Veela-siskon syksyisestä konekarhutestistä innostuneena ilmoitin Figon vastaavaan koitokseen. Eilen sitten käytiin Raumalla tutustumassa tuohon pyörillä liikkuvaan täytettyyn otukseen. Kikon reagointi oli juuri niin raivokasta kuin odotinkin, ja sen rohkeus riitti hienosti myös alun jälkeen. Tämän perusteella se todellakin alkaa olla sinut tämän puolensa kanssa. Konekarhu oli sille varmasti aika hyvä testaus, siinähän koneenkäyttäjä ohjailee karhua koiran käytöksen mukaan. Kun koira käyttää rohkeuttaan ja hyökkää, karhu perääntyy (toisin kuin esim. luonnetestin kelkalla, joka etenee koiran käytöksestä huolimatta). Tässä "suoritus" videolla http://www.youtube.com/watch?v=FVin_bk9zLk
Testistä sai myös lyhyen kirjallisen arvion rasti ruutuun -periaatteella. Figon lomakkeeseen kirjattiin näin:
-Koiran reaktio hajujälkeen: Voimakas, lähtee jäljelle
-Reaktio nähdessään pedon: Siirtyy omistajan ja pedon väliin, aloittaa haukun heti
-Koiran toimintakyky pedon liikkuessa: Suuri
-Koiran rohkeus pedon liikkuessa: Suuri (katsekontakti tiivis)
-Taistelutahto: Suuri, tekee valehyökkäyksiä mutta pitää turvallisen etäisyyden
-Väistöliikkeet/ketteryys: Erittäin nopea
Testaajat kehuivat niin paljon, että melkein nolotti :D Ei kuulemma tästä koirasta lopu heti paukut kesken, voimaa riittää. Harrastuksia ajatellen on ohjaajasta kiinni, osaako siitä ottaa kaiken irti. Nimenomaan... Käskivät myös antaa sisäfilettä iltaruuaksi :D Olin kyllä itsekin tosi tyytyväinen nähtyäni, miten hyvin se säilytti toimintakykynsä ja osoitti aika suurta taistelutahtoa usean minuutin ajan. Ja loppujen lopuksi selviytyi "voittajana", eli ehkä se valmiiksi iso ego taas hieman suureni :P Karhun poistuttua Figo oli samantien normaali itsensä, eikä jäänyt mitenkään puhisemaan tai tuijottelemaan. Arviointitilanteessa hyppeli kuvausteltasta tullutta isäntää vasten ja otti kontaktia muihin yleisössä olleisiin.
Kiva, mielenkiintoinen testi. Paikalla oli tosi erilaisia rotuja, Figon jälkeen oli käytännön hirvikoirana toimiva laika. Näiden lisäksi näin sakemannin ja nöffin suoritukset. Olisi ollut kiva nähdä Faronkin toiminta, mutta pihiys iski... Olisi ollut satkun keikka, jos molemmat olisi vienyt.
Muuta me ei sit oikein olla tehtykään. Kovia pakkasia on pitänyt tätä viikonloppua lukuunottamatta pari viikkoa. Farokin on onneksi tottunut, eikä nostele jatkuvasti jalkoja. Sillä olen pitänyt takkia melkein joka ulkoilulla, Figolla vain pitemmillä reissuilla (jotka tosin ovat olleet ehkä puolta tuntia). Tiellä kulkiessa ei tassuja nostella, mutta höttölumessa palelee herkästi. Onneksi Faron tassut ovat edelleen oikein hyvät :) Kortisonikuuri lähenee loppuaan, saa nähdä mitä sen jälkeen tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti