Myöhään sunnuntai-iltana 25.9. laskeutui Helsinki-Vantaalle parin vuoden projektin päätteeksi Lotto, reipas maailmanmatkaaja Sveitsistä. :) Tarkemmat tiedot pennusta löytyvät Loton omalta sivulta. Sopivaa vierassukuista pentua etsittiin Lauran kanssa pitkään, ja moni yritys kariutui milloin mistäkin syystä. Lopulta kaikki tuntui kuin kohtalon saattelemana menevän nappiin tämän pentueen kanssa. Mukaan projektiin saatiin myös Lehtokanteleen Suvi. Yksin ei tällaiseen touhuun olisi ollut rahkeita lähteä, niin paljon on kulunut energiaa, aikaa ja rahaa.
Kävin heinäkuussa ensimmäisen kerran pentuja katsomassa. Pidin kovasti näkemästäni. Meille kaavailtu trikkiuros oli porukan rauhallisemmasta päästä. Soopeliporukassa oli rajumpaakin sakkia... :D Trikkiuros vaikutti oikein sopivalta, ja kun CEA-geenitestituloskin osoitti sen kantajaksi (toisella trikkiuroksella oli CRD), valinta oli tehty. Hakureissu sovittiin syyskuun loppuun, jolloin pentu olisi 12-viikkoisena saanut rabiesrokotuksen ja varoaika kulunut. Lennot minulle ja Lauralle varattiin ja jäätiin odottelemaan...
Loton kotimatka alkoi Zürichin lentokentältä alkuillasta 25.9. Kentällä se olisi mielellään moikannut ihmisiä, mutta rauhoittui odottelemaan. Lentoboksin olin tilannut kasvattajan luokse jo aiemmin, joten se pääsi tutussa boksissa koneen ruumaan. Helsingin päässä meille kärrättiin rauhallinen pentu, joka riemastui, kun sille alettiin puhella. Tullissa käynnin jälkeen se pääsi reippaana astelemaan uuden kotimaansa kamaralle. Sitten autoon ja länsirannikkoa kohti... Perillä uudessa kodissa klo 4.30. Koko matka meni hienosti, ja Lotto on ollut "kuin kotonaan". Isoveli Riffi hyväksyi tulokkaan ongelmitta. Ja ensimmäinen treenileirikin on Lotolle jo varattuna :D
 |
Odottelua Zürichin lentokentällä
|
Miksi ihmeessä tällaiseen projektiin sitten lähdettiin? Kaikkien meidän kolmen yhteinen huolenaihe on rotumme geenipooli. Kasvattaminen on toiveissa, mutta siinä haluamme yrittää jotain uutta. Mahdollisuuksina ovat pyörineet myös kotimaiset roturisteytykset, astutusreissut ulkomaille jne, mutta tässä vaiheessa halusimme ottaa tällaisen riskin. Tässä pentueessa oli monia miellyttäviä asioita, niin suvussa kuin pennuissa itsessään, sekä myös kasvattajan ajatusmaailmassa. Menee syteen tai saveen, niin yrittänyttä ei laiteta. :D Tämä on ollut joka tapauksessa erittäin antoisa ja opettavainen projekti monella tapaa. Tulipahan myös heräteltyä unholaan jääneet saksankielen taidot... Aika näyttää, täyttääkö Lotto toiveemme. :)
 |
Suomessa uudessa kodissa, 16 viikkoa
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti