Aloitetaan viikonlopusta, joka vietettiin kotimaanmatkailua harrastaen. Lauantaina Sysmään, ja sieltä sunnuntaina Saarijärvelle Sharleis-leirille. Ohjelmassa oli ensin tutustumista peltojälkeen. Tätä olin odottanut, koska tykkäisin ruveta tekemään Figolle (ja Farollekin) helppoja aloittelujälkiä, mutta koska en entuudestaan tiedä lajista mitään, en ole uskaltanut itsekseni ruveta. Olenkin oikeastaan odottanut tätä leiriä tarkoituksenani ammentaa sieltä se alkeisoppi. Tehtiin n. 10-metrinen jälki, jossa namia oli taskun täydeltä. Figo ymmärsi heti, että syötävää löytyy ja keskittyi hienosti. Vähän meinasi alussa iskeä hätä ja homma mennä vähän sähläämiseksi, mutta rauhoittui pian. Ekan metrin jälkeen etenikin sitten ihan suunnitelmallisesti ja rauhallisesti. Kerran vähän eksyi sivuun jäljeltä, mutta nokka kävi koko ajan ja palasi heti takaisin. Kivaa tais olla, ja nyt uskallan tehdä vastaavia kotonakin :) Myös Farolle ajattelin koittaa, vaikkei sen kanssa enää jäljen suhteen sen kummempia tavoitteita ole. Mutta ihan aktivoinniksi. Saa nähdä mitä meinaa, se kun ei ole ahneudessa ollenkaan Figon luokkaa, vaikka ruokahalu hyvä onkin.
Lisäksi oli ohjelmassa tottista. Valitettavasti Figo oli jo aika naatti kaikesta matkustamisesta, ja sen osalta sessio meni aika lailla haisteluksi. Toisaalta kun tämä on vapaa-ajallakin sen kanssa pieni ongelma, niin oli hyvä että tuli puheeksi. Nyt olenkin ottanut tiukan linjan hummailun ja syömisen (keppien, käpyjen ym. siis) suhteen: Joka kerta kun hihnassa aletaan syömään, matka jatkuu mennään-käskyllä ja sen tottelemisesta saa namin. Samaa sovelletaan vapaanakin ollessa, ja yritän myös aiempaa tehokkaammin aavistaa nämä ruokailusessiot etukäteen. Sen aavistaessani kutsun sen samantien pois. Parin päivän perusteella tuntuis toimivan ihan hyvin.
Faron kanssa jatkettiin seuraamisfiiliksen hakemista, ja saatiin siihen lisävinkkejä. Mun pitäis ensinnäkin pitää palkka aina ja vaan vasemmassa kädessä, ja kiinnittää tarkemmin huomiota, mihin suuntaan heitän pallon. Huomaa, että on treenattu lähinnä agia, jossa ei ole palkan suunnalla niin suurta merkitystä. Farolla oli hyvä meininki ja sen kanssa oli kiva häärätä. Ei häiriintynyt lähellä istuvista vieraista ihmisistä eikä uudesta paikasta. Kyllä siitä vielä hyvä tulee :)
Eilen sit palattiin arkeen agilityn merkeissä. Farolaisen kanssa otin viime kisoista (siltä melkein nolla -radalta) sitä radan keskivaiheen pyörityskohtaa. Kisoissahan se meni puhtaasti, mutta pari raviaskelta tuli väliin epäröinnin vuoksi ja mun ohjaukseni ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Nyt hinkattiin sitä sujuvaksi ja nopeammaksi, ja mielestäni onnistui hyvin. En nyt jaksa selvittää sen yksityiskohtaisemmin, mutta erityisesti olin tyytyväinen muurin jaakotukseen ja pituuden jälkeiseen hyppyyn. Sille en "pyörittänyt", vaan kävin ikään kuin osoittamassa kädellä että tämä mennään, ja jatkoin saman tien itse eteenpäin. On kai tuolla merkkaukselle joku hieno nimikin, en vaan muista...
Lisäksi Faron kanssa otin suoraa putkea, jonka jälkeen poispäinkäännöksellä hyppy, joka oli putken suuntaisesti. Sieltä takaisin putkeen. Vastaava käännös oli jossain kevään kisoissa, ja silloin se kusahti. Ei vaikea, ja siksi ihmettelinkin sen epäonnistumista, ja halusin nyt ottaa treeneissä kun vihdoin muistin. Loppuun vielä pienet kontaktitreenit, ihan kelvollisesti. Eteen-käskyä puomin alastulolla jatketaan, täytyy ottaa etupalkka käyttöön myös.
Figo ei tehnyt mitään uusia juttuja, vaan pidettiin vaan hauskaa. Hyppy, suora putki ja pari hyppyä oli pisin ratasuoritus. Putken jälkeiset hypyt U:n mallissa, ensin meinasin tahkota välistävetoa mutta unohdin sen sittenkin ja helpotin. Lopuksi vielä lyhyempi harjoitus, putki toiseen suuntaan ja suoraan edessä oleva hyppy, jossa valssi ja palkkaus sinne tulosuuntaan, kädestä. Hienosti se kakara kyllä seuraa ohjausta :) Ekassa harjoituksessa vähän ampui kauas putkesta, mutta myönnettävä on etten riittävän ajoissa kutsunutkaan. Varovasti otettiin myös muutama puomin ja A:n alastulo, mutta en taida ennen vauvalomaa kamalasti keskittyä kontakteihin vielä. Eiköhän niitä sit ehdi, kun alustat ovat varmalla pohjalla.
Nyt on myös Figon ongelmalliselta vaikuttanut kulmahammas irronnut, olin jo melkein varaamassa lekuriaikaa. Jes, nyt on isojen poikien hampaita suu täys :) Ja lisäksi kakara on ilmoitettu erkkariin pikkupoikien luokkaan. Siellä nähdään taas sisaruksia, ainakin tyttöjä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti