Huhheijaa

Onpas vierähtänyt hetki viimeisestä päivityksestä. Jostain syystä en ole vaan saanut aikaiseksi. Tapahtunut on vaikka mitä.

Aloitetaan Faron tokosta, kolmas ALO1 saatiin heti viikon päästä toisesta, 1.9. Säkylässä. Olikin selvästi meidän paras koe, fiilikseltään ja pisteiltäänkin. Korjaamista oli liikkeestä maahanmenossa, josta nousi vasta toisella käskyllä. Muuten ei mitään radikaalia. Seuraaminen oli parasta koskaan, varsinkin hihnassa. Oli tosi hyvä päätös alokasluokalle, tuloksena 185,5p ja KP, sijoitus 1. :) Eli ikuisuustavoite saavutettu!

Farolainen palkintoineen

Sit on käyty fysioterapeutilla. Faro oli ihan juntturassa ja sai kunnon shokkikäsittelyn. Hommaa jatketaan tässä syksyn mittaan, eiköhän hänet vielä täyteen iskuun saada. Peruin tuon takia kuitenkin syyskuun kisat, katsellaan pm-skaboja varten sit uudestaan.

Viime viikonloppuna olin siis vain Figon kanssa kisaamassa. Nollien makuun ei vieläkään päästy, mutta hyvä maku jäi. Tuloksina pari hyllyä ja kymppi, hyllyistä toinen oli erityisen hyvä mutta toisessa hylkääntyminen tuli mun ihan älyttömän huonon valssin seurauksena. Se jäi vähän kaivelemaan. Ihan tyypillisiä virheitä tuli, kaarteessa hypystä ulkokautta ohi jne. Ekalla radalla oli kontaktit ihan surkeat, en tiedä miten noin hätäisesti sen vapautinkin. Petrasin muille radoille, onneksi Figo ei yhden radan hätäilyistä tuntunut mitään päätelmiä vetävän... Että sieltä muka sais kauheella kiireellä jatkaa matkaa. Tässä eka rata http://youtu.be/ANaqnuZr5xA (valitettavasti huonolaatuinen) ja tässä toinen http://youtu.be/_c6EP9DVEFA - kolmaskin on videolla, mutta en ole jaksanut ladata nettiin kun oli sellaista säätöä :P

Sitten on tietysti treenattu. Faron kanssa ajattelin käydä BH-kokeessa ens viikonloppuna. Figon kanssa oltiin kurssilla, mutta sen kanssa en halua vielä lähteä räpeltämään kokeeseen asti, joten jospa hankkisi nyt kokemusta itselle Faron kanssa. Vuoden päästä vois sitten olla kakaran vuoro. Farolle olen nyt opettanut uudelleen täyskäännöksen, lisäksi tietysti paikkamakuuta on viety bh-maiseen suuntaan: Kestoa ja selän kääntäminen. Hankalin juttu sille on ehkä ilmoittautumistilanne :P Henkilöryhmä on mennyt yllättävän hyvin. Viikon päästä nähdään, mihin taidot riittävät.

Figo on jäljestänyt. Olen tehnyt ihan normaaleja jälkiä, joissa harvakseltaan myös syötävää. Mennyt alun ihmettelyn jälkeen tosi kivasti, ja taidankin jatkaa tätä taktiikkaa vielä jonkin aikaa. Eilen otin ilman nameja pari lyhyttä pätkää. Keppejä oli tiheästi, ajatuksena että pääsen palkkaamaankin usein. Eka pätkä oli tosi hyvä, olihan sillä vähän veto päällä mutta kaikki kepit löytyivät eikä tullut minkäänlaisia eksymisiä. Toinen taas oli ehkä surkein harjoitus ikinä :P Maasto oli kyllä huono, en ehkä viitsi tuosta masentua. Alussa oli turhan pitkää kasvillisuutta, ja Figo meni ihan nokka ylhäällä ja siten keppien yli. Tuulikin oli hankala, ja jälkikäteen ajateltuna luulen, et paikka oli myös jonkun verran valmiiksi tallottu. Unohdetaan siis tuo, ja jatketaan treeniä. Lokakuun lopulla ollaan menossa kesän leiriopen oppiin uudelleen, kiva päästä näyttämään, miten on kehitytty ja kuulemaan taas fiksuja neuvoja.

Loppuun vielä kakaran hätäinen peltoposeeraus, kännykkäräpsy...

Viit vail...!

Farolainen tokoili toisen ALO1:n männä viikonloppuna Paimiossa. Vähän sanomista oli parissa liikkeessä, mutta onneksi 167p riitti hyvin. Ekaa kertaa jouduin antamaan kaksoiskäskyt, sekä luoksetulossa että hypyssä. Hassua, mutta tais olla taas kerran mun mielentilasta johtuva juttu. Olin tosi rentona kehään mennessä, ja hihnassa seuraaminen oli varmaan paras koeseuraaminen ikinä. Vapaana seuraamisessa Faro hämääntyi viimeisessä täyskäännöksessä takapiruna olleesta tuomarista ja laski hetkeksi nokan maahan. Tätä lukuunottamatta sekin seuraaminen oli kohtuuhyvää, mutta arvosanaan se toki vaikutti. Ja mä taisin hämääntyä tästä, koska tästä lähtien suorittaminen oli jotenkin nihkeää. Ihan päinvastoin kuin yleensä, nyt alkoi hyvin ja huononi loppua kohti. Noh, tulipa nähtyä tällainenkin. Onneksi ne tuplakäskyt auttoivat, eikä mikään mennyt seiskaa huonommaksi. Ekaa kertaa tuli myös paikallamakuusta kymppi :) Viimeistä ykköstä tähyillään heti tämän viikon lauantaina.

kuva: Vilma Sjölund

Faro kävi myös selkäkuvilla. Sieltähän löytyikin ilmeisesti syy jumitukseen: Sillä on ylimääräinen lannenikama, mikä aiheuttaa ahtautta lanne-ristiluuliitoksen kohdalle. Mitään spondyloosi- tms. muutoksia ei onneksi näkynyt. Lonkat ja kyynärät olivat entisellään. Nyt ollaan jatkettu hierontoja ja venyttelyjä, ja agia on tehny edelleen varovasti ja harvoin. Tavoitteena olis kisata virallisesti 23.9., jolloin jaetaan seuramestaruudet. Mahdollisesti saman viikon lauantaina menen myös Figon kanssa samaisiin geimeihin, katsotaan nyt.

Figon kanssa aloitettiin bh-kurssi. Ekalla kerralla oltiin ihan pihalla molemmat. Tais meikäläistä jännittää uudet ihmiset. Toisella kertaa oli fiilis jo huomattavasti rennompi, ja oltiin aika hyviäkin :) Ehkäpä se tuosta, mutta en kyllä usko että kurssin päätteeksi vielä kokeeseen osallistutaan. Se on sitten ens syksyn tavoite.

Se alkaa olla syksy nyt... Mullakin alkoi työt, joten vähän joudutaan tinkimään treenimääristä. Ehkä ihan hyväkin niin, ei pääse tympiintymään.

Kiireistä

Ollut jotenkin niin haipakkaa, etten ole malttanut edes blogia päivitellä. Treenattu liikaa, ei jaksa raportoida kaikkea :P Mutta jos nyt pikkasen katsauksen tekis päättyneeseen heinäkuuhun ja vähän elokuuhunkin. Tämän päivityksen kuvat on ottanu Pia Laurila - kiitti! :)

Figo kävi MH-kuvauksessa. Se olikin aika jännä kokemus kakaralle, kaikki omituisuudet tuntuivat olevan uhkaavia ja ne piti rähjätä. Siinä pauhatessaan keräsi kierroksia aika reippaasti, ja otti hyvän aikaa toipua. Kaikkea tuli kyllä katsomaan, mutta MH:ssa kun katsotaan kelloa vaan, niin paperille kirjattiin aika monta "ei tule katsomaan/ei tule ajoissa" -huomiota. Oikeastaan vähän yllätyin, miten pitkään sillä kesti tulla katsomaan. Arkielämässä möröt on tarkastettu samantien, mutta olihan tuo jo tilanteena tosi poikkeava. Ja möröt todella omituisia sille. Se vähän yllätti, ettei leikkinyt käytännössä yhtään. Leikkitilanne oli kyllä aika omituinen, leikkijän touhu muistutti enemmän uhkaamista ja sellaisena Figokin sen taisi ottaa (kuten sillä tapana on, "varmuuden vuoksi"...). Paksu letkunpätkä ei myöskään sille ollut mikään paras esimerkki kivasta lelusta. Aaveosio oli selvästi pahin juttu kakaralle, ja sitä kestikin pisimpään sulatella. Siihen perään vielä laukaukset, niin en yhtään ihmetellyt, että kahteen ekaan reagoi selvästi. Siinä vaiheessa tosin oli sen verran hämmentynyt, ettei varmaan olisi tajunnut edes syödä, jos olisi herkkuja lykätty naaman eteen :P

Noo, äkkiä se kakara koettelemuksestaan toipui, on tuon jälkeen kuullut jo paukkuja ja ukkostakin välittämättä tuon taivaallista. Aika erikoiseen tilanteeseen sen saa viedä ilman ongelmia, mutta tuollaiset omituisuudet ovat tässä vaiheessa sille turhan hämmentäviä. Päässä on isoja palikoita, muttei oikein osaa käyttää niitä. Mielenkiinnolla odotan, mikä siitä lopulta tulee.

