lauantai 19. toukokuuta 2012

Kaikenlaista treeniä

Nyt on saatu vihdoin jälkikausikin korkattua. Olen malttanut tallata kaksi jälkeä, molemmat mettään. Eka oli ihan helppo, pikkasen mutkaa kyllä oli mutta nameja paljon. Testasin, onko Figo yhtään kartalla tuossa hommassa enää. Olihan se, komeasti seurasi ja into oli kova. Seuraavaksi päiväksi teinkin sitten reippaasti pitemmän jäljen ja vähemmillä nameilla. Tässäkin oli pari käännöstä, niissä ei kyllä ole ongelmaa ainakaan tällä hetkellä. Vähänamisuus taisi välillä hiukan hämmentää, mutta maltillisesti Figo palasi jäljelle eikä eksynyt. Eiköhän se tästä, nyt pitäisi varmaan hiljalleen niitä keppejäkin saada mukaan. Tietäis vaan, miten se tapahtuu :o

Agikisoissakin tuli käytyä välillä. Oli tosi mukavaa olla kahden Faron kanssa reissussa. Se oli aivan pöljänä, omana itsenään siis. Mentiin pitkästä aikaa kolme rataa. Kaikki olivat tosi kivoja, ehkä eka kaikkein vaikein kun oli jotenkin "ahdas". Se menikin vähän säätämiseksi, koko ajan tuntui että tasapainoillaan veitsen terällä valmiina tipahtamaan eli hyllyttämään. Ei se kaukana ollutkaan, mutta pelastusten kautta päästiin maaliin vitostuloksella, tuttuakin tutumpi rimanpudotus syynä vitoseen. Se tipahti paikassa, jossa olin aivan kujalla ja seisoin suoraan koiran edessä sen tullessa takaakierrosta. Noh, suoritukseen nähden hyvä tulos.
Toinen rata oli tosi sopiva meille. Alkusuoralla pääsi heti soveltamaan sivulle irtoamista ja pakkovalssia, kummatkin meni hyvin. Puomin ylösmeno oli ekalla kertaa (se mentiin kahteen kertaan) aivan herran hallussa, mutta virhettä ei tuomittu. Erityisen ylpeä olen kohdasta, jossa pysyin kuin pysyinkin omassa ohjausratkaisussani, vaikken nähnyt kenenkään muun tekevän niin. Tämä on aika poikkeuksellista, mulla on tapana muutella tekemisiäni tutustumisen jälkeen, koska "ei kukaan muukaan tee niin"... Nyt olisi ollut valittavana perus takaakierto tai niisto. Takaakierrossa olisi vaarana riman putoaminen, niistoa Faroa ei oikein kunnolla osaa, joten päädyin ratkaisuun "juoksen niin kovaa ku ikinä pääsen ja ehdin pakkovalssiin". Ja toden totta, mä kipitin, ehdin ja onnistuttiin! Hieno fiilis. Kaiken huipuksi muissakaan kohdissa ei virheitä tehty, meno oli todella sujuvaa ja mukavaa. Päästiin siis välillä nollan makuun ja tähän mennessä parhaalla sijoituksellakin kolmosluokassa, 6. Edellä pääasiassa "kovia tekijöitä", joten ihan huippusijoitus tuo oli meille. Näillä kahdella agiradalla olivat muuten etenemät 4,42 ja 4,11 m/s, alkavat olla jo varsin jees.

Hyppäri menikin sitten vähän plörinäksi. Alkusuora oli yhtä valssia, hyppyjä siksak-meiningillä ja lopuksi siksakin päätteeksi putkeen. Faro ei oikein malttanut, yksi hyppy levähti ja ajautui turhan lähelle vieressä ollutta putkea, sinnehän se sitten sujahti. Kepeillemenokin oli aika hankala, ja siinä säädettiin. Loppurata tais mennä ihan sujuvasti taas. En ollut ehkä ihan parhaassa terässäni enää, ja musta tämä hyppäri oli myös vaikein näistä kolmesta radasta. Ei mahdoton, muttei ihan meille sopiva. Jäi kuitenkin tosi jees fiilis näistä kisoista ylipäätään. Kontaktit on aika leviänä, mutta en jaksa huolestua niistäkään.

Sitten Figon treeneihin. Tiistaina käytiin kuokkimassa mölliryhmässä, jossa oli ykkösluokan agirata kokonaisuudessaan. Mukana niin kepit, rengas kuin keinukin. A:ta ei, koska meidän A on telakalla uusittavana. Ekalla yrityksellä tuli pitkästä aikaa renkaan sivusta. Se on vaikea este, joka ei varmasti vielä aikoihin tule olemaan täysin varma. Ekalla kertaa myös keinu meni vähän huolimattomasti, mutta pistän kokemattomuuden piikkiin. Tuntuu, ettei Figo aina tajua, että kyseessä on keinu eikä puomi. Näille on kyllä eri käskyt, mutta aina ei taida kroppa ja ajatus mennä yks yhteen. Pikkasen pientä säätöä ylipäätään, mutta varsin sujuvaa menoa. Toisella kiekalla meni rengas ja keinu moitteettomasti. Kepit taas menivät molemmilla kerroilla ihan nappiin. Pikkasen saatoin varmistella, mutta kaipa tässä kohti vähän saakin. Hyvältä ne vaikuttavat joka tapauksessa. Harjoitellaan ihan erikseen sitten erilaisia kulmia ja mun irtoamista jne. Nyt pidän tähtäimessä ensisijaisesti reilun parin viikon päässä siintävät kisat ja ykkösluokan kepittelyt.

Eilen otin pikaisesti keppi- ja kontaktisulkeiset. Kontakteilla oli namikippo etupalkkana, ja otin myös omia irtoamisia sivulle ja "jälkeenjäämistä". Ei ongelmaa, Figo ei karkaile ja etenee kontaktille vaikka olisi missä. Näyttää lupaavalta tällä hetkellä. Kepeilläkin saatiin oikein hyviä toistoja paljon. Ekan ja vikan välin ohjureilla koitin myös vaikeampia kulmia. Pikkasen on kakara pihalla, mutta ihan hyvältä tuokin vaikuttaa. Suorat lähestymiset on ihan pala kakkua. Pujotteluvauhti on ihan ok, pikkasen huomaa että kokematon on, mutta treenimäärään nähden näyttää oikein hyvältä. Tässä vähän videotakin välillä http://www.youtube.com/watch?v=BcTqqMsMlUM

Tokoiltukin on. En jaksa nyt analysoida muuta kuin paikkamakuun. En ole kotioloissa ottanut aikaa, mutta tuskin koskaan on kahta minuuttia maannut. Nyt sitten repäistiin kimppatreeneissä... Figo makasi kuin tatti koko kaksiminuuttisen, pysyttelin kyllä itse lähellä ja palkkasin useaan otteeseen. Siitä huolimatta ihan huippua, se ei yhtään ollut kysymysmerkkinä, et meneekö nyt oikein. Aiemmin olen havainnut, että tietyn ajan jälkeen sille iskee "epäusko", onko tämä nyt sitä mitä halutaan? Nyt ei ollut sellaista havaittavissa, taitaa olla tajunnut että se todellakin on se, mitä halutaan. Jes!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti