Faron kanssa otettiin ensin luoksetuloa, joka on mennyt aika aneemiseksi kun ei ole pariin vuoteen juuri mitään tokojuttuja tehty. Olen hinkannut vain kokonaista liikettä, ja vauhti on tipahtanut aika lailla. Nyt tehtiin muutama toisto pitkällä etäisyydellä ja kunnon vauhdituksella lelun kera. Ilman mitään sivulletuloja lopussa. Kyllä Farosta vauhtia löytyy tähänkin, komeasti :) Seuraamisen kanssa vähän sama juttu, kyllähän se seuraa mutta aika aneemisesti. Nyt ruvetaan sitäkin työstämään vähän uudelleen, siihen sain Kirsiltä hyviä vinkkejä, kiitos vain :) Faro oli niin pontevana korvat pystyssä, kun pieniä pätkiä mentiin. Eiköhän näistä ihan kelvolliset vielä saada, nyt on intoa ja motivaatiotakin asiaan. Lopuks otettiin vielä Weean kanssa pieni paikallamakuu, ehkä minuutin. Faro ei oikeastaan ole porukassa maannut koskaan, kuin ihan pieniä pätkiä alle vuoden iässä. Hienosti se siellä pysyi, enkä uskokaan että enää on suuria ongelmia tämän kanssa. On kuitenkin agissakin tottunut odottamaan ja muutenkin on aika ymmärtäväinen, että paikallakin voi pysyä :P
Figon kanssa otettiin ihan parin askeleen seuraamisia, ilman että pidän jatkuvasti namia nokan edessä. Hyvin se pysyi oikealla kohdalla. Lisäksi maahanmenoa. Se on Figolle hankalaa, vaikka käskisin sitä missä kohtaa vain, niin aina tulee tohon jalkoihin maate. Nyt koitan sellaista, että samalla kun laskeutuu maahan niin mä otan askelen kauemmas, jos siitä hiljalleen rupeis laskeutumaan enemmän niille sijoilleen. Ei nyt suuri ongelma tässä vaiheessa, mutta kuitenkin. Luoksetuloa otettiin kakarankin kanssa, aika lailla samalla tekniikalla kuin Faronkin kanssa. Eteentuloa pitäis ruveta opettamaan, meinaan tokoluoksetulossakin ottaa sen eteen ja siitä vasta sivulle.
Viikolla otin itseksenikin vähän tokoa lenkin yhteydessä, samoja juttuja kuin kentälläkin. Tosin lisäksi Faron kanssa liikkeestä maahanmenoa (ei kunnon seuraamista, kunhan liikkui). Varsin hyvin laskeutuu, hiukan sais nopeampikin olla mutta en pidä suurena ongelmana. Figosta täytyy kyllä sanoa, että ihanan hyvin se keskittyy koko ajan, eikä ole koko ajan lähdössä hummailemaan omilleen :) Muistan, että Faron kanssa oli vähän sitä ongelmaa pentuna. Niinä aikoina kun kuuntelin kanssatreenaajien neuvoja, niin Faro tylsistyi ja oli aina lähdössä muiden koirien luo.
Tähän väliin uusi yhteiskuva pojista. Faro näyttää niin harmaalta, mitä se kyllä onkin. Charmantti 4-vuotias...Vielä kun korvat on melkein pystyssä, niin kunnon pappalook :P Onneksi naama on ainut, mistä sellaista vois kuvitella. Juuri ennen kuvan ottoa painoivat hullussa hepulissa pisin mettää, ei ollut paljon pappamaisia piirteitä havaittavissa.
Sitten eilisiin kisoihin. Pari rataa taas ohjelmassa. Eka oli varsin mukava, ei lähtökohtaisesti mahdoton meille mutta hankalia paikkoja oli kuitenkin. Paljon oli sellaisia paikkoja, joissa oli ansaesteitä kivasti tyrkyllä. Niistä selvittiin kuitenkin kaikista aikas hienosti, Faro pysyi hyvin hanskassa. Pituuden jälkeen oli pahin paikka, ja siinä Faro olikin selvästi vähän hukassa, mihin ollaan menossa. Otti jopa muutaman raviaskeleen siinä ihmetellessään. Tehtiin varsin sujuvaa rataa aina toiseksi viimeiselle esteelle asti, kunnes...Epäröin pitkään, kummalta puolen rengasta ohjaan tuon lopun, ts. ehdinkö vaihtaa puolta putken jälkeen. Ajattelin vaihtamisen kuitenkin olevan helpompi ratkaisu. Siinä oli vain se hankaluus, että sen ansiosta olin sen ratkaisevan puoli sekuntia myöhässä, ja Faro ajautui seuraavan hypyn ohi. Yritin nepätoivoisesti estää hyppäämisen väärään suuntaan, siinä onnistumatta. En olis varmaan koskaan ollut yhtä onnellinen vitosesta, kuin tuossa tapauksessa :P Jos olisin jäänyt toiselle puolelle ohjaamaan loppuradan, olisin kenties saanut sen riittävän etumatkan loppukäännökseen. Noh, jälkiviisaus on paras viisaus. Hieno kuitenkin huomata, että pystytään me sujuvaakin rataa kolmosissa tekemään. Tässä video: http://www.youtube.com/watch?v=kU8Dafnxsgw
Toinen rata oli hyppyrata, ja ihan rehellisesti tosi vaikea meille. Heti alku oli sellainen, että osasin odottaa hyllytystä jo siinä. Videokin on, mutta koko suoritus meni niin hummailuksi etten ole edes ladannut sitä mihinkään. Sitä voisi kuvata vaikkapa "mentiin me välillä pari estettä oikeassakin järjestyksessä" :P Faro sinkoili vähän mihin sattuu, joten en viitsinyt joka kohtaa edes korjata. Kepit halusin ottaa, ja pari muuta kohtaa kokeilla. Ihan harjoitteluksi meni siis, muttei sinänsä harmittanut kun ekasta radasta jäi kaikesta huolimatta niin hyvä fiilis. Tosi nihkeästi tuli nollia tältä hyppyradalta yleisestikin ottaen.
Ens viikonloppuna ollaankin sit Sharleis-leirillä, samalla käydään Sysmässä. Tottisjuttuja ainakin luvassa, ja tutustumista maastojuttuihinkin :) Mielenkiinnolla odotan, kiva nähdä myös Figon sisaruksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti