perjantai 26. huhtikuuta 2013

Kevät!

Kevät on täällä. Kaikkea pääsee jo treenaamaan, jee. Viime viikonloppuna tallasin ekan jäljen ja eilen olin ekaa kertaa omalla kentällä aksaamassa. Tottistelemaankin pääsee jo missä vaan. On siis aika jättää agilityä vähän vähemmälle ja keskittyä enemmän muihin juttuihin. Huomenna (ja su, jos ehdin töistä...) kisataan siis vielä Liedossa ja sit pidetään kisojen kanssa vähän taukoa, oli tulokset mitä tahansa.

Kevään eka jälki oli pituudeltaan reilu 400m ja siellä oli 9 keppiä. Figon meno oli ihan tuttua viime syksyltä, eli hyvin hanskassa vanhat taidot. Liina kireällä mentiin, ehkä loppukolmanneksella oli vauhti jo hiljaisempaa. Pääosin nätisti jäljellä, ja kepit löytyivät ongelmitta. Pari pientä siksak-kohtaa, mutta niistä ei tullut mitään kunnon eksymisiä. Viimeisestä kepistä meni ohi. Olin ottanut muutaman pitkän loikan tuon viimeisen kepin jälkeen, ja Figo alkoikin selvästi ihmetellä. Siispä huomasin itsekin, että nyt mentiin ohi. Annoin sen hetken ihmetellä, ja palasikin itse takaisin jäljen loppuun ja löysi kepin. Aiemmat kahdeksan löytyivät oikein nätisti :) Kokeilin ekaa kertaa Sports trackeria, vaikutti ihan kivalta. http://www.sports-tracker.com/#/workout/annsaar/7ioeqqq6tuasvug2

Eilisestä kentän korkkauksesta vielä vähän. Kontaktiesteet ovat vielä kopissa (ja puomi meidän autotallissa), mutta tein kolmen hypyn suoran ja kepit siihen viereen. Ajatuksena ihan vaan ottaa keppejä jokunen kerta ja hyppysuoraa. Faron kanssa päästeltiin höyryjä ihan muuten vaan, eikä varsinaisesti treenattu edes mitään. Kunhan sai paahtaa pikkasen :) Figolle ovat loppusuorat edelleen hankalia, ja siksi otin niitä vähän. Palkkana heitin narupallon heti kun se hyppäsi viimeistä hyppyä. Aika hyvä sihti mulla oli, kun pallo lensi sinne minne pitikin, vaikka olin reippaasti koiraa jäljessä. Kepeillä otin valsseja, pikkasen epävarmoja nekin on olleet jos olen liian ajoissa sen tehnyt... Nyt sain edullisesti maahan iskettävät kepit omalle pihalle, jotta päästään aloituksia ja muita hankaluuksia treenaamaan tehokkaammin. Treenitavoitteista seuraavana ovatkin juuri kepit, ja kontakteilla hankalampien tilanteiden harjoittelu. Tavallaan siis pikkujuttuja agilityn suhteen luvassa tässä jonkun aikaa.

Suurin energia tulee menemään nyt tottikseen. Luovutin jo toukokuun tokokokeen suhteen, en usko että kerkeän siihen mennessä saada touhua riittävän varmaksi, että haluaisin mennä kokeeseen. Mennään sitten, kun on itsellä varmempi olo, joskus kesällä. En ole juurikaan ottanut mitään seuruujuttuja, kun olen hakenut oikeaa fiilistä. Eilen päätin kokeilla hieman sillai, että vieressä on agiesteitä... Tuloksena ihan hyvällä fiiliksellä tapahtunut seuruu, jossa kylläkin metrin verran edistämistä. Tämä siis ennen agitreenaamista. Otin vielä toisen session sen jälkeen, kun olin korjannut esteet pois. Tasku oli täynnä nakkeja, ja sen Figo tiesi ;) Tekniikkana oli vain kävellä "seuruutyylisesti" ja katsoa, koska koira alkaa tarjota sivulle tulemista. Hyvin pian sen teki, ja sain tosi hyviä pätkiä useitakin. Alkaiskohan se fiilis löytyä? Ihanan nopeasti edelleen reagoi pysähdyksiin ja käännöksiin. Eiköhän siitä ihan hyvä vielä tuu.

Sitten Faroon: Siltä otettiin taas kilppariarvot, kun huomasin turkin menneen ihan huonoksi parista kohtaa. Ihan kuin hirveä määrä hilsettä. Ei ole sitä raappinut tai nuollut, mutta aristaa kyl tarkemmin kopeloi. Pesin lekurista ostamallani shampoolla, ja tuli erinomainen. Pari viikkoa, ja turkki oli taas samanlainen. Kyllä siinä siis oikeasti joku vika on pakko olla. Tätä ongelmaa on vain parissa kohtaa selässä/lavoissa. Noh, kilppariarvot edelleen samanlaiset kuin viimeiset pari vuotta: TSH täysin normaali ja T4 alakantissa. Nyt päätettiin, että lääkitys aloitetaan ja seurataan, miten turkin ja muiden juttujen kanssa käy. Mitään selkeitä käytösoireita sillä ei ole, mutta jotain omituisuuksia. Niitä on vaikea selittää, lähinnä on kyse vaan "tietystä tunteesta" oman koiran suhteen. Ulkopuolinen tuskin huomaa mitään. Uskon ja toivon, että vika on nimenomaan kilpparissa. Nyt on sit ajankohtaista myös EJ-rekisteriin siirto, sen jälkeen saa kisaamistakin jatkaa vaika doupattu onkin.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Tehotreenit ja muuta säätöä

