Nyt olen päässyt eroon mahastani, kun tyttö (3200 g, 50 cm) syntyi 5.8. Sen jälkeen ovat pojat päässeet lähinnä lenkkeilemään, mutta parit tokoilutkin on päästy jo vetämään. Kyllä huomaa, että virtaa on päässyt kertymään. Ihan mieletön into molemmilla :) Ensi viikolla uskaltanen jo agitreeneihinkin, kun olo alkaa olla fyysisesti normaali.
Eilen käytiin ekan kerran tauon jälkeen oikein kentällä tokoilemassa, ihan itseksemme ilman häiriötä. Faron kanssa otin taas seuraamistreeniä, jossa reippaasti käännöksiä. Meni tosi kivasti, mun mielestä seuraaminen alkaa olla aika hyvällä mallilla nyt :) Käännöksiin kun saadaan vielä varmuutta, niin hyvä tulee. Hyppyä otettiin muutama kerta. Ekalla kertaa meni ihan täydellisesti, mutta toisella tarvitsi useamman käskyn hyppyyn. Tarttis ilmeisesti kovemmat kehut jo siitä pelkästä hypystä...Kokeiluun. Lisäksi otin kertaalleen liikkeestä maahan ja seiso, kummatkin meni tosi hyvin :) Lopuks paikkamakuu, suht lyhyt ilman mitään välipalkkoja ja "oikealla" etäisyydellä. Meni hienosti. Tuntuis, että hiljalleen alkais olla alokasluokka valmis? Paikkamakuuseen vielä varmuutta, seuraamisen käännökset ja tarkkuutta siihen hyppyyn. Loppukesän tavoite on siis tämä.
Figon kanssa aloitettiin myös seuraamisella. Sillä oli jotenkin niin paljon virtaa, että välillä meinas vähän edistää ja muutenkin paikka oli välillä hakusessa. En tosta kyllä huolestu, kunhan päästään normaaliin treenirytmiin niin eiköhän se siitä taas korjaannu. Kontakti sillä on kyllä erinomainen koko ajan. Otin myös liikkeestä maahan pari kertaa, nyt jo muisti mistä on kyse ja syöksyi hienosti heti maahan. Uutena juttuna harjoiteltiin sit liikkeestä seisomista. Yllättävän hyvin se alkoi. Hyppyäkin meinasin jo ottaa, mutta päätin ettei liikaa yhdellä kertaa. Lopuksi otettiin siis vielä lyhyitä maassapysymisiä. Kyllä se siitä, kakara on ihanan keskittynyt ja innokas, hyvä siitä tulee :)
Vauvaan pojat ovat tottuneet tosi hyvin. Ekoina päivinä eivät tuntuneet osaavan yhdistää vauvaa ja sen ääniä: Aina kun vauva äänteli, koirat menivät korvat pystyssä ympäri kämppää ihmettelemässä, mistä ääni kuuluu. Nyttemmin eivät korvaansa lotkauta äänille. Varsinkin Figo on erittäin utelias tulokasta kohtaan, ja olis koko ajan tunkemassa nokkaansa naamaan. Myös vauvan irtaimisto kiinnostaa, tänään kauppareissun aikana oli unipussi revitty. Kiitti vaan! Muutenkin tuntuu nyt olevan joku tuhoamiskausi, lyhyenkin yksinolon aikana on vähintään kirjekuori tai muu paperinkeräyslootasta otettu paperi revitty. Olohuoneen karvamatto alkaa olla entinen, onneksi ei ollut kallis. Liittyy varmaan tohon mulkkuikään tämäkin, onneks on ainakin toistaiseksi pitänyt hampaansa irti kiinteistä rakenteista ja isommista huonekaluista. Kai se siitä rauhoittuu vielä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti