Tänä viikonloppuna oli ohjelmassa kauan odotetut lähikisat, kaksi starttia per päivä Raumalla. Olin päättänyt olla stressaamatta, ja mielestäni onnistuin hyvin :P Ennen lauantain ekaa kisaa olin toki vähän jännittynyt, mutta aiempaan verrattuna hyvin rento.
Eka rata oli ihan basic kamaa, eikä oikeastaan mitään erikoisia kohtia. Tosin suora putki toi hieman jännitystä, sen jälkeen oli tiukka käännös vasemmalle toiseen putkeen. Pääsin soveltamaan Heidin treeneissä harjoiteltuja hidastuksia, ja hyvin se menikin. Loppusuora alkoi tiukasta käännöksestä hypyltä, ja tässä taas pääsi jarruttamaan vastakkaisella kädellä melko tiukasti. Näistä pikkujutuista olin tosi iloinen, koska moni vetäisi toooodella pitkät käännökset. Kontakteista puomin ylösmeno oli aika hilkulla, muuten menivät ok. Ja toden totta, virheittä selvittiin ja tuloksena NOLLA yli vuoden tauon jälkeen! Kaiken huipuksi ajalla irtosi luokan voitto. Olo oli aivan äärimmäisen helpottunut, koska vasta viime aikoina olen itselleni tunnustanut että meidän kisaamisessa on mättänyt kaikkein eniten mun pääkoppani. Olen stressannut ja jännittänyt, miettinyt liikaa onnistumisen pakkoa ja saanut aikaan jonkinlaisen henkisen lukon. Se aukes kyllä laakista, ja toisella radalla olo oli mahtavan rento. Ei ole aikoihin tuntunut niin mukavalta olla radalla :)
Toinen rata myös meni hyvin, ja äärimmäisen lähellä oli luokkanousu vielä saman päivän aikana. Kepit hienot, kontaktit hienot, ohjaus onnistui nappiin. Se mikä ei onnistunut oli loppusuora. Melkein suora putki ja kaksi hyppyä suorassa linjassa. Ja mä ilmeisesti mielessäni jo tuulettelin siinä putkella, enkä ohjannut koiraa enää ollenkaan loppuun asti. Yksi "eteen"-huuto olis todennäköisesti pelastanut tilanteen mutta ei mahda mitään. Kielto tuli ja vitonen tulokseksi. Sijoitus neljäs.
Todella hieno päivä toisen radan pettymyksestä huolimatta. Olen niin pitkään odottanut sitä onnistumista, koska olen aistinut että se vapauttaa kisaamisemme ja homma alkaa kulkea sen jälkeen todennäköisesti ihan uudella tavalla. Mahtavaa, itku tuli :)
Tänään sitten rennolla fiiliksellä taas kentälle. Eka rata muistutti eilistä ekaa, kenttä ja tuomari olivatkin samat. Taas oli se suora putkikin mukana. Sitä edelsi hyppy, jonka jälkeen oli houkuttelevasti toinen hyppy. Tähän saikin soveltaa tiukkaa vastakkaista kättä. Se onnistui just nappiin, huippua. Toinenkin vastakkaisen käden soveltamiskohta oli, mutta muuten selvisi helpoilla valsseilla. Loppusuora koostui puomin jälkeisistä kahdesta hypystä. Tällä kertaa en unohtanut käskyttämistä, vaan päinvastoin annoin tulla eteeneteeneteen-käskytystä todella varman päälle. Hieman Faro hiljasti, mutta hyppäs onneks kuitenkin. Yks rima kolahti, mut luojan kiitos pysyi ylhäällä. Nämä olivatkin ainoat moitteet, muuten rata meni nappiin ja tuloksena NOLLA! \o/ Aikakin oli tosi nopea, -13,jotain ja toiseksi tulleella -7,jotain! Huippunopea poika <3
Hetken ehdin radan jälkeen jännittää, et saihan kaksi nollista olla samalta tuomarilta...Eilen ja tänäänhän ne tulivat samalta tuomarilta. Varmistin tämän toisella radalla tuomaroineelta, tauolla olleelta Marjo Heinolta, ja onneksi hän vakuutti muisteluni oikeiksi :P Sitten uskalsin juhlia nousua :) Tätä on kyllä odotettu kauan...Eilinen onnistuminen helpotti todella paljon, ja tänään oli tosi hyvä fiilis kisata. Nouseminen taas toi entisestään helpotusta päähäni, enkä ottanut mitään paineita ekaa kakkosluokan kisaa varten. Syteen tai saveen -meiningillä, hyvää suoritusta tekemään eikä tuloksia ajatellen.
Se eka kakkosluokan rata olikin tosi kiva, selvästi vähän haastavampi kuin ykkösen muttei mikään paha. Muutama paikka, joissa sai ajatella pikkujuttujakin. Radalle jouduttiin jo toisena, mutten osannut jännittää sitäkään. Radan suoritus meni oikeastaan melko nappiin loppukolmannekselle asti. Siihen olin selvästi tehnyt väärän ohjausratkaisun, olis pitänyt valssata niin olisin saanut hiukan etumatkaa. Nyt olin hiukan liikaa jäljessä ja Faro meni hypystä ohi. Samantien hyppäsi myös sen takaisin päin, eli tuloksena hylly. Tämä olikin ainut moka. Yksi aiempi valssi meinasi tosin mennä sillai pitkäksi, että melkein peitin koko pituushypyn ja Faro hyppäs sen aika vinoon, mutta selvittiin kuitenkin siitä. Pituuden jälkeen kepit meni tosi itsenäisesti ja hienosti. Tuloksesta huolimatta oon tosi tyytyväinen ekaan kakkosluokan rataan, jäi hyvä fiilis ja on ihana päästä tekemään vähän vaikeampia ratoja. Olin aika kypsynyt ykkösen kamalan suoraviivaisiin ratoihin, mahtava päästä näyttämään, mitä muuta me oikeasti osataan.
Voi olla et jo parin viikon päästä jatketaan, katotaan nyt :) Huomenna käydään kuitenkin lekurilla hakemassa rokotukset ja seulomassa kilpirauhasarvot. Samalla tsekataan korvien paleltumien tilanne. Musta näyttävät jo lähes normaaleilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti