavalta olla radalla :)

Toinen rata myös meni hyvin, ja äärimmäisen lähellä oli luokkanousu vielä saman päivän aikana. Kepit hienot, kontaktit hienot, ohjaus onnistui nappiin. Se mikä ei onnistunut oli loppusuora. Melkein suora putki ja kaksi hyppyä suorassa linjassa. Ja mä ilmeisesti mielessäni jo tuulettelin siinä putkella, enkä ohjannut koiraa enää ollenkaan loppuun asti. Yksi "eteen"-huuto olis todennäköisesti pelastanut tilanteen mutta ei mahda mitään. Kielto tuli ja vitonen tulokseksi. Sijoitus neljäs.

Todella hieno päivä toisen radan pettymyksestä huolimatta. Olen niin pitkään odottanut sitä onnistumista, koska olen aistinut että se vapauttaa kisaamisemme ja homma alkaa kulkea sen jälkeen todennäköisesti ihan uudella tavalla. Mahtavaa, itku tuli :)

Tänään sitten rennolla fiiliksellä taas kentälle. Eka rata muistutti eilistä ekaa, kenttä ja tuomari olivatkin samat. Taas oli se suora putkikin mukana. Sitä edelsi hyppy, jonka jälkeen oli houkuttelevasti toinen hyppy. Tähän saikin soveltaa tiukkaa vastakkaista kättä. Se onnistui just nappiin, huippua. Toinenkin vastakkaisen käden soveltamiskohta oli, mutta muuten selvisi helpoilla valsseilla. Loppusuora koostui puomin jälkeisistä kahdesta hypystä. Tällä kertaa en unohtanut käskyttämistä, vaan päinvastoin annoin tulla eteeneteeneteen-käskytystä todella varman päälle. Hieman Faro hiljasti, mutta hyppäs onneks kuitenkin. Yks rima kolahti, mut luojan kiitos pysyi ylhäällä. Nämä olivatkin ainoat moitteet, muuten rata meni nappiin ja tuloksena NOLLA! \o/ Aikakin oli tosi nopea, -13,jotain ja toiseksi tulleella -7,jotain! Huippunopea poika <3

Hetken ehdin radan jälkeen jännittää, et saihan kaksi nollista olla samalta tuomarilta...Eilen ja tänäänhän ne tulivat samalta tuomarilta. Varmistin tämän toisella radalla tuomaroineelta, tauolla olleelta Marjo Heinolta, ja onneksi hän vakuutti muisteluni oikeiksi :P Sitten uskalsin juhlia nousua :) Tätä on kyllä odotettu kauan...Eilinen onnistuminen helpotti todella paljon, ja tänään oli tosi hyvä fiilis kisata. Nouseminen taas toi entisestään helpotusta päähäni, enkä ottanut mitään paineita ekaa kakkosluokan kisaa varten. Syteen tai saveen -meiningillä, hyvää suoritusta tekemään eikä tuloksia ajatellen.

Se eka kakkosluokan rata olikin tosi kiva, selvästi vähän haastavampi kuin ykkösen muttei mikään paha. Muutama paikka, joissa sai ajatella pikkujuttujakin. Radalle jouduttiin jo toisena, mutten osannut jännittää sitäkään. Radan suoritus meni oikeastaan melko nappiin loppukolmannekselle asti. Siihen olin selvästi tehnyt väärän ohjausratkaisun, olis pitänyt valssata niin olisin saanut hiukan etumatkaa. Nyt olin hiukan liikaa jäljessä ja Faro meni hypystä ohi. Samantien hyppäsi myös sen takaisin päin, eli tuloksena hylly. Tämä olikin ainut moka. Yksi aiempi valssi meinasi tosin mennä sillai pitkäksi, että melkein peitin koko pituushypyn ja Faro hyppäs sen aika vinoon, mutta selvittiin kuitenkin siitä. Pituuden jälkeen kepit meni tosi itsenäisesti ja hienosti. Tuloksesta huolimatta oon tosi tyytyväinen ekaan kakkosluokan rataan, jäi hyvä fiilis ja on ihana päästä tekemään vähän vaikeampia ratoja. Olin aika kypsynyt ykkösen kamalan suoraviivaisiin ratoihin, mahtava päästä näyttämään, mitä muuta me oikeasti osataan.

Voi olla et jo parin viikon päästä jatketaan, katotaan nyt :) Huomenna käydään kuitenkin lekurilla hakemassa rokotukset ja seulomassa kilpirauhasarvot. Samalla tsekataan korvien paleltumien tilanne. Musta näyttävät jo lähes normaaleilta.

Epiksistä raporttia

Käväistiin eilen Laitilassa epiksissä. Keli oli paahtava, joten päätin että mennään vain ykkösten rata. Se oli varsin helppo, ei mitään erityisen haastavia kohtia. Ainoastaan loppusuora, neljän esteen tiukka suora jossa yksi esteistä oli vieläpä rengas. Otin kontaktit tiukasti, niitähän siellä lähinnä oltiin harjoittelemassa. A:n kontaktilta tuli maahan asti ja suoritus oli vähän siinä ja siinä ollakseen hyväksyttävä, joten sen otin uusiksi. Keinu- ja puomisuorituksen kelpuutin. Puomin ylösmenolla tuli pieni ohitus, kun sinne meno oli tiukahkossa kurvissa ja mä ohjasin ihan vinoon (ei oo eka kerta kun tollasessa mennään ohi). Selvästi Faro ei ota-käskyllä oikein hokaa mennä puomille tällaisissa ei-niin-suorissa lähestymisissä. Toisaalta pelkkä kiipee-käsky ei ole hyvä, koska se antaa luvan vaan paahtaa täysillä ylös asti. No, pitää harjoitella näitä.

