Treenien makuun

Ekat agit liidelty tauon jälkeen. Ei jäänyt kyllä ihmeemmin jälkipolville kerrottavaa, Farolla niin järjetön energia että ideana oli lähinnä purkaa sitä ja kertynyttä intoa. Tein sellasen ~10 esteen radan, jossa vähän välistävetoa ja takaakiertoa sun muuta pientä. Aluksi ripsui rimoja kiitettävään tahtiin, kun tais olla virtaa enemmän kuin järkeä. Ja mun ohjaamisenikin aika luokatonta. Positiivisena asiana kontaktit oli varsin jees. Ja kyllähän se ratakin virheettömästi päästiin läpi lopulta, kun sain itekin vähän ohjaamiseen tatsia. Ihan hyvä, ettei tullut ilmottua syyskuun alun kisoihin vielä, parempi että saadaan tehtyä muutamat kunnon treenit nyt alkuun. 10.9. on piirinmestaruuskisat, joihin olen lupautunut joukkueeseen. En usko, että ilmoittaudun muille radoille vielä. Mutta kun kerran on mahdollista saada joukkue kasaan, niin eiköhän sen verran voi jo käydä sähläämässä.

Figon kanssa aloitetaan nyt sit ihan oikeasti agijutut. Ja heti tuumasta toimeen: Ohjelmassa keppejä ja A:ta. Kepeissä tietty kaikki ohjurit ja namiavustus. Tätä ennen oli mennyt keppejä alle viis kertaa - siihen nähden meni nyt tosi hyvin, ei meinannut kuin kerran tulla ulos ohjureiden alta. Vaikutti ihan lupaavalta. Sama juttu A:n kanssa. Otin aluksi muutaman kerran kosketusalustatreeniä maassa, ja hyvin muisti homman. Muutamia kertoja kiivettiin koko este, mutta enemmänkin otin pelkkää alastuloa eli pistin sivusta loikkaamaan sinne. Ylhäältä asti kun tulee, niin on hankalampi hidastaa siihen alustalle. Sivusta loikkaamalla tehtiin Faronkin kanssa paljon, ja mielestäni se on hyvää treeniä. Nyt jatketaan tätä myös lenkeillä, eli käydään urheilukentän katsomossa treenaamassa "alamäkeä" :P Myös ylösmenolle kaavailemaani alustaa pitäis ruveta harjoittelemaan, niin päästään puomille ja keinullekin. A:n ylösmenolle en mitään alustaa otakaan. Talveksi pitäis katella Figollekin jotain koulutuksia, olis syytä käydä välillä senkin kanssa näyttämässä taitoja jollekin. Faron kanssa mennään collieiden agipäivään lokakuussa.

Eilen iltalenkin yhteydessä otettiin Faron kanssa pienet tokot. Nopeasti vaan muutamat liikkeet, ns. kokonaisena liikkeenä liikkeestä seisominen ja maahan sekä luoksetulo. Kaikki meni nappiin, alan olla niiden suhteen aika luottavainen. Sit seuraamista runsailla käännöksillä. Tätä pitäis videoida ja tutkia vähän tarkemmin, miltä näyttää. Itse on niin vaikea arvioida, kun ei koko ajan viittis koiraa tuijottaa. Ei se pahalta tuntunut kuitenkaan. Sit vielä pieni paikkamakuu, joka meni hyvin. Koitan nyt tulevalle viikolle saada makoiluseuraa, jotta saatais tehokkaampaa treeniä siihen. Nyt on kyllä "pakko" ruveta kattomaan kokeita jo, muuten en saa koskaan aikaiseksi ilmoittaa sitä...31. päivä olis möllit Turussa, katotaan jos sais aikaiseks mennä sinne nyt alkuun. Muun suhteen en stressaa, mut se makoilu. Ja toisaalta, kun ite jännitän tod. näk. aika hitosti, niin en tiedä miten se vaikuttaa koiran tekemiseen.

Figo sai ajaa eilen jäljen, josta tuli vähän hätiköidysti tehty ja sen vuoksi ehkä suunniteltua vaikeampi. Tallatessani kuulin, et vauva alkoi itkeä vaunuissa ja tein sit lopun tosi hätäisesti. Tuli siis aika pitkiä askelvälejä ja vähemmän nameja. Mut tais olla ihan hyvä niin, ei se tuottanut Figolle mitään ongelmia :) Eteni tarkasti ja sopivalla vauhdilla. Täytyy yrittää nyt saada tehtyä ahkerasti jälkiä, ennen kuin tulee talvi :P Vaikkei nyt tällä kaudella taideta päästä sen kummemmin etenemään vielä, jää ens kevään ja kesän hommiksi kaikki keppijutut sun muut. Mutta kun on niin monta rautaa tulessa sen kanssa, niin eihän kaikessa voikaan niin kovaa vauhtia edetä. Agissa ja tokossa päästään nopeammin kisakuntoon, toivottavasti jo ensi kesäksi.

Uudenlaista arkea

Nyt olen päässyt eroon mahastani, kun tyttö (3200 g, 50 cm) syntyi 5.8. Sen jälkeen ovat pojat päässeet lähinnä lenkkeilemään, mutta parit tokoilutkin on päästy jo vetämään. Kyllä huomaa, että virtaa on päässyt kertymään. Ihan mieletön into molemmilla :) Ensi viikolla uskaltanen jo agitreeneihinkin, kun olo alkaa olla fyysisesti normaali.

Eilen käytiin ekan kerran tauon jälkeen oikein kentällä tokoilemassa, ihan itseksemme ilman häiriötä. Faron kanssa otin taas seuraamistreeniä, jossa reippaasti käännöksiä. Meni tosi kivasti, mun mielestä seuraaminen alkaa olla aika hyvällä mallilla nyt :) Käännöksiin kun saadaan vielä varmuutta, niin hyvä tulee. Hyppyä otettiin muutama kerta. Ekalla kertaa meni ihan täydellisesti, mutta toisella tarvitsi useamman käskyn hyppyyn. Tarttis ilmeisesti kovemmat kehut jo siitä pelkästä hypystä...Kokeiluun. Lisäksi otin kertaalleen liikkeestä maahan ja seiso, kummatkin meni tosi hyvin :) Lopuks paikkamakuu, suht lyhyt ilman mitään välipalkkoja ja "oikealla" etäisyydellä. Meni hienosti. Tuntuis, että hiljalleen alkais olla alokasluokka valmis? Paikkamakuuseen vielä varmuutta, seuraamisen käännökset ja tarkkuutta siihen hyppyyn. Loppukesän tavoite on siis tämä.

Figon kanssa aloitettiin myös seuraamisella. Sillä oli jotenkin niin paljon virtaa, että välillä meinas vähän edistää ja muutenkin paikka oli välillä hakusessa. En tosta kyllä huolestu, kunhan päästään normaaliin treenirytmiin niin eiköhän se siitä taas korjaannu. Kontakti sillä on kyllä erinomainen koko ajan. Otin myös liikkeestä maahan pari kertaa, nyt jo muisti mistä on kyse ja syöksyi hienosti heti maahan. Uutena juttuna harjoiteltiin sit liikkeestä seisomista. Yllättävän hyvin se alkoi. Hyppyäkin meinasin jo ottaa, mutta päätin ettei liikaa yhdellä kertaa. Lopuksi otettiin siis vielä lyhyitä maassapysymisiä. Kyllä se siitä, kakara on ihanan keskittynyt ja innokas, hyvä siitä tulee :)

Vauvaan pojat ovat tottuneet tosi hyvin. Ekoina päivinä eivät tuntuneet osaavan yhdistää vauvaa ja sen ääniä: Aina kun vauva äänteli, koirat menivät korvat pystyssä ympäri kämppää ihmettelemässä, mistä ääni kuuluu. Nyttemmin eivät korvaansa lotkauta äänille. Varsinkin Figo on erittäin utelias tulokasta kohtaan, ja olis koko ajan tunkemassa nokkaansa naamaan. Myös vauvan irtaimisto kiinnostaa, tänään kauppareissun aikana oli unipussi revitty. Kiitti vaan! Muutenkin tuntuu nyt olevan joku tuhoamiskausi, lyhyenkin yksinolon aikana on vähintään kirjekuori tai muu paperinkeräyslootasta otettu paperi revitty. Olohuoneen karvamatto alkaa olla entinen, onneksi ei ollut kallis. Liittyy varmaan tohon mulkkuikään tämäkin, onneks on ainakin toistaiseksi pitänyt hampaansa irti kiinteistä rakenteista ja isommista huonekaluista. Kai se siitä rauhoittuu vielä...

Näyttelyä, jälkeä, tokoa

Sunnuntaina käytiin taas Figon kanssa misseilemässä, pennuissa nyt viimeistä kertaa. Ei ollut taaskaan kilpakumppaneita, joten arvoitus oli lähinnä saako kakara kp:n vai ei. Talvitien Marjakin tykkäs sen verran, että kp irtosi ja saatiin taas hempeän väriset ruusukkeet kotiinviemisiksi. Esiintyi kyllä taas tosi hienosti, ihmetellä täytyy. Vähän yllätyin, että tuomarin mielestä Figo on iso :O Oon katsonut sen about Faron korkuiseksi, ei ainakaan korkeammaksi, ja sehän on sen 60 cm. Mut "raamit" sillä kyllä on vähän isompaankin kroppaan, saa nähdä kunhan siitä "täyttyy". Ihan kiva oli noissa pentukehissä käydä, eikä sekään tietty ikävää ole että tuomarit ovat kakarasta tykänneet. Saa nähdä, miten sit aikuisten luokissa. Luulen, ettei mennä tämän vuoden puolella enää mihinkään, kun ei oikein ole mukavan lähellä näytelmiä ja munkin pitäis kohta jakaantua. Ehkä Turun iso näyttely tammikuussa...? Katotaan ny.

Äsken iltalenkin yhteydessä tein Figolle jäljen, varmasti pisin tähän mennessä mutta edelleen nurmikolla. Ei ollut ihan suora, kävelin vahingossa vinoon, joten tuli vähän tarkoitettua hankalampikin. Lisähankaluutena tein nyt ekan kerran niin, että ikään kuin lähetin Figon "janalta" jäljelle. Jana ei tässä tapauksessa ollut todellakaan pitkä, mutta kuitenkin nyt lähestyttiin jälkeä sivusta eikä suoraan jäljen suuntaisesti. Hienosti se nappas hajun samantien! :) "Jälki"-käsky saa nokan ihanan tomerasti ja innokkaasti maahan, kyllä se jo tietää mitä tehdään. Ajattelin seuraavaksi kenties kokeilla helpossa metsämaastossa, saa nähdä.

Faron kanssa tein pienesti tokoa samalla. Peräkkäin liikkeestä maahan ja seiso - ei ongelmia erottamisessa. Seisomisessa oli ekalla kertaa vähän epävarmuutta, eikä meinannut ihan aloilleen jäädä. Muut toistot meni hyvin. Maahanmenot oli hyvät :) Seuraaminen oli jotenkin vähän aneemista ehkä, en viittinyt sitten kamalasti tahkota. Muutamat käännökset otin joka suuntaan. Ehkä toi aneemisuus johtuikin siitä, että otin heti alkuun noi jäävät liikkeet? Odotti kenties käskyä seisomaan tai maahan. Lisäks otin kertaalleen vasen/oikea-harjoitukset muuten vaan. Ja lopuksi 2 min paikkamakuu. Kunnon etäisyydellä, yhdellä välipalkalla. Pää heilui taas jonkun verran, mutta hyvin pysyy kyllä. Pitäisköhän ruveta puuttumaan tohon pään kääntelyyn? Ei olis sit ehkä niin houkuttelevaa nousta, kun ei seurailis ympäristön tapahtumia.