Kiireistä

Ollut jotenkin niin haipakkaa, etten ole malttanut edes blogia päivitellä. Treenattu liikaa, ei jaksa raportoida kaikkea :P Mutta jos nyt pikkasen katsauksen tekis päättyneeseen heinäkuuhun ja vähän elokuuhunkin. Tämän päivityksen kuvat on ottanu Pia Laurila - kiitti! :)

Figo kävi MH-kuvauksessa. Se olikin aika jännä kokemus kakaralle, kaikki omituisuudet tuntuivat olevan uhkaavia ja ne piti rähjätä. Siinä pauhatessaan keräsi kierroksia aika reippaasti, ja otti hyvän aikaa toipua. Kaikkea tuli kyllä katsomaan, mutta MH:ssa kun katsotaan kelloa vaan, niin paperille kirjattiin aika monta "ei tule katsomaan/ei tule ajoissa" -huomiota. Oikeastaan vähän yllätyin, miten pitkään sillä kesti tulla katsomaan. Arkielämässä möröt on tarkastettu samantien, mutta olihan tuo jo tilanteena tosi poikkeava. Ja möröt todella omituisia sille. Se vähän yllätti, ettei leikkinyt käytännössä yhtään. Leikkitilanne oli kyllä aika omituinen, leikkijän touhu muistutti enemmän uhkaamista ja sellaisena Figokin sen taisi ottaa (kuten sillä tapana on, "varmuuden vuoksi"...). Paksu letkunpätkä ei myöskään sille ollut mikään paras esimerkki kivasta lelusta. Aaveosio oli selvästi pahin juttu kakaralle, ja sitä kestikin pisimpään sulatella. Siihen perään vielä laukaukset, niin en yhtään ihmetellyt, että kahteen ekaan reagoi selvästi. Siinä vaiheessa tosin oli sen verran hämmentynyt, ettei varmaan olisi tajunnut edes syödä, jos olisi herkkuja lykätty naaman eteen :P

Noo, äkkiä se kakara koettelemuksestaan toipui, on tuon jälkeen kuullut jo paukkuja ja ukkostakin välittämättä tuon taivaallista. Aika erikoiseen tilanteeseen sen saa viedä ilman ongelmia, mutta tuollaiset omituisuudet ovat tässä vaiheessa sille turhan hämmentäviä. Päässä on isoja palikoita, muttei oikein osaa käyttää niitä. Mielenkiinnolla odotan, mikä siitä lopulta tulee.

Sitten on käyty Faron kanssa tokokokeissa. Ekassa toistui aika pitkälti ensimmäisen kokeen tapahtumat. Olin ihan vetelät housuissa paikallamakuussa, ja sieltähän se singahti joskus minuutin kohdalla. Mitään sen suurempaa häiriötä ei ollut, jostain vaan yhtäkkiä keksi tulla mun luo. Vieressä ollut kaveri kertoi, että mun jännitys oli niin käsin kosketeltavissa, ettei yhtään ihme, että Faro reagoi siihen. Selvästi se mun mielentila vaikuttaa koiraan, ja tekee sen epävarmaksi. Tästä viisastuneena aloin heti juonia uutta taktiikkaa koko paikallamakuuseen. Oma mielentila pitää saada rennommaksi. Tähän olen ottanut käyttöön ns. panomiestaktiikan: Koiran ollessa makuussa mä mietin mielessäni Kummelin panomies-sketsiä (http://www.youtube.com/watch?v=19RwSlZaxxo). Tämä takaa virneen naamalle, aiemman vakavan, pelonsekaisen ilmeen tilalle. Katse on suunnattuna pilviin tai puidenlatvoihin, joka tapauksessa pois koirasta jonnekin sen ohi. Olen aiemmin katsonut melkein koko ajan koiraa ja ajatukset ovat olleet siinä tilanteessa. Se tuo selvästi painetta Farolle. Tämä uusi taktiikka tuntuu toimivalta, se ei ole ollut mitenkään epävarman oloinen ja ollaan tehny aika pitkiäkin makuita. Harmi vaan, että tarvittiin pari mönkään mennyttä koetilannetta, että edes tajusin tämän. Treeneissä ei ole kuitenkaan ollut ongelmaa, mutta siellä mä olen muutenkin rennompi.

Harmaahapsi-Farolainen < 3

Uudella taktiikalla treenattiin ahkerasti pari viikkoa, ja eilen käytiin taas kokeessa. Nyt kaikki menikin nappiin, Faro makasi rentona ja varmasti :) Pikkasen vinoon jäi, ja siitä hyvästä tarkka tuomari (Tiina Heino) vähensi puolikkaan pisteen. Seuraamiset oli jostain syystä tavallistakin nihkeämmät, kontakti ihan miten sattuu ja yhdessä täyskäännöksessä jäi varmaan pari metriä jälkeen. Pari istumistakin oli ihmeen hitaita. Oikeastaan vasta luoksetulon jälkeen alkoi homma sujua. Mulle on selvästi tarttunut Figon kanssa tekemisestä vähän tapoja Farollekin... Esim. otan sitä herkästi pannasta kiinni siirtymisissä, vaikkei se nyt mihinkään lähtis... Vaikuttaa kokonaiskuvaan ja koirakin varmaan hämmentyy. Noita siirtymistilanteita vois oikeastaan harjoitella, nykyään Farolla jotenkin lässähtää fiilis aina, kun valmistautudaan uuteen liikkeeseen. Mutta kattoo nyt, jaksanko puuttua asiaan hirveästi. Edelleen olen sillä mielellä, että TK1 haetaan ja sitten saa tokokokeet jäädä :P Eilen siis kolmannes siitä tavoitteesta täyttyi, pisteitä 174 ja toinen sija. Oikein tyytyväinen olen :)

Ja sit on käyty agikisoissakin. Faron kanssa pari starttia ja vissiin neljä pudonnutta rimaa. Tästä huolestuin, nyt kun ei pitäisi selänkään olla enää _ihan_ niin jumissa kuin on ollut. Oikeastaan koko viime viikon mietin, mikä mahtaa mättää, ehdotuksia: Kilppariarvot huonontuneet -> ei jaksa, uusi ruokavalio (barf, ollut noin kuukauden) vaatii hiomista -> ei jaksa, selässä vikaa (lihasjumitus ja/tai luustollinen vika), oppinut hyppimään huolimattomasti, muu fyysinen vika jne. Näistä suljettiin heti pari seikkaa pois, kun käytiin lääkärissä tarkistamassa kilppariarvot ja eturauhanen (Figolla oli silmäkulma auki, käytin sen lekurissa niin Faro pääsi samalla). Arvot olivat ihan kohdallaan, itse asiassa T4 korkeimmillaan ikinä. Aika todennäköinen syy tähän on uusi ruokavalio ja suoliston rauhoittuminen. Aiemmin on ollut epäilyksenä, että matala T4 johtuu jostain tulehduksesta kropassa, todennäköisimmin siis suolisto on ollut ärtynyt, koska mitään muutakaan vikaa ei ole löytynyt. Olispa mielenkiintoista tarkistaa arvot joskus talvella, kun on barffannut jo jonkin aikaa. Eturauhanen tarkistettiin myös ja se oli ihan normaali. Todennäköisimmin vika on ruokinnassa ja lihasjumituksessa, mutta oman mielenrauhani vuoksi varasin ajan selkäkuville. Mulla on jo jonkin aikaa ollut "erikoinen fiilis", ja kuvaaminen on ollut mielessä. Faro on nyt aika hyvän ikäinen kuvattavaksi muutenkin, jos selässä on jotain ollakseen niin todennäköisesti näkyy jo. En saa mielenrauhaa ennen kuin asia on tarkastettu, sen verran se on vaivannut ja tosiaan jo oikeastaan koko vuoden. Hierojakäynnit jatkuvat ja fyssarillekin on aika syyskuussa.

Figon kisoissa tehtiin ihan tyypillisiä kokemattomuusvirheitä. Kolmella radalla pari keppien aloitusvirhettä. Selvästi ne ovat kisatilanteessa vielä vaikeat, kun vire on korkealla ja vauhtia paljon. Yhdellä radalla tehtiin sentään ihan mallikkaat kepit. Harmi vaan, että siellä sattui yksi oikein tyypillinen kielto. Vitoseen siis parhaimmillaan yllettiin, ihan hieno suoritus toki sekin tässä vaiheessa. En pidä nollia vielä kovin realistisina, ellei sitten tuurilla ja sopivalla radalla. Lähinnä ne kepit ovat vielä hankalat, ja välillä sattuu niitä kieltoja. Ihan samanlaisia virheitä tuli Farollekin aikanaan, mutta kyllä Figo mun mielestä osaavampi on kuin Faro samassa vaiheessa. Keppejä hinkataan ahkerasti, mutta mitään kovin ahkeraa kisoissa ramppaamista ei nyt tulla harrastamaan. Ehkä syyskuun puolivälissä, katsotaan. Tämä sopii hyvin Farollekin, koitetaan nyt saada rimat pysymään ylhäällä ens.

Venyy kolmeen keppiväliin samanaikaisesti :)

Ja näin kakara asettuu alastulolle!

Sitten jälkiasioihin. Suht ahkerasti ollaan jäljestetty ja vain metsässä. Ehkä vois välillä käydä pellollakin. Nyt on pääpaino ollut keppien opettelussa, ja siinä ollaankin ihan hyvällä mallilla. Tein aluksi pieniä pätkiä, joissa pari keppiä. Aika helposti Figo alkoi ne hoksata, ja hyvin pian siirsin kepit ihan kunnon jäljelle. Taisinpa kerran laittaa muutamia kuivamuonanappuloita jäljelle, mutta tajusin heti ettei se sovi tälle tapaukselle. Huomio meni liikaa nameihin eikä malttanut keskittyä keppeihin. Eli kaikki syötävä pois itse jäljeltä, ja ruokaa saa mun taskustani, kun löytää kepin. Olen pitänyt pakastusrasioita mukana, yhtä monta kuin jäljellä on keppejäkin. Niissä kussakin esim. 2-3 lihapullaa pilkottuna. Aluksi oli pientä epävarmuutta kepin löytyessä, muttei siihen oikeastaan tarvittu kuin pari jälkeä, kun varmuus alkoi lisääntyä. Nyt kepit nousevat jo aika lailla poikkeuksetta, ja ottaa sen ihan kunnolla suuhunsa eikä vain pikkasen nosta ja pudota heti. Figo on ihan tosikko jäljestäessään, ja paras palkkaamistapa tuntuu olevan vain se ruuan antaminen, ilman mitään ilakointeja tai leikkimisiä. Ruoka naamariin ja sitten jatketaan.

Jälkien alut ovat melkoista rynnimistä. Hidastan sitä liinasta sen verran, ettei ihan suoraksi vedä kulmissa. Korjaa kyllä itse tekemänsä mokat, mutta kyllä saisi huolellisempi olla noissa aluissa. Ekan kepin jälkeen rauhoittuu, ja olenkin nyt laittanut ekan kepin aika alkuun. Pituuttä jäljillä on ollut varmaan jotain 300-400m luokkaa pisimmillään. Ja keppejä on ollut 5-6. Tässä viime viikolla sattui hauska tapaus. Olin menossa tekemään jälkeä, ja viskasin taskusta pari vanhaa keppiä ja keräsin uusia. Kun oltiin ajettu jälki, palattiin autolle samaa metsätietä. Figo kulki reunassa, haisteli ja kuseskeli normaaliin tapaaan. Yksi haistelusessio venähti, ja ihmettelin mikä nyt maksaa... Sieltä kakara tuli sellainen vanha keppi suussa :) Höppänä!

Oliskohan tässä nyt suurin piirtein viime aikojen tekemisiä... Tottisasiat jäi analysoimatta, mutta kuitataan se tällä Figon videolla. http://youtu.be/Nb_IphWx5as Kuvailin vähän kaikenlaista, että pikkasen näkisin missä mennään. Seuraamisessa on mielestäni ollut pikkasen edistämisongelmaa, ja lisäksi saisi olla vähän tiiviimpi. Nyt ollaan pyöritty ympyrää, ja videolla näyttää jo paremmalta. Kaipa siitä vielä kelvollinen tulee joskus.

Ei äkkiseltään arvais, että leluna on juuttipatukka - alkais ehkä olla aika hankkia uusi?