Reilu viikko sitten oltiin Purinalla Timo Liuhdon agikoulutuksessa molempien poikien kanssa. Oli kyllä erinomaisen tehokas sessio, pitkästä aikaa ihan kunnon koulutuksessa ja uuden kouluttajan tsekattavana. Aika kinkkinen pätkä oli rakennettuna. Alkuun heti niiston paikka, sitten mun "bravuurini" pakkovalssi kiireiseen paikkaan. Putkijarrutusta, lisää pakkovalssia. Faron kanssa aloitettiin roiskimalla rimoja (ylläri), mutta kun kovimmat höyryt saatiin ulos, niin homma alkoi sujua mukavasti. Rimojen suhteen pahimmat paikat ovat takaakiertoja. Mutta syykin siihen on selvä, mä jään liikaa koiran eteen ja estän siltä kunnon hyppäämisen ja oikean linjan. Pakkovalsseissa vähän huolimatonta esteen yli ohjaamista, jolloin rimoja myös herkästi tulee alas. Näihin paikkoihin tartuttiinkin eniten. Yleisesti ottaen olin kyllä Farolaisen menoon tosi tyytyväinen :)
Figon vuoro oli seuraavana, ja etukäteistietona kerroin vain, että 2-vuotias, edellistä paljon kokemattomampi ja ylipäätään aika erilainen agikoira. "Millä tavalla erilainen?", vastasin että järkevämpi, tunnollisempi ja rauhallisempi. Sitähän se oli, vaikkei Figoakaan enää voi hitaaksi sanoa. Mitä enemmän se on saanut varmuutta, sitä nopsempi siitä on tullut. Tämä sessio pisti taas ihmettelemään, miten ihmeessä se voi osata jo noin paljon. Niistoa en ole koskaan opettanut, mutta tunnollisesti se siinäkin parhaansa yritti. Se tekniikka menee kyllä opetukseen heti kevään tultua. Pakkovalsseissa ei ongelmaa, takaakierrot ok. Putkijarrutus myös. Ihanasti se on ruvennut saamaan varmuutta :) Koska Figo oli session viimeinen koira, saatoin ottaa vielä pari kertaa kepit ja kontaktit, niissä ei ongelmaa. Paljon on suunnitelmia kakaran varalle, kunhan taas päästään kentälle treenaamaan. Mut hyvä siitä tulee!
Eilen kipaistiin sitten Lahteen ryhmikseen tapaamaan tuttuja. Paikalla oli Sinna-sisko, piti olla myös äippä, joka kuitenkin estyi tulemasta. Paljon tuttuja tuli nähtyä ja kuulumisia vaihdettua, mukava reissu :) Matkaseurana oli Riffi, jonka kanssa olivat hyvin sopuisasti pakun takaosassa omissa häkeissään. Positiivinen yllätys, ettei minkäänlaista örinää tullut missään vaiheessa. Ylipäätäänkin Figo käyttäytyi koko reissun erinomaisesti. Sen kanssa on niin mukava reissata, kun on niin helppo matkakumppani. Kehässä esiintyi hienosti, tavoitteena oli että olisi aiempaa eläväisempi ja rennompi kehässä ollessaan. Näin olikin, kyllä se vaan on saanut ihan toisenlaista rentoutta itseensä tässä syksyn ja talven aikana. Mahtaako kasvaa aikuiseksi :o
Arvostelu oli hyvä ja kolmesta avoimen luokan uroosta sijoitettiin ykköseksi ERIllä ja vieläpä SA:lla. PU-kehässä oli sitten kuikelona muiden joukossa sijoittuen neljänneksi. Tuomari perusteli sijoitysta sillä, että on kovin hoikassa kunnossa. Kerroin sen olevan aktiivinen sporttikoira, kaipa tuomari jonkinlaisen hyväksynnän antoi :P On se ollut turhankin hoikassa kunnossa, mutta mielestäni nyt ihan sopiva. En koe tarpeelliseksi syöttämällä lihottaa sitä nyt, syö kuitenkin hyvin ja paljon ja voi hyvin. Eiköhän tuossa iän mukana tule sellaista aikuisen koiran massaakin.
Nyt viettelen talvilomaviikkoa, ja poikien pään menoksi on kaikenlaista tulossa. Tänään ohjelmassa tottista tai esineruutua, en ole vieläkään päättänyt... Mutta pääasia että jotain tehdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti