Perheenlisäys syntyi viitisen viikkoa sitten, ja olen pikkuhiljaa päässyt normaalieloon koirienkin suhteen. Lenkkeilyt ovat vähän muuttuneet, kun tulee suhteellisen paljon liikuttua joko yhden tai kahden lapsen kanssa. Vauvan kanssa pääsee helposti metsälenkillekin kantorepun kanssa, mutta molempien kanssa liikkuessa pysyttelen asfalttitiellä vaunujen kanssa. Oikeastaan se on tuntunut yllättävänkin mukavalta, ja välillä olen ihan vapaaehtoisesti valinnut tielenkin metsän sijaan :o Pojille ihan mukavaa ilmeisesti sekin, onpahan ainakin enemmän kusia haisteltavana kuin metsässä.
Pikkasen olen rohkaistunut jo treenaamaankin. Agia on tehty pari kertaa pienimuotoisesti. Ongelmat ovat samat kuin ennenkin :P Figon kanssa jouduin ihan nenästä vetäen ottamaan keppien viimeistä väliä, kun se meinasi jatkuvasti jäädä kepittelemättä. Tämä ja pari perkelettä tuntuivat kuitenkin auttaneen, ja nyt näyttää paremmalta. Kunnon ratatreeniä en ole sen kanssa vielä oikeastaan ottanut. Faron kanssa on vaan humputeltu, ja taitaa sen kanssa nyt jäädäkin perusteellisemmat treenaamiset. Oma aika ja energia ei vaan riitä, ja kun ongelmia ja opeteltavaa olis niin paljon. Ehkä käydään jotkut kisat sitten kun huvittaa, tai sitten ei.
Tottispuolella olen tehnyt pari tunnustelutreeniä, katsoakseni missä mennään. Silläkin saralla näyttäisi tilanne olevan ennallaan. Tokon alokasluokkaan ajattelin kesäkuun lopulla, jos nyt saatais ne puuttuvat ykköset kesän aikana. Pientä muistuttelua vaan, niin eiköhän se siitä.
Yhdessä näyttelyssäkin käväistiin, sieltä sileä ERI. Parin viikon päästä käväistään toisessakin. Sit onkin jo pääerkkari järjestelyvastuineen, silloin omat koirat jäävät kotiin. Ihan tarpeeksi tekemistä on muutoinkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti