Olen kasvanut koiraharrastajaksi. Perheeni ensimmäinen koira
oli beagle Pike-Ekin Manu, synt. 10.12.1986. Manu oli pentueensa jämäkappale,
ruman värinenkin, ja isäni kertoman mukaan sen sai valita joko
rekisteripapereilla tai ilman. Hinta oli 1000 markkaa, ja paperit otettiin. Manu
saavutti ”rumuudestaan” huolimatta Suomen muotovalion arvon, ja koepuolellakin
menestyi hyvin. Valitettavasti se jouduttiin lopettamaan jo hieman alle 8-vuotiaana
sairastumisen vuoksi, ja käyttövalion arvo jäi yhtä ykköstä vaille. Erityisen mainitsemisen arvoinen beagle on Manun tytär Ruohosenmaan Mirka (synt.
18.7.1991) – ensimmäinen virallisesti omistamani koira. Maailman ahnein ja
itsepäisin otus, mutta kaunis ja toimiva beagle.
Isän ja tyttären kamppailua sertinauhasta. Mirka, Manu ja minä arviolta 1992. |
2007 tuli lopulta sen toisenrotuisen koiran aika. Halusin
beaglea isomman, ”normaalirakenteisen”, lyhytkarvaisen, monipuolisen ja terveen koiran. Nämä olivat perusteluna rotuvalinnalle. Hakusessa oli
mieluiten soopeli narttu, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen tricolour uros tuli. Faron kanssa tuli tutustuttua yhteen jos toiseenkin harrastukseen.
Agilityn ei pitänyt kuulua lajivalikoimaan lainkaan, mutta loppujen lopuksi siitä
tuli ykköslajimme. En ole kovin kunnianhimoinen harrastaja, joten tulostavoitteet eivät ole olleet kummoisia. Perusjutut monessa lajissa ovat tyydyttäneet kilpailuviettini... Viimeiset vuodet ovat olleet harrastusrintamalla collieiden kanssa hiljaisia. "Muu elämä" ja jonkinlainen tympääntyminenkin ovat olleet tämän taustalla. Pientä uutta innostusta on ajoittain havaittavissa, mutta pääasiassa on kiinnostus ollut metsästyksessä ja metsästyskoiran kanssa harrastamisessa.
Olen aina ollut kiinnostunut jalostus- ja kasvatusasioista, mutta pitkään en haaveillut omasta kasvatuksesta. Collieurosteni aikana ehdin tutustua rotuun ja perehtyä jalostusasioihin, muodostaa omia
näkemyksiä ja mieltymyksiä, hankkia kokemusta. Lopulta oli myönnettävä
itselleen, että omakin kasvatustyö kiinnostaisi ja seuraava koira tulisi
olemaan narttu. Nyt maailmalla on kolme kasvattamaani colliepentuetta ja kaksi pesuetta beagleja. Aika näyttää, mitä jatkossa seuraa. Kovin tuotteliaaksi kasvattajaksi olen liian mukavuudenhaluinen... Kummassakin rodussa pidän tärkeänä hyvää perusterveyttä, rotumääritelmän kunnioittamista ja geneettistä vaihtelua. En halua nimetä mitään yksittäisiä kriteereitä jalostusvalinnoilleni, koska sellaisia ei itsestäänselvyyksien (esim. selvästi periytyvät vakavat sairaudet) lisäksi ole. Jokainen valinta on omanlaisensa ja eri asiat vaikuttavat niiden syntyyn.
"Koiramainen CV:ni":
- AJOK/BEAJ-palkintotuomari 2008
- Kasvattajan peruskurssi 2014
- Kennelnimi 2015
- Koirakerho Rähmä-Käpälät ry, hallituksen jäsen 2011-15, puheenjohtaja 2012-15
- agility- ja tokokoulutusta 2011-16
- Varsinais-Suomen Beagle ry, hallituksessa 2008-
- näyttelyvastaava (tämän tiimoilta Top Dog Show allianssi ry:n sihteeri 2019-, mukana lukuisissa näyttelytoimikunnissa vuosien varrella)
- Suomen Beaglejärjestö ry, johtokunnan jäsen 2022-, sihteeri 2023-
Jäsenenä seuraavissa yhdistyksissä:
Suomen Kennelliitto
Suomen Collieyhdistys
Suomen Beaglejärjestö
Varsinais-Suomen Beagle
Alastaron metsästysseura
Metsästysyhdistys Nalli
Loimaan seudun kennelkerho
Suomen Collieyhdistys
Suomen Beaglejärjestö
Varsinais-Suomen Beagle
Alastaron metsästysseura
Metsästysyhdistys Nalli
Loimaan seudun kennelkerho