Kepeistä olen erityisen tyytyväinen. Olivat aika vauhdikkaassa kohdassa, ja hiljensin Faron sihinällä. Hiljensikin hyvin ja meni kepit tosi itsenäisesti ja vauhdikkaasti. Olin suht kaukana sivulla koko keppien ajan. Loppusuora oli arvattavissakin hankalaksi, vaikka Faro irtoaa suht hyvin niin pitkät suorat ovat sille vielä epävarmoja. Osasinkin odottaa, että menee renkaan sivusta, varsinkin kun tuolla on todella huomaamattoman renkaat kiinnitykset ja itse rengas on pieni. En siis siitä huolestu, mutta loppusuoria pitää harjoitella. Alku meni siinäkin hyvin, mutta heti kun jäin enemmän jälkeen, Faro jäi katselemaan taakse ja renkaalla kävi siis arvattavasti.

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tosi tyytyväinen suoritukseen, se mitä mentiin harjoittelemaan eli kontaktit menivät kelvollisesti, ja hieno keppisuoritus lämmittää mieltä.

Kelit ovat nyt olleet todella helteiset, ja lenkkeily on jäänyt vähälle. Uitu sen sijaan on paljon. Harkitsin jopa vesipelastuksen kokeilemista Faron kanssa :) Katsotaan nyt, saanko aikaiseksi sen suhteen. Tällä viikolla on ohjelmassa sekä Räkä- että Tsautreenit. Meidän pitäis kyllä päästä enemmän treenaamaan itseksemme...Esim. keppien tehotreeni on jäänyt vähälle, kun aina mennään vaan ratoja. No, on tässä tulossa sellaisia vapaapäiviä, jolloin päästään Tsaulle itseksemme. Eikä tämä ahkera ratatreenaus toisaalta huono ole sekään.

Faro 3 vuotta!

Mamman vauva viettää tänään 3-vuotissynttäreitä. Kuten tähänkin asti, mitään suurempia juhlallisuuksia ei ole mutta savustettua naudanreittä on tarjolla :)



Onnea myös muille veljeksille Rollolle, Zorrolle ja Shotille! Sekä Pyry-veikalle pilven reunalle :(

TSAU-treenit ja jussikuvia

Löysin ilokseni Irene Vinhan kuvia juhannukselta, ja Farokin on osunut muutamaan :) Pitkästä aikaa pojasta siis kunnon agikuvia, vaikkakin ilmeet ovat vähän outoja parissa :D



Loput kuvat (tästä kolme seuraavaa)

Eilen oli ohjelmassa Heidin treenit, joissa yks juhannuksen kolmosluokan rata. Oli aika helppo kolmosten radaksi, mutta meille just sopiva. Ei liian vaikea, vaan ihan suoritettavissa mutta kuitenkin pieniä hankalampiakin juttuja oli. Heti alussa tuli huomattua, ettei Faro vieläkään kestä mun erkanemistani kepeiltä, vaan viimeinen väli jää todella helposti pujottelematta. Tätä pyrin nyt harjoittelemaan myös kotona, sillä pystytin eilen pihalle kuusi keppiä :P Pensastuen osat sopivat tarkoitukseen hyvin. Ideana olis saada edes vähän harjoiteltua vaikeampia keppikulmia ja itsenäisempää pujottelua.

No, tuossa kohdin ei ollut välttämätöntä irrota koirasta, joten hyvin selvittiin kohdasta ilman sitäkin taitoa. Ehkä suurin hankaluus oli helpohko kohta, jossa vierekkäiset hypyt mentiin eri puolilta. Ollaan ilmeisesti harjoiteltu välistävetoja liikaa, koska multa ei meinannut millään luonnistua tuollainen. Jatkoa ajatellen oli järkevää mennä hyppyjen välistä toiselle puolen valssaamaan, enkä meinannut oikein selviytyä tästä, tai lähinnä riittävästä ajoituksesta. No, kyllä tämäkin kohta sit meni, vaikkei ehkä älyttömän sujuvasti.

Muut hankaluudet olivat lähinnä pilkunviilausta. Tällä radalla tuli kyllä hyvin harjoiteltua järkeviä ja sujuvia linjoja. Sillai, että koiralle on selkeää, mihin ollaan menossa eikä kaarroksissa kulu tuhottomasti aikaa. Tällaiset ovat mulle vielä ihan uutta, enkä ihan meinaa hahmottaa koiran linjaa aina. Oikeastaan luulen, että tästä johtui se jussikisojen hylkykin; koira hyppäsi sen verran vinossa, että putken suu oli ihan suorassa linjassa houkuttelemassa. Täytyy jatkossa ruveta ajattelemaan myös koiran, eikä pelkästään omia näkemisiäni ja suuntiani.