maanantai 31. tammikuuta 2011

ATT:n kisat

Kisavuosi korkattiin vihdoin eilen, kolmeen starttiin olin ilmoittaunut. Ekana oli vuorossa hyppyrata. Se oli tosi kiva, ei mitään perinteistä välistävetoa, takaakiertoa tms, vaan useita ansaesteitä joista piti selvitä riittävällä hallussapidolla ja pienillä jutuilla. Kepeillemeno oli ihan suora, mutta vauhdikas, joten ei itsestäänselvyys. Kepeiltä taas piti ikään kuin vetää koiraa suoraan sivulle keppien lopun kanssa samassa linjassa olevaan putken päähän. Parissakin kohtaa sai ennakoida hypyn jälkeen tulevan tiukan käännöksen, koska takana oli muuta hyvin houkuttelevasti. Tykkäsin.

Aikataulu oli edellä, ja jouduin vähän yllättäenkin tutustumiseen. Olin jotenkin tosi hermostunut ja hengästynyt jo siinä, joten tuli vähän epäluottavainen olo. Riittävästi sain kuitenkin rentouduttua, koska ohjaus oli rauhallista ja täsmällistä, ja jalkakin meni mukavasti toisen eteen. Faro ei myöskään liukastellut nähdäkseni yhtään, jes :) Mun valssitkin oli jopa varsin hienosti ajoitetut. Loppuradassa oli aika paha putkeenmeno, ja sen onnistuttua teinkin jotain mitä yleensä en koskaan kisatilanteessa, eli kehuin koiraa :P Tuskin se sitä tosin kuuli, mutta sellaisen "jjjjeess!"-huudahduksen päästin sen sujahdettua putkeen. Se tuli aika väkisin, kun kyseessä oli toiseksi viimeinen este ja takana puhdas rata. Tuota kohtaa pidin myös meille radan vaikeimpana. Viimeinen rima räpsähti, joten puolisen sekuntia jännäsin kunnes katsoin taakseni ja huomasin sen pysyneen ylhäällä. Tuolle hypylle mentiin poispäinkäännöksellä, Faro ei ehkä ihan täysillä hypännyt, kun putkesta tullessa oli vauhtia muutenkin aika vähän. Toden totta, tuloksena puhdas rata ja kelpo aika :)

Makseissa ei nollilla mässäilty, meidän lisäksi vain yksi puhdas sellainen ja aika selvästi huonompi. Siispä luokkanousun lisäksi päästiin juhlimaan myös voittoa :) Ihan mahtava päästä kolmosluokan radoille. Kakkosluokka oli kyllä myös kiva, pääasiassa oikein kivoja ratoja ja meidän tasoisia. Kuitenkin niitä vielä haastavampia olen odottanut, ja ihana päästä niitä nyt myös kokeilemaan. Täytyy helmikuulle heti katsoa jotkut kisat, jos vaan onnistuu.

Faro on kyllä niin ihku poika. Sen kanssa on ilo harrastaa agia, kun se niin tykkää ja on kuuliainen kaikessa mitä tehdään. Mitään nollatehtailua en kolmosissa odota, mutta toivottavasti saataisiin sujuvia ratoja aikaiseksi jo tänä keväänä. Katsotaan jatkotavoitteita sitten, kun on muutamat kisat saatu käytyä.

torstai 27. tammikuuta 2011

Treeniraporttia ja pikkuveljen tekemisiä

Käytiin tänään vähän kasvihuoneilemassa. Figo oli autossa harjoittelemassa odottamista. Hienosti vaikutti olevankin, ainakaan en kuullu huutoa lähtiessä enkä tullessa. Itse asiassa kun Faron kanssa tultiin, niin laps nukkui rauhassa :) Hallissa en viittinyt vielä käyttää, mut lämmittely- ja jäähdyttelykävelyille toki pääsi mukaan.

Faron kanssa oli tarkoitus ottaa ihan vaan perus kontakti- ja keppitreeniä, mutta kun paikalla oli sopivan tuntuinen rata valmiina niin mentiin sit sitäkin. Aika paljon vääntämistä, joka sopi mulle muuten paitsi että polvi ei oikein tykännyt. Lisäks en ihan täysillä luota tohon paikan alustaan, pelkään kaatuvani maton reunoihin. Noh, ihan hyvin kuitenkin saatiin rata vedettyä. Yks juoksukohta aiheutti ongelmia, kun piti sekä juosta että kääntää ja vääntää. Lopulta päädyinkin ohjaamaan aika reippaasti takaa ja sivulta, mutta hienosti Faro kääntyi sieltäkin :) Pitäis vaan enemmän luottaa siihen, että voin valssata myöhässäkin, ja ohjata oikeasti aika takaakin. Siihen oon kyllä tyytyväinen, että olin koko ajan rento ja rauhallinen, enkä lähtenyt hosumaan kiireessä. Jos ohjaus on oikea ja onnistuu, niin pystyn saamaan koiran minne haluan, vaikka olisinkin sekunnin jäljessä. Faro kyllä hakee jo sen verran hyvin esteitä ja lukee mua.

Outoa kyllä lähteä sunnuntaina kisoihin, kun nyt on treenattu aika vähän. Tuntuu, että viime kisoistakin olis ikuisuus, vaikkei ole kuin reilu kuukausi. Noh, kaipa se siitä...Saa nähdä miltä se ATT:n alusta tällä kertaa tuntuu. Taas olen ilmonnut kisoihin, vaikka monta kertaa olen sanonut ettei enää :D Mutta kun kaikki kisat on niin kaukana ja/tai epäsopivina päivinä...

Figo on kotiutunut kivasti :) Faron kanssa kaksin ovat ihan asiallisesti, ainakaan en ole kuullut huutamista. Leikkivät myös keskenään kovin, Faro menee maate ja aukoo siinä suutaan ja ynisee. Hyvin samanlaista leikkiä kuin Väiski-mäykyn kanssa. Ainakaan ei vielä ei ole hermot menneet kakaraan...Tosin aika vähän se puree, niin ihmisiä kuin Faroakin. Tosi reipas pentu, ei ole oikein mitään pelännyt vielä. Joitain asioita toki aluksi epäröi, mutta menee rohkeasti tutustumaan. Esim. yhtenä aamuna isännän termospullo kaatui laminaatilla Figon maatessa vieressä. Aluksi säntäs parin metrin päähän, mutta kiinnostui heti termarista. Mä menin termarin luo ja rohkaisin tulemaan, ja tulihan se poika. Hienosti tutustui termariin :)

Jostain syystä kuvat ei nyt lataudu tähän, mutta linkin takaa löytyy: http://annsaar.kuvat.fi/kuvat/Koirat%2026.1.2011/

maanantai 24. tammikuuta 2011

Farolle pikkuveli :)

En ollut kamalasti pitänyt etukäteen ääntä siitä, että olin varannut pennun. Päätöksen asiasta tehtyäni homma eteni jotenkin niin nopeasti, etten uskaltanut ennen eilistä edes itse olla 100% varma kaiken onnistumisesta :D Siksipä en halunnut liiemmin hehkutella ennen, kuin pentu on sylissä ja paperit kädessä. Kuitenkin kaikki meni niin kuin pitikin, ja se trikkipoika, jota heti syntymästä alkaen itselleni toivoin, muutti eilen Kalantiin.

Faro otti tulokkaan tosi hyvin vastaan. Samoin tulokas otti Faron. Mua tosi vähän raastaa se, että kakara makaa koko ajan petillä Faron lelun kanssa, ja Farolainen makaa lattialla. Yöllä sentään pentu ymmärsi nukkua "omalla" alustallaan, niin Faro sai olla omallaan. Kai se nyt ymmärtää pitää puolensa, jos haluaa olla petillä niin menee siihen kanssa? Ettei vaan rupea liian kiltiksi.

Tulokas, Figo, on todella reipas ja rohkea pentu. Jo matkalla Raisiossa, josta otettiin hoidossa ollut Faro kyytiin (eivät vielä nähneet toisiaan siellä), meni äippää tervehtimään innokkaasti häntä heiluen. Peilikaapit on jännittäviä, kun niistä heijastuu oma kuva. Ostin vaakkuvan sorsalelun, joka tuntuu olevan huippu. Yritän saada pennun leikkimään uusilla leluilla, ettei Faro suutu ;) Mun mielestä sen kuuluu saada pitää omat lelunsa ihan ominaan ainakin tässä vaiheessa. Katotaan nyt alkaako osoittaa mustasukkaisuutta. Mahdollisimman paljon yritän tietysti häntä huomioida, ettei koe itseään kakkoseksi :P Olen tämän viikon "äitiyslomalla", niin saa rauhassa totutella eloon parivaljakon kanssa.

Kuvia pennusta ja kaksikosta on toivottavasti tulossa vielä tänään, kunhan päivä valkenee :)

edit: Tässä yksi "taiteellisesti rajattu" yhteiskuva pojista :)