Sitten on käyty Faron kanssa tokokokeissa. Ekassa toistui aika pitkälti ensimmäisen kokeen tapahtumat. Olin ihan vetelät housuissa paikallamakuussa, ja sieltähän se singahti joskus minuutin kohdalla. Mitään sen suurempaa häiriötä ei ollut, jostain vaan yhtäkkiä keksi tulla mun luo. Vieressä ollut kaveri kertoi, että mun jännitys oli niin käsin kosketeltavissa, ettei yhtään ihme, että Faro reagoi siihen. Selvästi se mun mielentila vaikuttaa koiraan, ja tekee sen epävarmaksi. Tästä viisastuneena aloin heti juonia uutta taktiikkaa koko paikallamakuuseen. Oma mielentila pitää saada rennommaksi. Tähän olen ottanut käyttöön ns. panomiestaktiikan: Koiran ollessa makuussa mä mietin mielessäni Kummelin panomies-sketsiä (http://www.youtube.com/watch?v=19RwSlZaxxo). Tämä takaa virneen naamalle, aiemman vakavan, pelonsekaisen ilmeen tilalle. Katse on suunnattuna pilviin tai puidenlatvoihin, joka tapauksessa pois koirasta jonnekin sen ohi. Olen aiemmin katsonut melkein koko ajan koiraa ja ajatukset ovat olleet siinä tilanteessa. Se tuo selvästi painetta Farolle. Tämä uusi taktiikka tuntuu toimivalta, se ei ole ollut mitenkään epävarman oloinen ja ollaan tehny aika pitkiäkin makuita. Harmi vaan, että tarvittiin pari mönkään mennyttä koetilannetta, että edes tajusin tämän. Treeneissä ei ole kuitenkaan ollut ongelmaa, mutta siellä mä olen muutenkin rennompi.

Harmaahapsi-Farolainen < 3

Uudella taktiikalla treenattiin ahkerasti pari viikkoa, ja eilen käytiin taas kokeessa. Nyt kaikki menikin nappiin, Faro makasi rentona ja varmasti :) Pikkasen vinoon jäi, ja siitä hyvästä tarkka tuomari (Tiina Heino) vähensi puolikkaan pisteen. Seuraamiset oli jostain syystä tavallistakin nihkeämmät, kontakti ihan miten sattuu ja yhdessä täyskäännöksessä jäi varmaan pari metriä jälkeen. Pari istumistakin oli ihmeen hitaita. Oikeastaan vasta luoksetulon jälkeen alkoi homma sujua. Mulle on selvästi tarttunut Figon kanssa tekemisestä vähän tapoja Farollekin... Esim. otan sitä herkästi pannasta kiinni siirtymisissä, vaikkei se nyt mihinkään lähtis... Vaikuttaa kokonaiskuvaan ja koirakin varmaan hämmentyy. Noita siirtymistilanteita vois oikeastaan harjoitella, nykyään Farolla jotenkin lässähtää fiilis aina, kun valmistautudaan uuteen liikkeeseen. Mutta kattoo nyt, jaksanko puuttua asiaan hirveästi. Edelleen olen sillä mielellä, että TK1 haetaan ja sitten saa tokokokeet jäädä :P Eilen siis kolmannes siitä tavoitteesta täyttyi, pisteitä 174 ja toinen sija. Oikein tyytyväinen olen :)

Ja sit on käyty agikisoissakin. Faron kanssa pari starttia ja vissiin neljä pudonnutta rimaa. Tästä huolestuin, nyt kun ei pitäisi selänkään olla enää _ihan_ niin jumissa kuin on ollut. Oikeastaan koko viime viikon mietin, mikä mahtaa mättää, ehdotuksia: Kilppariarvot huonontuneet -> ei jaksa, uusi ruokavalio (barf, ollut noin kuukauden) vaatii hiomista -> ei jaksa, selässä vikaa (lihasjumitus ja/tai luustollinen vika), oppinut hyppimään huolimattomasti, muu fyysinen vika jne. Näistä suljettiin heti pari seikkaa pois, kun käytiin lääkärissä tarkistamassa kilppariarvot ja eturauhanen (Figolla oli silmäkulma auki, käytin sen lekurissa niin Faro pääsi samalla). Arvot olivat ihan kohdallaan, itse asiassa T4 korkeimmillaan ikinä. Aika todennäköinen syy tähän on uusi ruokavalio ja suoliston rauhoittuminen. Aiemmin on ollut epäilyksenä, että matala T4 johtuu jostain tulehduksesta kropassa, todennäköisimmin siis suolisto on ollut ärtynyt, koska mitään muutakaan vikaa ei ole löytynyt. Olispa mielenkiintoista tarkistaa arvot joskus talvella, kun on barffannut jo jonkin aikaa. Eturauhanen tarkistettiin myös ja se oli ihan normaali. Todennäköisimmin vika on ruokinnassa ja lihasjumituksessa, mutta oman mielenrauhani vuoksi varasin ajan selkäkuville. Mulla on jo jonkin aikaa ollut "erikoinen fiilis", ja kuvaaminen on ollut mielessä. Faro on nyt aika hyvän ikäinen kuvattavaksi muutenkin, jos selässä on jotain ollakseen niin todennäköisesti näkyy jo. En saa mielenrauhaa ennen kuin asia on tarkastettu, sen verran se on vaivannut ja tosiaan jo oikeastaan koko vuoden. Hierojakäynnit jatkuvat ja fyssarillekin on aika syyskuussa.

Figon kisoissa tehtiin ihan tyypillisiä kokemattomuusvirheitä. Kolmella radalla pari keppien aloitusvirhettä. Selvästi ne ovat kisatilanteessa vielä vaikeat, kun vire on korkealla ja vauhtia paljon. Yhdellä radalla tehtiin sentään ihan mallikkaat kepit. Harmi vaan, että siellä sattui yksi oikein tyypillinen kielto. Vitoseen siis parhaimmillaan yllettiin, ihan hieno suoritus toki sekin tässä vaiheessa. En pidä nollia vielä kovin realistisina, ellei sitten tuurilla ja sopivalla radalla. Lähinnä ne kepit ovat vielä hankalat, ja välillä sattuu niitä kieltoja. Ihan samanlaisia virheitä tuli Farollekin aikanaan, mutta kyllä Figo mun mielestä osaavampi on kuin Faro samassa vaiheessa. Keppejä hinkataan ahkerasti, mutta mitään kovin ahkeraa kisoissa ramppaamista ei nyt tulla harrastamaan. Ehkä syyskuun puolivälissä, katsotaan. Tämä sopii hyvin Farollekin, koitetaan nyt saada rimat pysymään ylhäällä ens.

Venyy kolmeen keppiväliin samanaikaisesti :)

Ja näin kakara asettuu alastulolle!

Sitten jälkiasioihin. Suht ahkerasti ollaan jäljestetty ja vain metsässä. Ehkä vois välillä käydä pellollakin. Nyt on pääpaino ollut keppien opettelussa, ja siinä ollaankin ihan hyvällä mallilla. Tein aluksi pieniä pätkiä, joissa pari keppiä. Aika helposti Figo alkoi ne hoksata, ja hyvin pian siirsin kepit ihan kunnon jäljelle. Taisinpa kerran laittaa muutamia kuivamuonanappuloita jäljelle, mutta tajusin heti ettei se sovi tälle tapaukselle. Huomio meni liikaa nameihin eikä malttanut keskittyä keppeihin. Eli kaikki syötävä pois itse jäljeltä, ja ruokaa saa mun taskustani, kun löytää kepin. Olen pitänyt pakastusrasioita mukana, yhtä monta kuin jäljellä on keppejäkin. Niissä kussakin esim. 2-3 lihapullaa pilkottuna. Aluksi oli pientä epävarmuutta kepin löytyessä, muttei siihen oikeastaan tarvittu kuin pari jälkeä, kun varmuus alkoi lisääntyä. Nyt kepit nousevat jo aika lailla poikkeuksetta, ja ottaa sen ihan kunnolla suuhunsa eikä vain pikkasen nosta ja pudota heti. Figo on ihan tosikko jäljestäessään, ja paras palkkaamistapa tuntuu olevan vain se ruuan antaminen, ilman mitään ilakointeja tai leikkimisiä. Ruoka naamariin ja sitten jatketaan.

Jälkien alut ovat melkoista rynnimistä. Hidastan sitä liinasta sen verran, ettei ihan suoraksi vedä kulmissa. Korjaa kyllä itse tekemänsä mokat, mutta kyllä saisi huolellisempi olla noissa aluissa. Ekan kepin jälkeen rauhoittuu, ja olenkin nyt laittanut ekan kepin aika alkuun. Pituuttä jäljillä on ollut varmaan jotain 300-400m luokkaa pisimmillään. Ja keppejä on ollut 5-6. Tässä viime viikolla sattui hauska tapaus. Olin menossa tekemään jälkeä, ja viskasin taskusta pari vanhaa keppiä ja keräsin uusia. Kun oltiin ajettu jälki, palattiin autolle samaa metsätietä. Figo kulki reunassa, haisteli ja kuseskeli normaaliin tapaaan. Yksi haistelusessio venähti, ja ihmettelin mikä nyt maksaa... Sieltä kakara tuli sellainen vanha keppi suussa :) Höppänä!

Oliskohan tässä nyt suurin piirtein viime aikojen tekemisiä... Tottisasiat jäi analysoimatta, mutta kuitataan se tällä Figon videolla. http://youtu.be/Nb_IphWx5as Kuvailin vähän kaikenlaista, että pikkasen näkisin missä mennään. Seuraamisessa on mielestäni ollut pikkasen edistämisongelmaa, ja lisäksi saisi olla vähän tiiviimpi. Nyt ollaan pyöritty ympyrää, ja videolla näyttää jo paremmalta. Kaipa siitä vielä kelvollinen tulee joskus.

Ei äkkiseltään arvais, että leluna on juuttipatukka - alkais ehkä olla aika hankkia uusi?

Kiirettä pitää

Nyt on kyllä juhannuksesta asti tullut painettua melkoisella faartilla. Aloitetaan siitä jussista, joka vietettiin Sysmässä. Sieltä oli näppärä käydä tokokokeessa Hollolassa. Siitä jäi pääasiassa tosi hyvä fiilis. Parasta koko hommassa oli se, että mä tein sen :D Vuosikaudet sitä on tullut lykättyä, oikeastaan pelon takia on tullut jätettyä se viimeinen silaus treenailuista tekemättä. Ettei "tarvitsisi" mennä kokeeseen... Mutta eipä se niin kamalaa ollut. Onneksi seuraava koe on jo tulossa. Tuloksena 156 pisteen kakkonen. Paikallamakuu meni plörinäksi: Neljän koiran ryhmässä viereinen koira lähti tiehensä samantien, kun koirat jätettiin. Toinen lähti ehkä puolen minuutin kohdalla. Tässä kohtaa Faron korvat kääntyilivät jo siihen malliin, että tiesin ettei tule pysymään loppuun asti... Selvästi hämääntyi todella paljon lähtevistä koirista, ja oli epävarma mitä nyt halutaan. Yhtä kysymysmerkkiä koko koira. Tällaista ei ole tullut kyllä harjoiteltua, tulipahan opittua että häiriöitä pitää monipuolistaa.

Muuten kaikki meni ihan hyvin. Seuraamiset olivat sellaista perusmenoa, ei kovin kummoista, mutta kasin arvoista. Vähintään kasi tuli kaikista muistakin, parhaina pisteinä luoksetulon 9½ ja liikkeestä seisomisen 10. Hypyssä takajalka kolahti esteeseen, siksi 8, muuten ei moitittavaa. Luoksepäästävyydestä 8 Faromaisen innokkaan tervehdyksen ansiosta. Sitä pitää kyllä harjoitella, vaikkei siitä paljon pisteitä jaeta niin joskus ne kaksi pistettä voivat olla kriittiset. Ei mua kuitenkaan nyt jäänyt harmittamaan tuo niukasti ykkösestä jääminen, tärkeintä tosiaan oli itse osallistuminen. Nyt on paljon rennompi lähteä jatkoon. Ja tämän debyytin perusteella olen vakuuttunut, että se TK1 tosiaan on saavutettavissa.

Viime viikolla treenattiin kerran agiakin, kun rakennettiin Pian kanssa oikein kunnollisen mittainen ykkösluokan tasoinen rata. Mun käsialaa, halusin sinne noita vierekkäisiä hyppyjä, kepit (siten että ohjaan "vaikeammalta" puolelta), keinun, ennakoivaa valssia, loppusuoraa, rengasta... Kaikenlaista pikkuvaikeutta. Tässä pätkä http://youtu.be/N5WgbiGw-VA Keppien jälkeiset hypyt menivät moitteetta. Keinu on vähän hidas, mutta ei nyt erityisen paha. Toisen putken jälkeisellä hypyllä ei ihan mun ajoitus ollut nappi, ja nuo on Figolle vielä kuitenkin aavistuksen epävarmoja. Muilla toistoilla meni hyvin. Loppusuoran rengas vähän harmitti, mutta se vaan on vähän epävarma vielä. Videolla näyttää, että askeleet osui vähän huonosti. Lisäksi mun käsi on alhaalla. Mutta ei tuossa nyt mitään huolestuttavaa ollut, ihan kelpo menoa tähän vaiheeseen.

Faron kanssa tehtiin samaa pätkää lähinnä mielen virkistykseksi. Se on kyllä treenannut agia hirveän vähän tässä viime aikoina, kun on hinkattu tokoa vaan. Ehkä toisaalta ihan hyväkin välillä niin, tauoilla yleensä opitaan :P

Erkkarissa käytiin kakaran kanssa. Tällä kertaa tuomiona EH, olen hyvin tyytyväinen, arvostelukin oli kiva. Nyt jäädään odottelemaan aikuistumista, ja näyttelyt saavat jäädä siksi aikaa. Keskitytään oikeisiin harrastuksiin täysillä. Oli kiva nähdä sukulaiskoiria ja tuttuja ihmisiä koirineen. Kiva tapahtuma :)

Sitten siirrytään pk-touhuihin. Viimeiset kolme päivää on vietetty hoffien kesäleirillä kuokkimassa. Erinomainen tilaisuus päästä näkemään muiden koirien menoa ja saada vinkkejä kokeneemmilta. Kovin kiinnostuneita siellä oltiin nahkasta, eipä niitä niin paljon pk-kentillä näy kuitenkaan. Figon kanssa on niin kiva osallistua tapahtumiin, kun se on niin lunkisti ja osaa rauhoittua kevythäkissäkin. Niputetaanpa nyt leirin tekemiset päivä kerrallaan:

Sunnuntai: Aamulla esineruutua. Sitä ei Figo ollut tehnyt koskaan aikaisemmin, kun en oikein tiennyt miten hommaan lähdetään. Esineeksi otettiin ekaa kertaa varten oma, tuttu pallolelu. Sitä heiluteltiin ja esiteltiin, ja näytettiin kun lelu vietiin ehkä 6-7m päähän. Innolla meni perään, otti lelun ja lähti tuomaan, mutta pudotti. Keksi sentään pian tuoda perille asti. Toinen kerta ei mennyt yhtä loistokkaasti, kun lelu olikin pari metriä sivummassa :P Etsi sitkeästi siitä aiemmasta paikasta.

Iltapäivällä tottista. Pientä seuraamista ja BH-kokeen kaavion osia. Seuraamiseen annettiin uusi vinkki, "tökkää sitä sormella päähän! :D", jos kontakti tipahtaa. Istumaan ja maahan jäämiset ja luoksetulo olivat ihan moitteettomat. Otin myös pari lyhyttä pätkää paikallamakuuta sillä aikaa, kun toinen koirakko treenasi. Ei ongelmaa.

Maanantai: Aamulla jälkeä. Tein sellaisen tavanomaisen pituisen jäljen, jossa muutamia kulmia ja pikkasen syötävää. Syötävät oli kyllä tällä kertaa vähän huono, koska mettä oli ihan täynnä muurahaisia. Figo lähti hyvin liikkeelle, ehkä kolmasosan jäljestettyään alkoi tassuilla ronkkia nokkaansa ja kyntää sammalta kuonolla - mulkkuja rööreissä. Jatkoi taas, kunnes homma toistui vielä. Sitkeästi jatkoi loppuun asti kuitenkin. Mun moka, olis pitäny hoitaa palkkaaminen toisin. Kävin vielä myöhemmin tekemässä ihan lyhyen pätkän pelkällä loppupalkalla, ei ollut ongelmaa. Ei tainnut murkuista siis järkyttyä. Illalla kotona otin vielä keppi-ilmaisua takapihalla. Kyllä se ne keksii ja nostaa, mutta ei kyllä tuo käteen asti. Harjoitellaan nyt tuo luovutus ihan erikseen, myös esineruutua ajatellen. Ja toki noutojakin.

Iltapäivällä taas tottista samoin kuvioin kuin sunnuntaina. Lisäksi harjoiteltiin ilmoittautumistilannetta toisen koirakon kanssa. Ihan hienosti meni, seuraamiset paremmin kuin edellisenä päivänä. Ei oikeastaan mitään moitittavaa. Paikallamakuussa pidin varmaan parisen minuuttia, eikä ollut missään vaiheessa epävarman näköinen.

Tiistai: Aamulla taas esineruutua. Kutakuinkin sama systeemi kuin ekalla kerralla, ja eka haku meni hienosti. Sen jälkeen otettiin haettavaksi vieras esine (hanska). Sekin löytyi hienosti, ja kyytiin otti, mutta pudotti hyvin nopeasti. Ei millään tuonut mulle asti sitä, ja menin reippaasti vastaan. Nosteli kyllä suuhunsa ja ravisti. Tässä tuskin mättää muu kuin se luovutuksen opettaminen, se pitää hoitaa kuntoon ja vasta sitten keskittyä kokonaisuuteen. Itse esineen hakeminen ja löytäminen ei tuntuisi olevan ongelma. Kävin itsekseni myös kokeilemassa keppien ilmaisua metsäolosuhteissa. Aluksi oli vähän pihalla, mutta sitten muisti jutun juonen ja nosteli kepit ylös. Tässäkin vaan taas tulee se luovutusasia, sitä ei osaa. Keksii kepin ja ottaa sen suuhunsa, mutta siinä se. Mut eiköhän se siitä.

Iltapäivällä jälkeä. Otin nyt palkaksi muutaman pakastusrasian, joissa ruokaa. Tarkalleen ottaen neljä, joista viimeinen oli jäljen lopussa. Peitin sammalella ja tallasin päälle. Jälki oli pituudeltaan ja vaikeusasteeltaan aika samanlainen kuin edellinen, sellanen normi. Yksi haaste tuli pienestä harha-askeleesta. Peruutin pari askelta, kun edessä oli sen näköinen kuoppa, että pelästyin onko siellä ampparipesä. Tähän ansaan Figo menikin, mutta hoksasi heti ja palasi takas. Nyt kun ei ollut maassa nameja, niin vähän meinas pitää turhan kovaa vauhtia, ja sen ansiosta yks kulma meni pari metriä pitkäksi. Tässä mä mokasin. En tajunnut, että se meni kulmasta yli, ja aloin ihmetellä miksi se pyrkii ihan "väärään suuntaan"... Sinnehän se veti oikealle jäljelle, enkä meinannut millään uskoa. Tavallaan harmitti että menin puuttumaan, mutta toisaalta aika siistiä että se todella osasi selvittää tuonkin, ja oli sitkeä :) Kaikille namikipoille pysähtyi, sai ruuat ja jatkoi nätisti siitä. Olin kyllä tyytyväinen tähän pätkään, vaikka ite vähän mokasin.

Kaiken kaikkiaan opettavaiset päivät, varsinkin esineisiin ja keppeihin halusin ohjeita ja niitä sain. Lisäksi oli kiva saada joku seuraamaan sen jäljestystä ja sanomaan mielipiteensä siitä. Ja tietysti ohjeita mulle, millaisia jälkiä kannattaa tehdä ja mitä siellä metässä ylipäätään itse teen. Pitkä on matka koevalmiuteen, mutta hittolainen, kyllä se vaan tavoite on. Pakko kai se on asettaa jotain pitemmän tähtäimen tavoitteitakin :P

Nyt sitten jännäämään viikonlopun MH:ta...

Laiska päivittäjä

Ahkerasti on touhuttu vaikka mitä, mutta en vaan ole jaksanut kirjoitella. Enkä nytkään kyllä niin tarkkaan jaksa, että jokainen suoritus tulisi raportoitua :P Noh, jotain kuitenkin.

Ensinnäkin ne Rauman kisat. Faron osalta oli aika säätämistä, enkä jaksa ratoja sen kummemmin analysoida. Olivat meille aika vaikeita profiililtaan, ja mulla kyllä puuttui viimeinen tatsi ohjaamisesta. Hyl ja 15 (vissiin) tuloksina, virheet lähinnä kieltoja. Olisko 15-radalla tullu rimakin alas. Ei mitään sinänsä uusia virheitä siis.

Figo aloitti sitten uransa myös <3 Eka rata oli tosi kiva. Heti alussa oli kaksi vierekkäistä hyppyä, jotka hypättiin eri suunnista ja sitten puomille. Nämä on Figolle vaikeita paikkoja, sen mielestä tällainen kohta ei ilmeisesti ole yhtään looginen. Yritän ennakoida, mutta ilmeisesti teen sen liian epäselvästi kuitenkin. Aavistuksen venyi nytkin, mutta ihan ok. Vastaavaa olen nyt hinkannut treeneissä ahkerasti ja palkannut kädestä. Noh, muuten rata oli ohjauksellisesti tosi hyvä. Virheettömästi mentiin loppusuoralle asti. Siinä sitten keinu, jonka kyllä tiedän olevan vielä harjoittelun alla mutten silti osannut ihan täysin odottaa komeaakin komeampaa lentokeinua. Suuri yllätys se ei kuitenkaan ollut. Olisi ehkä pitänyt antaa joku hidastuskäsky jo ennen estettä. Toisaalta se olis ollut vaan raukkamaista varmistelua :P Noh, tätä lukuunottamatta hyvä ja virheetön suoritus, mutta tulos se 10.

Toinen rata oli Figolle vaikeampi, kepeillemenokaan ei ollut ihan perus. Sielläkin oli vastaavat kaksi vierekkäistä hyppyä. Tällä radalla se meni vähän haahuiluksi, kun hypyt olivat vieläpä vauhtipätkän päätteeksi. Kilometrin pituisen kaarroksen päätteeksi annoinkin hypätä väärään suuntaan ja hyllyttää, ei ollut enää niin väliä lopputuloksella :P Kepit meni arvattavasti vähän hakemiseksi, mutta alkuun kun pääsi niin ei ongelmaa. Vähän enemmän säätöä tällä radalla, mutta ei nyt mikään katastrofi. Kontaktit oli hyvät molemmilla radoilla (keinua lukuunottamatta), kepit ihan jees vaikka toisella aloitusvirhe tulikin. Rengas meni ok. Tästä on hyvä jatkaa, ja aika hyvin mulla on tiedossa ne asiat, jotka eniten harjoitusta kaipaavat.

Epiksissäkin käytiin viime viikolla. Figo pääsi ykkösen ja avoimen radalle. Harmikseni ei ollut rengasta eikä keinua kummallakaan radalla :( Noh, sen sijaan taas noita vastaavia vierekkäisiä hyppyjä :D Ei ne ihan nappiin menneet nytkään. Ovat selvästi vaikeampia kokonaisella radalla, kisatilanteessa kuin treeneissä. Väittäisin kuitenkin, että tämä ongelma johtuu aika pitkälti kokemattomuudesta. Kepit olivat hyvät ekalla radalla. Toisella oli juuri ennen keppejä ollut se säätökohta, ja kakara tais vähän seota siitä. Otin sen ihan kunnolla haltuun ja "aloitettiin uudestaan" koko homma kepeiltä alkaen. Loppurata menikin virheettömästi ja nätisti.

Faro pääsi myös avoimen radalle, alussa tuli tyhmä rimanpudotus. Pistän kyllä koiran piikkiin, mä ohjasin hyvin! :D Lopussa taas tuli tyhmääkin tyhmempi kielto. Ehdin erinomaisesti tekemään ennakoivaa valssia, ja sitten töksäytin sen ihan naurettavasti. Farohan tökkäs myös. Ihan alkeellinen virhe multa :P Muuten rata oli taattua Farolaista, sujuvaa ja vauhdikasta. Kymppituloksella jopa sijoittui toiseksi, ei ollut kummoinen tulostaso.

Faron tokoilut ovat ihan ok mallilla. Tällä hetkellä tosin ahdistaa niinkin yksinkertainen asia kuin maahanmeno. Pieni hiominen on käynnissä, ja toivottavasti saan sen kuntoon tämän viikon aikana. Seuraaminen on ihan jees, ei superia mutta riittää mulle. Ennen koetta ajattelin ottaa kertaalleen hypyn ja luoksetulon, mieluusti liikkuroituna. Muuten en ala hinkkailemaan mitään. Paikallamakuita olen ottanut joka päivä eri paikassa yhden tai kaksi, sellasia reilu pariminuuttisia. Pysymisen suhteen ei kyllä tuntuis olevan ongelmaa. Kai se tästä, olettaisin että realistiset mahikset ykköseen on... Kunhan kaikki menis kuten treeneissäkin, se on ihan eri juttu se.

Jospa sitten vielä pari sanaa tämänpäiväisestä jäljestä. Tein taas vähänamisen ja mutkikkaan jäljen. Itse jäljellä ei ollut mitään ongelmaa. Hankaluus liittyy vain sen alkuun. Olen nyt koittanut hieman vaikeuttaa jäljen aloitusta, niin etten aina vie Figoa suoraan jäljen eteen ja anna siinä käskyä jäljestää. Nyt olin parin metrin päässä suoraan sivussa. Kakarahan iskee nokan maahan ja sinkoilee päättömästi jälkeä etsiessään. Löytää sen kyllä pian, kun noin lähellä ollaan, muttei se kovin huolelliselta touhulta näytä. Rauhoittuu keskittymään heti, kun vaan jäljen löytää.

Ai niin, käytiinhän me näyttelyssäkin! Puolalainen täti ei tykännyt Figosta, tuloksena H. Kieltämättä olen yllättynyt, että näinkin kauan kesti ennen kuin osui se vähemmän hyvä arvosana kohdalle. Kyllähän toi mielipiteet jakaa, sen tiedän. Kaikkia polakin mainitsemia virheitä en ehkä allekirjoita, mutta suurimman osan kyllä. Kulmaukset erityisesti. Laitan arvosteluja Figon tulossivulle tässä, kunhan jaksan.