Eilen olin Figon kanssa Tuulian ratatreeneissä, vaikka vielä puoli tuntia ennen lähtöä meinasin olla menemättä... Jonkin sortin mahapöpö tai kenties migreenin poikanen vaihteeksi. No, päätin kuitenkin mennä, kun en sillä varoitusajalla saanut ketään tuuraajaa ja olin kuitenkin useita kymppejä maksanut. Tässä kökkö valokuvattu kuva radasta. Oli Figolle erinomaisen opettavainen, paljon kivoja kohtia testata, mitä se osaa :)


Heti alussa paikka testata sivuirtoamista. Menin siis kolmoshypylle lähettämään kakkoselle. Ekalla yrityksellä jätin huonoon paikkaan istumaan, ja tuli ohi, mutta paremmalla lähtöpaikalla lähti komeasti kakkoshyppyyn. Ekat yritykset tosin olivat multa vähän turhan varmisteltuja, mutta parilla toistolla sain ohjauksen toimivaksi. Eka hankala paikka oli 6-8, koska siellä herkäst lähdin tekemään valssia niin ajoissa, että ohjaus seiskalle unohtui. Meni siis ulkokautta ohi. Tähän sortuivat muutkin, ja se kai oli rataa suunnitellessa ollut tarkoituskin :P Siinä valssia kääntäessä oli siis tärkeää myös vasemmalla kädellä sen verran vetää koiraa, ettei ohjautunut seiskahypystä ohi. Kasille sit vielä jaakotus. Kun kakkoshypyn ohjaus ja tämä 6-7 saatiin toimivaksi, niin meno oli erittäinkin nättiä ysiputkelle saakka.

Kuvassa ei näy, että ihan tossa 7/10-hypyn vieressä on puomi, joka ei siis kuulunut rataan mutta oli vaan hämäykseksi... Ilman sitä olisin ilman muuta kierrättänyt ulommaisen siivekkeen kautta tuon kympin. Mutta nyt teinkin twistin kierrättämällä toista kautta ja jäin keppien vasemmalle puolelle. Pähkäilin tässä hetken aikaa, mikä tuon ohjauksen nimi oli, ennen kuin päädyin sen ilmeisesti olevan twisti. Ongelmanratkaisussa apuna toimi tämä blogikirjoitus http://lahjottavat.blogspot.fi/2008/06/twisteri-ja-saksalainen.html - vinkiksi muille saman asian kanssa pähkäileville :D Paljon teen kaikenlaisia ohjauksia, mutten aina tiedä niiden nimiä...

Nooh, sitten keppien jälkeen ikään kuin takaakierto hypylle, 14:lla perus takaakierto-valssi ja 15-16 persjätöllä putkeen. 18:lle oli sen verran tiukka kääntö, että yhteisesti päädyttiin ottamaan koira kauemman siivekkeen kautta "takaa", sitten jaakotus ja putkeen lähetys. Seuraava paha paikka oli 21-22, jossa taas oli tosi tiukka väli. Kokeiltiin kahta vaihtoehtoa: Ensin kierrätys 22-hypyn kauemman siivekkeen kautta samaan tyyliin kuin ennen keppejä, twistillä. Toinen vaihtoehto oli "tuplasylkkäri", ensin lähetys 21:lle ja sit sylkkäri 22:n yli. Nätisti koira kääntyi sen jälkeen siivekkeen ympäri haluttuun suuntaan, kun itse otti suunnan kohti seuraavaa estettä eli pituutta. Sitten valssilla putkeen. Figon kanssa lopetettiin tähän.

Oli tosiaan erittäin mainio pätkä meidän taidoille. Ja kuten Tuuliakin sanoi, niin koiralle ei varsinaisesti tarvitse erikseen opettaa jokaista ohjaustekniikkaa, kunhan ohjaaja vaan tekee sen oikein. Koira reagoi kyllä luonnostaan niin kuin pitääkin, sitenhän nämä tekniikat on laadittu ja keksittykin. Nimitykset on vain ihmisen helpottamiseksi. Figo oli nyt hyvä esimerkki siitä, ei sille ole opetettu sen enempää sivuirtoamista kuin twistiäkään. Persjättöä joskus kokeiltu.

Sitten muihin asioihin. Pojat kävivät puntarilla: Faro 27,3 kg ja Figo 25,3 kg. Silmämääräisesti olisin kuvitellut 2 kg eron toisin päin, mutta kaipa se aikuisuus sitten vaan painaa :P Figossa on edelleen täyttämättömiä raameja, ja luulen että tule parin vuoden sisällä vielä jokusen kilon itseensä saamaan massaa. Kiire ei kuitenkaan ole. Pääasia, ettei ole mielestäni enää varsinaisen laiha, vaan ikäisekseen aktiiviharrastajaksi sopivan hoikka.

Tottista on tehty pikkasen kans. Viikonloppuna otin pienet leikkiharjoitukset ja siinä sivussa pari kertaa noutoa 750g kapulalla. Aluksi oli aika vastenmielisen näköistä ja kerran pudottikin kapulan. Pienen muistuttelun jälkeen sitten toi jo nätisti kuten pitääkin, ja irrotti vasta luvan kanssa. Paljon tarvitsee vielä pitämiseen varmuutta, mutta ihan hyvältä tilanne näyttää. Luoksetulon otin kerran, testatakseni eteenistumisen tilanteen. Ihan ok. Näiden lisäksi olen ottanut parina päivänä paikallamakuuta. Se on mennyt moitteetta, mitä nyt ekalla kerralla oli turhankin rennon oloinen ja makoili lonkallaan. Toinen sessio Winnovan parkkiksella oli skarpimpi. 2 min olen makuuttanut, varmuuden vuoksi palkkasin kerran välissä kun oli ohikulkijoita... Hyvin se pysyy, pian vaan sitä häiriötreeniä hankkimaan.