perjantai 15. marraskuuta 2013

Itseään täynnä oleva Figo

Ollaan syksyn aikana käyty Figon kanssa Korrin Juhan pitämällä itsetunnonkohotuskurssilla Lohjalla. Aika rankkoja reissuja, mutta kyllä vaivansa väärtejä. Ideana on siis ollut kohottaa koiran itseluottamusta taisteluleikkien avulla. Jokaisella koiralla oli vähän erilaisia tavoitteita, mikä olikin selvää kun rotuvalikoimaan kuului lassien lisäksi "suojelurotuja" (rotikka, mali, sakemanni) myös valkkari, snautseri ja laekenois. Mukavan sekalainen seurakunta ja koirilla erilaisia harrastustaustoja. Puhtaasti suojelukoulutustaustaa ei tainnut olla yhdelläkään koiralla. Valitettavasti videomateriaalia ei meidän touhuista ole, pimenevät illat eivät olleet mitenkään päin sopivia halvalle pokkarikameralle... Olis pitänyt ottaa kunnon videokamera lainaan, mutta eipä tullut sitä tehtyä.

Figon tavoitteena oli ensinnäkin rohkaistua kunnolla leikkimään vieraankin ihmisen kanssa ja sitä kautta saada vähän pokkaa ja röyhkeyttä :D Edistymisen mukaan sille käytettiin erilaisia häiriöitä taistelutilanteissa: Oli pahvilaatikkoa ja ihmisiä ympärillä, lähestyen koko ajan. Ekalla kerralla Figo oli aika pihalla. Leikki kyllä mun kanssa mutta hyvin herkästi päästi irti, kun Juha vaihtui lelun päähän. Mutta siitä se edistyminen lähti, niin että kahdella viimeisellä kerralla se oli jo hyvinkin aktiivinen ja oma-aloitteinen. Lopussa en itse oikeastaan tehnyt muuta kuin pidin hihnasta kiinni, välillä kehuin.

Etukäteen jo oikeastaan tiesinkin, mikä Figon tilanne tällaisessa touhussa on. Sillä on kyllä rotuisekseen suht suuri taistelutahto ja saalisviettiä, mutta "häiriötekijät" vaikuttavat siihen joskus niin paljon, että se menee viettien yli. Häiriötekijä voi olla milloin mitäkin, "omituinen" leikittäjä ehkä tyypillisimpänä. Kotioloissa, mun kanssa sitä ei häiritse juuri mikään. Silloin leikkii aktiivisesti ja taistelee tosissaan, ja mä saan tehdä sille mitä vaan mieleen juolahtaa leikkimisen häiriintymättä. Siinä mielessä tämä on sille hyvä tapa saada "kasvatettua pokkaa". Kurssikehityksessä itseäni ilahdutti yhtenä yksityiskohtana se, että viimeisillä kerroilla sitä ei häirinnyt Juha pätkän vertaa. Se hyppi vasten tavoitellessaan lelua eikä häiriintynyt minkäänlaisesta liikehdinnästä.

Kaikkein suurin hyöty mielestäni oli itse oppimani jutut. En ole tullut miettineeksi monia asioita koiran leikittämisessä. Esim. tästä lähin Figon pudottaessa lelun, se menettää sen - aiemmin olen välillä tässä kohtaa käskenyt sen nostaa lelun mulle käteen... Oli myös erittäin opettavaista seurata niin erilaisia koiria ja niiden kehitystä. Samalla tuli kuultua paljon suojelukoulutuksesta ja sen ansiosta pohdittua suojelukoiralta vaadittavia ominaisuuksia. Nyt voin aiempaa paljon viisaampana todeta, että se on muuten laji, joka vaatii koiralta aika hemmetin paljon. Vaikkei laji itseäni siinä mielessä kiinnosta, että haaveilisin harrastamisesta, koiran luonneasioiden kannalta se on tosi mielenkiintoinen laji.

On tässä sit jopa agilityäkin harrastettu, kerran. Viime viikonloppuna vetäisin vähän perusteellisemmat treenit molempien kanssa. Kontaktiesteet ovat jo sisällä, joten hyppärimeiningillä mentiin. Mitään kovin erikoista ei radanpätkässä ollut, alkuun pakkovalssi putkeen, sitten perus takaakierto ja parin hypyn päästä umpikulma kepeille. Sitten vielä sylkkäriä ja ennakoivaa valssia, eli lyhyeen pätkään monenlaista perusjuttua. Tarkoituksena oli lähinnä saada koirista virtaa pois ja pikkasen vetreyttää agilityyn liittyviä aivosolukoita.

Oli molemmilta aika kivat sessiot :) Faro ei pudotellut erityisen paljoa. Kepeille yritin ensin viedä poispäinkäännöksellä, mutta se on vähän riskaapeli ohjaus sille nykyään. "Kyl mä tiedän mihin mennään"... Ei tule käteen kiinni vaan kääntää itsensä liian aikaisin. Pitää ottaa tämä kurinpalautuslistalle. Muuten ei mitään suurempia ongelmia. Figo oli täynnä virtaa, ja kepittelikin niin kovaa että ihan pelästyin :D Kaikesta virrasta huolimatta se oli kuitenkin tapansa mukaan todella tunnollinen ja helposti ohjattava. Tämä on ehdottomasti sen mukavin puoli agilitykoirana :) Sen kyllä tuntee hyppysissään, että moottori hyrrää isoilla kierroksilla :D Mutta silti se ei keitä, vaan paketti pysyy kasassa ja se pystyy keskittymään. Ainakin mun näppeihini sopii tällainen tyyli paljon paremmin kuin faromainen kiehuminen, niin hyvä ja hieno opettelukoira kuin Faro onkin ollut :)

Vielä lyhyesti Faron tassuista. Tossuja kokeilin, pysyvät kyllä hihnalenkeillä mutta metsässä tipahtavat kyllä samantien. Täytyy lumikelejä varten hankkia jotkut toiset kokeiluun... Noh, olen pessyt ja kuivannut tarvittaessa ja ottanut käyttöön Cothivet-haavasumutteen. Vaikuttaisi toimivalta: Haisee niin hurjalle, ettei Faro nuole ja myös hoitaa vaurioita. Pari viikkoa on nyt ollut käytössä, ja tassut ovat selvästi paremmat. Karvattomat kylläkin, mutta kestäähän niiden palautua varsinkin kun on ollut aika kurakelejä. Eiköhän se tuosta :) Varasin muuten molemmille fyssariajatkin, joulukuulle (veronpalautukset haisemaan...).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti