Kiirettä pitää

Nyt on kyllä juhannuksesta asti tullut painettua melkoisella faartilla. Aloitetaan siitä jussista, joka vietettiin Sysmässä. Sieltä oli näppärä käydä tokokokeessa Hollolassa. Siitä jäi pääasiassa tosi hyvä fiilis. Parasta koko hommassa oli se, että mä tein sen :D Vuosikaudet sitä on tullut lykättyä, oikeastaan pelon takia on tullut jätettyä se viimeinen silaus treenailuista tekemättä. Ettei "tarvitsisi" mennä kokeeseen... Mutta eipä se niin kamalaa ollut. Onneksi seuraava koe on jo tulossa. Tuloksena 156 pisteen kakkonen. Paikallamakuu meni plörinäksi: Neljän koiran ryhmässä viereinen koira lähti tiehensä samantien, kun koirat jätettiin. Toinen lähti ehkä puolen minuutin kohdalla. Tässä kohtaa Faron korvat kääntyilivät jo siihen malliin, että tiesin ettei tule pysymään loppuun asti... Selvästi hämääntyi todella paljon lähtevistä koirista, ja oli epävarma mitä nyt halutaan. Yhtä kysymysmerkkiä koko koira. Tällaista ei ole tullut kyllä harjoiteltua, tulipahan opittua että häiriöitä pitää monipuolistaa.

Muuten kaikki meni ihan hyvin. Seuraamiset olivat sellaista perusmenoa, ei kovin kummoista, mutta kasin arvoista. Vähintään kasi tuli kaikista muistakin, parhaina pisteinä luoksetulon 9½ ja liikkeestä seisomisen 10. Hypyssä takajalka kolahti esteeseen, siksi 8, muuten ei moitittavaa. Luoksepäästävyydestä 8 Faromaisen innokkaan tervehdyksen ansiosta. Sitä pitää kyllä harjoitella, vaikkei siitä paljon pisteitä jaeta niin joskus ne kaksi pistettä voivat olla kriittiset. Ei mua kuitenkaan nyt jäänyt harmittamaan tuo niukasti ykkösestä jääminen, tärkeintä tosiaan oli itse osallistuminen. Nyt on paljon rennompi lähteä jatkoon. Ja tämän debyytin perusteella olen vakuuttunut, että se TK1 tosiaan on saavutettavissa.

Viime viikolla treenattiin kerran agiakin, kun rakennettiin Pian kanssa oikein kunnollisen mittainen ykkösluokan tasoinen rata. Mun käsialaa, halusin sinne noita vierekkäisiä hyppyjä, kepit (siten että ohjaan "vaikeammalta" puolelta), keinun, ennakoivaa valssia, loppusuoraa, rengasta... Kaikenlaista pikkuvaikeutta. Tässä pätkä http://youtu.be/N5WgbiGw-VA Keppien jälkeiset hypyt menivät moitteetta. Keinu on vähän hidas, mutta ei nyt erityisen paha. Toisen putken jälkeisellä hypyllä ei ihan mun ajoitus ollut nappi, ja nuo on Figolle vielä kuitenkin aavistuksen epävarmoja. Muilla toistoilla meni hyvin. Loppusuoran rengas vähän harmitti, mutta se vaan on vähän epävarma vielä. Videolla näyttää, että askeleet osui vähän huonosti. Lisäksi mun käsi on alhaalla. Mutta ei tuossa nyt mitään huolestuttavaa ollut, ihan kelpo menoa tähän vaiheeseen.

Faron kanssa tehtiin samaa pätkää lähinnä mielen virkistykseksi. Se on kyllä treenannut agia hirveän vähän tässä viime aikoina, kun on hinkattu tokoa vaan. Ehkä toisaalta ihan hyväkin välillä niin, tauoilla yleensä opitaan :P

Erkkarissa käytiin kakaran kanssa. Tällä kertaa tuomiona EH, olen hyvin tyytyväinen, arvostelukin oli kiva. Nyt jäädään odottelemaan aikuistumista, ja näyttelyt saavat jäädä siksi aikaa. Keskitytään oikeisiin harrastuksiin täysillä. Oli kiva nähdä sukulaiskoiria ja tuttuja ihmisiä koirineen. Kiva tapahtuma :)

Sitten siirrytään pk-touhuihin. Viimeiset kolme päivää on vietetty hoffien kesäleirillä kuokkimassa. Erinomainen tilaisuus päästä näkemään muiden koirien menoa ja saada vinkkejä kokeneemmilta. Kovin kiinnostuneita siellä oltiin nahkasta, eipä niitä niin paljon pk-kentillä näy kuitenkaan. Figon kanssa on niin kiva osallistua tapahtumiin, kun se on niin lunkisti ja osaa rauhoittua kevythäkissäkin. Niputetaanpa nyt leirin tekemiset päivä kerrallaan:

Sunnuntai: Aamulla esineruutua. Sitä ei Figo ollut tehnyt koskaan aikaisemmin, kun en oikein tiennyt miten hommaan lähdetään. Esineeksi otettiin ekaa kertaa varten oma, tuttu pallolelu. Sitä heiluteltiin ja esiteltiin, ja näytettiin kun lelu vietiin ehkä 6-7m päähän. Innolla meni perään, otti lelun ja lähti tuomaan, mutta pudotti. Keksi sentään pian tuoda perille asti. Toinen kerta ei mennyt yhtä loistokkaasti, kun lelu olikin pari metriä sivummassa :P Etsi sitkeästi siitä aiemmasta paikasta.

Iltapäivällä tottista. Pientä seuraamista ja BH-kokeen kaavion osia. Seuraamiseen annettiin uusi vinkki, "tökkää sitä sormella päähän! :D", jos kontakti tipahtaa. Istumaan ja maahan jäämiset ja luoksetulo olivat ihan moitteettomat. Otin myös pari lyhyttä pätkää paikallamakuuta sillä aikaa, kun toinen koirakko treenasi. Ei ongelmaa.

Maanantai: Aamulla jälkeä. Tein sellaisen tavanomaisen pituisen jäljen, jossa muutamia kulmia ja pikkasen syötävää. Syötävät oli kyllä tällä kertaa vähän huono, koska mettä oli ihan täynnä muurahaisia. Figo lähti hyvin liikkeelle, ehkä kolmasosan jäljestettyään alkoi tassuilla ronkkia nokkaansa ja kyntää sammalta kuonolla - mulkkuja rööreissä. Jatkoi taas, kunnes homma toistui vielä. Sitkeästi jatkoi loppuun asti kuitenkin. Mun moka, olis pitäny hoitaa palkkaaminen toisin. Kävin vielä myöhemmin tekemässä ihan lyhyen pätkän pelkällä loppupalkalla, ei ollut ongelmaa. Ei tainnut murkuista siis järkyttyä. Illalla kotona otin vielä keppi-ilmaisua takapihalla. Kyllä se ne keksii ja nostaa, mutta ei kyllä tuo käteen asti. Harjoitellaan nyt tuo luovutus ihan erikseen, myös esineruutua ajatellen. Ja toki noutojakin.

Iltapäivällä taas tottista samoin kuvioin kuin sunnuntaina. Lisäksi harjoiteltiin ilmoittautumistilannetta toisen koirakon kanssa. Ihan hienosti meni, seuraamiset paremmin kuin edellisenä päivänä. Ei oikeastaan mitään moitittavaa. Paikallamakuussa pidin varmaan parisen minuuttia, eikä ollut missään vaiheessa epävarman näköinen.

Tiistai: Aamulla taas esineruutua. Kutakuinkin sama systeemi kuin ekalla kerralla, ja eka haku meni hienosti. Sen jälkeen otettiin haettavaksi vieras esine (hanska). Sekin löytyi hienosti, ja kyytiin otti, mutta pudotti hyvin nopeasti. Ei millään tuonut mulle asti sitä, ja menin reippaasti vastaan. Nosteli kyllä suuhunsa ja ravisti. Tässä tuskin mättää muu kuin se luovutuksen opettaminen, se pitää hoitaa kuntoon ja vasta sitten keskittyä kokonaisuuteen. Itse esineen hakeminen ja löytäminen ei tuntuisi olevan ongelma. Kävin itsekseni myös kokeilemassa keppien ilmaisua metsäolosuhteissa. Aluksi oli vähän pihalla, mutta sitten muisti jutun juonen ja nosteli kepit ylös. Tässäkin vaan taas tulee se luovutusasia, sitä ei osaa. Keksii kepin ja ottaa sen suuhunsa, mutta siinä se. Mut eiköhän se siitä.

Iltapäivällä jälkeä. Otin nyt palkaksi muutaman pakastusrasian, joissa ruokaa. Tarkalleen ottaen neljä, joista viimeinen oli jäljen lopussa. Peitin sammalella ja tallasin päälle. Jälki oli pituudeltaan ja vaikeusasteeltaan aika samanlainen kuin edellinen, sellanen normi. Yksi haaste tuli pienestä harha-askeleesta. Peruutin pari askelta, kun edessä oli sen näköinen kuoppa, että pelästyin onko siellä ampparipesä. Tähän ansaan Figo menikin, mutta hoksasi heti ja palasi takas. Nyt kun ei ollut maassa nameja, niin vähän meinas pitää turhan kovaa vauhtia, ja sen ansiosta yks kulma meni pari metriä pitkäksi. Tässä mä mokasin. En tajunnut, että se meni kulmasta yli, ja aloin ihmetellä miksi se pyrkii ihan "väärään suuntaan"... Sinnehän se veti oikealle jäljelle, enkä meinannut millään uskoa. Tavallaan harmitti että menin puuttumaan, mutta toisaalta aika siistiä että se todella osasi selvittää tuonkin, ja oli sitkeä :) Kaikille namikipoille pysähtyi, sai ruuat ja jatkoi nätisti siitä. Olin kyllä tyytyväinen tähän pätkään, vaikka ite vähän mokasin.

Kaiken kaikkiaan opettavaiset päivät, varsinkin esineisiin ja keppeihin halusin ohjeita ja niitä sain. Lisäksi oli kiva saada joku seuraamaan sen jäljestystä ja sanomaan mielipiteensä siitä. Ja tietysti ohjeita mulle, millaisia jälkiä kannattaa tehdä ja mitä siellä metässä ylipäätään itse teen. Pitkä on matka koevalmiuteen, mutta hittolainen, kyllä se vaan tavoite on. Pakko kai se on asettaa jotain pitemmän tähtäimen tavoitteitakin :P

Nyt sitten jännäämään viikonlopun MH:ta...