maanantai 31. tammikuuta 2011

ATT:n kisat

Kisavuosi korkattiin vihdoin eilen, kolmeen starttiin olin ilmoittaunut. Ekana oli vuorossa hyppyrata. Se oli tosi kiva, ei mitään perinteistä välistävetoa, takaakiertoa tms, vaan useita ansaesteitä joista piti selvitä riittävällä hallussapidolla ja pienillä jutuilla. Kepeillemeno oli ihan suora, mutta vauhdikas, joten ei itsestäänselvyys. Kepeiltä taas piti ikään kuin vetää koiraa suoraan sivulle keppien lopun kanssa samassa linjassa olevaan putken päähän. Parissakin kohtaa sai ennakoida hypyn jälkeen tulevan tiukan käännöksen, koska takana oli muuta hyvin houkuttelevasti. Tykkäsin.

Aikataulu oli edellä, ja jouduin vähän yllättäenkin tutustumiseen. Olin jotenkin tosi hermostunut ja hengästynyt jo siinä, joten tuli vähän epäluottavainen olo. Riittävästi sain kuitenkin rentouduttua, koska ohjaus oli rauhallista ja täsmällistä, ja jalkakin meni mukavasti toisen eteen. Faro ei myöskään liukastellut nähdäkseni yhtään, jes :) Mun valssitkin oli jopa varsin hienosti ajoitetut. Loppuradassa oli aika paha putkeenmeno, ja sen onnistuttua teinkin jotain mitä yleensä en koskaan kisatilanteessa, eli kehuin koiraa :P Tuskin se sitä tosin kuuli, mutta sellaisen "jjjjeess!"-huudahduksen päästin sen sujahdettua putkeen. Se tuli aika väkisin, kun kyseessä oli toiseksi viimeinen este ja takana puhdas rata. Tuota kohtaa pidin myös meille radan vaikeimpana. Viimeinen rima räpsähti, joten puolisen sekuntia jännäsin kunnes katsoin taakseni ja huomasin sen pysyneen ylhäällä. Tuolle hypylle mentiin poispäinkäännöksellä, Faro ei ehkä ihan täysillä hypännyt, kun putkesta tullessa oli vauhtia muutenkin aika vähän. Toden totta, tuloksena puhdas rata ja kelpo aika :)

Makseissa ei nollilla mässäilty, meidän lisäksi vain yksi puhdas sellainen ja aika selvästi huonompi. Siispä luokkanousun lisäksi päästiin juhlimaan myös voittoa :) Ihan mahtava päästä kolmosluokan radoille. Kakkosluokka oli kyllä myös kiva, pääasiassa oikein kivoja ratoja ja meidän tasoisia. Kuitenkin niitä vielä haastavampia olen odottanut, ja ihana päästä niitä nyt myös kokeilemaan. Täytyy helmikuulle heti katsoa jotkut kisat, jos vaan onnistuu.

Faro on kyllä niin ihku poika. Sen kanssa on ilo harrastaa agia, kun se niin tykkää ja on kuuliainen kaikessa mitä tehdään. Mitään nollatehtailua en kolmosissa odota, mutta toivottavasti saataisiin sujuvia ratoja aikaiseksi jo tänä keväänä. Katsotaan jatkotavoitteita sitten, kun on muutamat kisat saatu käytyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti